sunnuntai 24. joulukuuta 2006

Joulurauhaa


Joulu on taas, joulu on taas... Odotettu juhla on jälleen käsillä, työ on loppu ja edessä reilun kahden viikon loma. Paremmin ei juuri voisi olla!

Viimeinen viikko töissä oli melko kiireinen, mutta kaikki sujui silti hyvin viimeiseen asti. Kollegoita hyvästellessä tuli jopa vähän haikea olo. Määräaikainen työsuhteeni loppui juuri kun olin ehtinyt oppia kunnolla tuntemaan sekä kaupan valikoiman että työtehtäväni. Toivottavasti pääsen sinne joskus takaisin.

Nyt kiireen ja säätämisen jälkeen rauhoitun vihdoin joulunviettoon. Joulurauhan julistus on katsottu, haudoilla käyty ja joulutoivotuksia lähetelty eri puolille Eurooppaa. Mireille esiintyy televisiossa hetken kuluttua, ja sen jälkeen syömme jouluaterian, vaikka itse en jouluruokia juuri syökään. Lahjat jaetaan jossain vaiheessa iltaa. Huominen kuluu laiskotellessa, ja ylihuomenna lähden vihdoin takaisin Aixiin, missä paluutani on odotettu jo nelisen kuukautta.

Aixissa minulla ei ole käytössäni nettiyhteyttä, joten päivittänen blogia seuraavan kerran vasta 9.1.2007 jälkeen.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille perheenjäsenille, sukulaisille, ystäville ja muille blogin lukijoille!

maanantai 18. joulukuuta 2006

Sairaslomapäivä


Jouduin tänään olemaan poissa töistä huonon olon ja yleisen heikotuksen takia. En olisi millään jaksanut seistä koko päivää ja puhua ihmisten kanssa, joten oli parempi jäädä kotiin. En tiedä, mistä moinen mahtoi johtua; nyt on tosin kuulemma liikkeellä kaikenlaista vatsatautia ym. kurjaa. Huomenna aion mennä normaalisti töihin, toivottavasti olen siihen mennessä jo paremmassa kunnossa.

Olin viikonloppuna Turussa viimeistä kertaa ennen joulua ja lähtöäni Aixiin. Kymmenvuotias kummityttöni Katri oli myös käymässä, ja leivoimme yhdessä pipareita ja koristelimme mummon pienoisjoulukuusen. Sunnuntaina sain myös hankittua viimeisetkin joululahjat. Nyt olen tehnyt kaikki suunnittelemani jouluvalmistelut: enää ei tarvitse kuin odottaa joulua ja etenkin tapaninpäivää...!

keskiviikko 13. joulukuuta 2006

Sata vuotta kestävä kulttuuriteko


Näin luonnehdittiin joulukuun alussa julkaistua Chateaubriandin muistelmien alkuosan käännöstä, jonka julkaisutilaisuudessa Helsingissä olin maanantaina. Minullahan oli kunnia olla eräs teoksen kääntäjistä kahden vuoden ajan. Urakka oli varsin kiinnostava ja antoisa, ja olin oikein ylpeä saadessani vihdoin käsiini tiimityömme tuloksen. Käännös valmistui oppiaineemme projektina, johon osallistui kymmenisen opiskelijaa ja kaksi opettajaa. Julkaisutilaisuudessa professori Hannu Salmi Faros-kustannuksesta kehui työtämme kulttuuriteoksi, josta voidaan nauttia vielä sadan vuoden kuluttua. Täytyy myöntää, etten käännösratkaisuja pohtiessani ja vaikeiden sanojen ja käsittämättömien lauserakenteiden kanssa tapellessani laisinkaan tullut ajatelleeksi tätä projektimme kulttuurisesti arvokasta aspektia. Välillä jopa päätin, etten koskaan aio vapaaehtoisesti lukea Chateaubriandia. Nyt teos odottaa vuoroaan yöpöydälläni, ja totta kai luen sen heti kun mahdollista.

Oli hauskaa käväistä taas pitkästä aikaa Helsingissä. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja vietin Ranskan kulttuurikeskuksessa järjestetyn tilaisuuden jälkeen aikaa kaupungilla ja etenkin kirjakaupoissa. Kävin myös kahvilla hyvän helsinkiläisystäväni T-M:n kanssa, ja keskustelimme varsinkin Mireillen DVD:stä, jonka merkeissä sovimme tapaavamme heti alkuvuodesta.

Muuten aika on kulunut lähinnä töissä, mistä syystä en ole viime päivinä juuri kirjoittanut blogia. Ei ole ollut mitään erityistä kerrottavaa. Asiakkaita on entistä enemmän, mikä tietysti on pelkästään hyvä asia. Olen viihtynyt työssäni oikein hyvin, ja vähän jopa harmittaa, etten enää joulun jälkeen palaa kirjakauppaan. Gradun kannalta se tietenkin on positiivista.

perjantai 8. joulukuuta 2006

Joulutunnelma kadoksissa


Johtunee kelvottomasta säästä, etten vielä kertaakaan ole päässyt minkäänlaiseen joulutunnelmaan. Töissä soivat joululaulut aamusta iltaan ja kauppakeskuksen joulukoristelut olivat paikallaan jo marraskuun puolivälissä, mutta mikään ei auta. Uskoisin todennäköisesti, jos joku väittäisi, että on lokakuun loppu.

Kokosin äsken perinteisen provencelaisen jouluseimeni. Kartutan santon-kokoelmaani vuosittain. Toistaiseksi minulla on varsinaisen seimirakennuksen ja perussetin (Joosef, Maria, Jeesus, härkä ja aasi) lisäksi enkeli, paimen lampaineen ja koirineen, tietäjät ja kameli, musta kissa ja valkoinen kissa, siili, hanhi, sorsa, iso kettu ja pieni kettu, pupu, possu, kukko, kana ja kaksi tipua. Saa nähdä, mitä uusia hahmoja hankin ensi jouluksi. Fouquen kuuluisa santon-paja Aixissa on onneksi auki ympäri vuoden.

Talven puuttuminen harmittaa siksikin, että ostin hiljattain uuden mustan toppatakin ja uudet talvikengät, joita en ole päässyt vielä kertaakaan käyttämään. Lisäksi olen kutonut kolme kaulaliinaa, jotka nekin ovat nyt turhia. On toki mukavaa, etteivät kadut ole liukkaita ja ulos voi mennä kevyessä syystakissa, mutta voisin silti mielelläni ottaa edes pari pakkaspäivää...!

Olen päättänyt ajatella gradua mahdollisimman vähän näin joulun alla ja etenkin joulun aikana. Töissä alkaa olla jo niin paljon kiireitä, etten yhtään välittäisi gradun tuomasta lisästressistä. Tammikuussa alan jälleen miettiä sitä oikein kunnolla. En ole parhaillaan kovinkaan vakuuttunut ykkösteoriaosani kelvollisuudesta, mutta koska en enää ehdi professorin vastaanotolle keskustelemaan siitä, annan koko homman olla ja palaan asiaan vasta Aixista tultuani. Ehtii sitä muokata silloinkin.

tiistai 5. joulukuuta 2006

Hyvä mieli


Olen kovin tyytyväinen kuluneeseen päivään. Tuntuu, että sain taas vaikka mitä asioita hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Kävin jalkahoidossa ensimmäistä kertaa syyskuun jälkeen, palautin kaikki lainaamani kirjat eri kirjastoihin (tämän takia myöhästyin lievästi akateemisen kirjoittamisen kurssilta, ja Fred oli jo vetämässä ristiä seinään, koska minä en yleensä myöhästy ikinä) ja pidin lisäksi illalla vuoden viimeisen yksityistunnin. Sain vieläpä oppilaaltani lahjaksi hänen valokuvaajaisänsä kuvaaman upean luonto-, Turku- ja saaristoaiheisen
seinäkalenterin.

Hyvä mieli jäi myös seminaarista, jossa työtäni käsiteltiin. Olin varautunut paljon kovempaan kritiikkiin; nyt parannusehdotukset koskivat lähinnä kappaleiden järjestyksen vaihtamista ja muutamien yksityiskohtien tai selitysten lisäämistä. Etukäteen minua hiukan arvelutti professorin mielipide tutkimuskysymyksistäni, mutta hänen ainoa kommenttinsa koski sitä, mitä tarkoitan "käyttäytymisellä" ensimmäisessä kysymyksessäni ("miten vangit käyttäytyvät toistensa ja vartijoiden kanssa?"). Selitin ajatukseni, ja ilmeisesti selitys oli tyydyttävä.

Ennen seminaaria tuli jopa eräänlainen pikkujoulufiilis, sillä pistäydyimme Marian, Anniinan, Janinan ja Virven kanssa kahvilla maailman suloisimmassa ja kodikkaimmassa pikku kahvilassa aivan yliopiston lähellä. Kahvila oli muistaakseni nimeltään Mansikkapaikka (korjatkaa, jos olen väärässä!). Siellä tuntuu siltä kuin olisi kylässä jonkun luona: istutaan sohvilla, nurkassa on oikea vanhan ajan kaakeliuuni ja salista näkee suoraan keittiöön. Esillä on jos jonkinlaista kakkua ja pullaa, joista minä totta kai sorruin reilunkokoiseen palaan suklaapuddingkakkua... En onneksi ollut ainoa! Tuohon kahvilaan palaan ehdottomasti takaisin.

Päätin muuten lopulta olla menemättä itsenäisyyskulkueeseen huomenillalla. Vesisateessa kokemus tuskin olisi kovinkaan miellyttävä, ja ennen kaikkea minun täytyy olla torstaiaamuna Salossa hyvissä ajoin ennen yhdeksää. Lähden sinne todennäköisesti huomenna iltapäivällä. Ensin katson Tuntemattoman sotilaan, sillä olen aloittanut sen katsomisen jo kaksi kertaa, mutta en ole koskaan jaksanut katsoa elokuvaa loppuun saakka. Huomenna on oiva tilaisuus saattaa ikuisuusprojekti päätökseen.

maanantai 4. joulukuuta 2006

Alas byrokratia!


Kuulin juuri joutuneeni hankaluuksiin Ranskan postin kanssa. En toki ole lähettänyt postitse mitään vaarallista tai haitallista tavaraa, vaan olen tällä kertaa vastaanottavana osapuolena.

Aixin osoitteeseeni on tullut postin ilmoitus nimelläni saapuneesta lähetyksestä, jonka voin noutaa kylän postitoimistosta kahden viikon kuluessa. Valitettavasti en vielä kahden viikon kuluttua ole paikalla. Paketin voisi noutaa joku valtuuttamani henkilökin, mutta hän tarvitsee sitä varten minun allekirjoittamani lomakkeen ja virallisen henkilöllisyystodistukseni. En ole toistaiseksi keksinyt, miten saan henkilöllisyystodistuksen toimitettua Aixiin ilman, että itse menen sinne; en oikein viitsi lähettää henkilö- tai ajokorttia postissa Ranskaan ja takaisin, ja sitä paitsi tarvitsen niitä täällä. Näyttää siis pahasti siltä, että paketti lähtee aikanaan lunastamattomana takaisin. Oletan, että kyse on pankin bonuspisteohjelman palkintona tilaamastani Longchampin kukkarosta.

Voisin yrittää faxata Ranskaan kirjeen, jossa valtuutan valitsemani henkilön noutamaan lähetyksen, ja liittää mukaan kopion ajokortista. Jos se ei onnistu, meilaan pankin asiakaspalveluun ja pyydän heitä lähettämään paketin uudelleen joulukuun lopulla. Nähtäväksi jää, onnistuuko. Ranskan postivirkailijat tuntien rohkenen epäillä, ettei pakettia saa ulos noin vain. Heidän mahtinsa on nimittäin rajaton. Heillä on tunnetusti jopa valta päättää, mitkä maat kuuluvat EU:hun, ainakin jos jonkin muun maan kansalainen on lähettämässä kymmenen kilon painoista postipakettia kotiinsa.

Tätä uutista lukuun ottamatta päivä on ollut antoisa. Eilisestä graduangstista on jäljellä enää rippeet. Kirjallisen viestinnän tentti meni odotetusti hyvin, ostin ja paketoin suurimman osan joululahjoista, ja ennen kaikkea sain viimein luettua Culpeperin epäkohteliaisuusteoria-artikkelin. Viiden päivän pikkujoululomani tärkeimmät tavoitteet on siis saavutettu, hyvä minä! Huomenna on vielä edessä työni kommentointi seminaarissa, mutta en suhtaudu siihen mitenkään pelosta vavisten. Lähinnä minua kiinnostaa kuulla, mitä mieltä muut työstäni ovat ja millaisia ideoita ja parannusehdotuksia heillä todennäköisesti on. Usein käy niin, että työtä käsiteltäessä esille nousee vaikka minkälaisia ajatuksia, joita en itse olisi koskaan keksinyt.

sunnuntai 3. joulukuuta 2006

Le jour d'après


Näin pikkujoulujen jälkeisenä päivänä gradu tuntuu jostain syystä kovin epämiellyttävältä ajatukselta. Eiliset bileet sujuivat mielestäni ihan hyvin, toivottavasti kaikilla oli mukavaa. Juhlien jälkien siivoaminen seuraavana päivänä ei tosin kuulu mielipuuhiini (aiemmin en esimerkiksi tiennyt, kuinka mahdotonta on saada punaviinitahrat pois valkoisesta marmoripöydästä). Joka tapauksessa huusholli on jälleen ojennuksessa, ja voin keskittyä huomiseen kirjallisen viestinnän tenttiin ja sen jälkeen graduun.

Johtuu ehkä juhlista tai sitten yleisestä väsymyksestä, että tämä on taas niitä päiviä, jolloin gradun ja etenkin teoriaosan valmistuminen aikataulussa tuntuu mahdottomalta. Edessä on kaksi viikkoa täysiä työpäiviä (kuulin juuri toissapäivänä, että joulumyynnin prosenttiosuus koko vuoden kirjamyynnistä on huikean iso), enkä millään jaksa käsittää, missä välissä ennätän tehdä mitään gradun hyväksi. Palaan Ranskasta 9.1., joten heti sen jälkeen minun täytyy alkaa paiskia töitä oikein urakalla, jos mielin palauttaa seminaarityöni sovittuna päivänä. Mitähän tapahtuu, jos en ennätä? En saa arvosanaa seminaarista enkä voi valmistua? Minusta tulee epäonnistunut "takana loistava tulevaisuus" -opiskelija, jonka opinnot menivät täysin ketulleen aivan loppusuoralla? *huokaisee syvään*

No, ehkä kuitenkin suoriudun tästäkin kunnialla, mutta ilman vaivannäköä se ei tule onnistumaan. Voin sentään lohduttautua ajatuksella, että toistaiseksi suurin ongelmani on pelkkä ajan puute eikä se, etten löytäisi lähdekirjallisuutta tai pystyisi saamaan siitä mitään irti. Pakkohan minun on reilussa kuukaudessa saada yksi teorialuku kirjoitettua, ei se voi olla niin ylivoimaista! (Toiveajatteluako...?)

torstai 30. marraskuuta 2006

Askeleita


Tänään vihdoin viimein toteutin aikeeni ja kävelin töihin ja takaisin. Askelmittarin mukaan askelia kertyi päivän aikana 10 418, kilometrejä 6,60 ja kulutettuja kaloreita 801. Pas mal ! Olisin ehkä sittenkin voinut syödä Arnoldsin ihkumakean muffinssin. :) No, viimeisenä työpäivänä sitten, kuten puhe oli. Toivottavasti en pety odotuksissani.

Asiakkaita ei tänään käynyt riesaksi asti, joten ehdin välillä pohtia graduakin. Toivon tosiaan, että ehdin saada varsinaisen teoriaosan valmiiksi helmikuun puoliväliin mennessä. Ilman töitä olisin takuulla jo aloittanut; nyt tuntuu koko ajan siltä, että aikaa kuluu hukkaan, vaikka työnteko totta kai on muulla tavoin hyödyllistä. Onneksi edessä on viiden päivän loma: ensin viikonloppu, sitten tentin takia vapaa maanantai, normaali vapaapäiväni tiistai ja lopuksi vielä itsenäisyyspäivä. Ihme, jos en tuona aikana saa mitään aikaiseksi! Aion vähintään lukea epäkohteliaisuusteoria-artikkelin, ja jotain muutakin jos mahdollista. Joululahjojakin pitäisi vähitellen etsiskellä. En edes muista, milloin viimeksi olen käynyt Turun keskustassa...! (Kolme viikkoa sitten?)

maanantai 27. marraskuuta 2006

Sittenkin ajoissa


Sain kuin sainkin tutkimussuunnitelman sekä korpuksen ja teoriaosan lopulliset versiot talletettua WM-järjestelmään tänä iltana. Niitä käsiteltäneen seminaari-istunnossa viikon kuluttua. Toivottavasti palaute on positiivista! Tekisi mieli jo siirtyä eteenpäin teoriaosa kakkoseen, mutta töiden takia en ole ehtinyt enkä jaksanut. Yritän ensin saada pois alta viikon kuluttua olevan kirjallisen viestinnän tentin, sen jälkeen gradu on jälleen ainoa velvollisuuteni ja pystyn taas keskittymään siihen täysipainoisesti. Tai no niin, sen verran täysipainoisesti kuin työn ohella on mahdollista...

Pystyin onneksi myös järjestämään niin, että pidän yksityistuntini tiistaisin enkä enää keskiviikkoisin. Tiistaisin olen joka tapauksessa Turussa, kun keskiviikkoisin minun olisi pitänyt ajaa töiden jälkeen erikseen Turkuun ja takaisin Saloon yhtä 45 min oppituntia varten. Opetuksesta saamani palkkio ei olisi riittänyt edes bensakuluihin.

Organisointi ei olisi näin hankalaa, jos asuisin, opiskelisin ja työskentelisin samassa kaupungissa, mutta nyt jatkuva siirtyminen Salosta Turkuun ja takaisin aiheuttaa suunnatonta säätämistä. En esimerkiksi ollenkaan käsitä, miten toimin itsenäisyyspäivänä: Perinteisesti olen aina osallistunut soihtukulkueeseen sankarihaudoille. Menisin sinne mieluusti tänäkin vuonna, mutta koska seuraavana aamuna minun täytyy olla töissä yhdeksältä, joudun joko jättämään kulkueen väliin tai lähtemään sen jälkeen myöhään illalla junalla Saloon. Pyhäpäivän takia aikataulutkin ovat varmasti tavallisesta poikkeavat. Tein siis miten tahansa, säätämistä ei voi välttää... Ärsyttää! Etenkin, kun asia ei oikeasti ole lainkaan monimutkainen, vaan se vain vaikuttaa minusta siltä. Onneksi äiti neuvoo, rauhoittelee ja organisoi. Muuten olisin todella hukassa.

Huomenna täytyy soittaa pomolle ja tiedustella, saisinko maanantain 11.12. vapaaksi. Silloin on Helsingissä Ranskan kulttuurikeskuksessa Chateaubriandin muistelmien julkaisutilaisuus, johon me teoksen kääntäjät saamme kutsun. Osallistuisin todella mielelläni, jos vain saan tuolloin vapaapäivän. Tarjoudun korvaukseksi olemaan töissä jonkin tiistaipäivän, jolloin normaalisti olen vapaalla. Toivottavasti onnistuu!

sunnuntai 26. marraskuuta 2006

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty...


... Voisiko tuosta siis päätellä, että hyvä tutkimussuunnitelma on yhtä kuin puoliksi tehty gradu? Toivottavasti ei, sillä en ole laisinkaan varma tutkimussuunnitelmani erinomaisuudesta. Sain kokoon kaksi ja puoli sivua, ja huomenna lisään siihen vielä alustavan sisällysluettelon ja bibliografian.

Suunnitelman kirjoittaminen oli toisaalta hyödyllistä, koska ensimmäistä kertaa minun oli pakko kunnolla miettiä tutkimusproblematiikkaani ja hypoteesejäni. Pelkkä "kohteliaisuus" aiheena on aivan liian ylimalkainen ajatus. Nyt sain ideani jonkinlaiseen muotoon, mutta
jää nähtäväksi, ovatko tutkimuskysymykseni tällaisenaan lopullisia. Analyysiin en toistaiseksi puuttunut, koska ennen teoriaosan kirjoittamista en osaa kuin arvailla, miten mahdollisesti saattaisin käsitellä aineistoani.

Ensi viikosta on taas tulossa työntäyteinen, toivottavasti ehdin tehdä edes jotain gradun eteen! Välillä en voi olla miettimättä, kuinka pitkällä jo mahdollisesti olisin, jos en kävisi samaan aikaan töissä. Saattaa toki olla, etten olisi edistynyt yhtään tämän enempää... ja joka tapauksessa olen töissä enää kuukauden, joten tammikuussa voin jälleen ryhtyä tehokkaaksi, tai ainakin yrittää.

torstai 23. marraskuuta 2006

Tikku ja sen puute


Ajoin eilen töiden jälkeen edestakaisin Turkuun pitämään ranskan yksityistuntia ja muistin vasta äsken, että unohdin lähtiessäni ottaa muistitikun työpöydältä mukaani. Kettu! Asia on sikäli merkityksellinen, että minun on tiistaina palautettava plan de recherche eli tutkimussuunnitelma enkä ole vielä todellakaan kirjoittanut sitä. En ole menossa Turkuun ennen maanantai-iltaa, joten plan täytyy kyhätä kokoon joko silloin tai tiistaiaamuna ennen klo 12. (Ja minä muka en koskaan jätä mitään viime hetkeen...!) Olisin voinut kirjoittaa sen sunnuntainakin, mutta tikun puuttuessa en saa siirrettyä juttua Turussa pöytäkoneelleni. No, sille ei nyt kerta kaikkiaan voi mitään, lahopää mikä lahopää. Hätätilassa voin toki turvautua vanhaan kunnoon diskettiin. Harmi vain somaa vaaleanpunaista muistitikkuani...!

Minulla oli tänään töissä askelmittari ja kuvittelin käveleväni päivässä tuhansia askelia, myymälämme kun ei ole aivan pienimmästä päästä. Petyin kuitenkin nähdessäni tulokset: vaivaiset 4000 askelta ja vajaat kolme kilometriä koko päivänä! Maanantaisin olisi välttämättä jaksettava mennä vesijumppaan, muuten kuntoiluharrastukseni uhkaavat täysin hyytyä tammikuuhun saakka.

Olen tähän asti taistellut menestyksekkäästi houkutusta vastaan: aivan kirjakaupan vieressä on Arnolds-kahvila, jossa myydään jos jonkinlaista amerikkalaistyyppistä munkkia ja muffinssia. Ne maistuvat varmasti juuri yhtä ällöttävän makeilta kuin miltä näyttävät, mutta siitä huolimatta tekisi mieli kokeilla. Ehkä joskus viimeisenä työpäivänä... tai sitten ostan äidille joululahjaksi laatikollisen donitseja. Joululahjoja en tosin ole vielä pahemmin ehtinyt enkä jaksanut ajatella. Jostain syystä epäilen, että tänä vuonna melkein kaikki saavat minulta kirjoja...

tiistai 21. marraskuuta 2006

Palautetta


Sain tänään ohjaajalta palautetta
teoriaosuudestani. Tosi-tv-luku on muuten hyvä, mutta sen yhteyttä tutkimusproblematiikkaan pitäisi vielä miettiä ja tuoda esiin. Tosi-tv Ranskassa -alaluku on sen sijaan jotenkin "ylimääräinen", sen funktio ei oikein selviä, ellen sitten liitä sitä jotenkin tutkimuskysymyksiini. Kieltämättä tekstiä uudelleen lukiessa se on melko irrallisen oloinen. Annan sen toistaiseksi roikkua mukana ja harkitsen sen kohtaloa sitten, kun olen päässyt pitemmälle teoriassa ja analyysissa.

Dialogiosuudesta ei ollut mitään huomauttamista, mikä oli iloinen asia. Ajattelin etukäteen, että se olisi liian lyhyt/yleinen/muuten huono, mutta olin näköjään liian kriittinen. Onneksi, sillä lähdekirjallisuuden löytäminen dialogista ei ollut aivan helppoa enkä olisi millään ehtinyt (enkä viitsinyt...) aloittaa koko hommaa alusta. Hienoa, että se kelpaa sellaisenaan.

Varmistin vielä, ettei toisista graduista inspiroituminen ole mitenkään sidoksissa plagiointiin. Ei ole, vaan se on täysin hyväksyttävää ja sallittua. Minähän sain taannoin eräästä englannin gradusta idean epäkohteliaisuusteorian mukaan ottamisesta kohteliaisuuden vastapainoksi. Kaikki on OK, kunhan kirjoitan tekstini itse enkä käännä sitä suoraan toisesta gradusta, mitä en tietenkään aikonutkaan tehdä. Kerroin aikoneeni tarkistaa, mitä Brownin ja Levinsonin kirjan kohtia englannin graduntekijä on käsitellyt välttyäkseni kenties lukemasta koko paksua teosta. Tähän professori naurahti viisaan opiskelijan toimivan juuri näin. :)

Sain tänään
hoidettua muitakin juoksevia asioita: palautin mm. myöhästyneen kirjan kirjastoon (myöhästymismaksu 90 c, ei paha) ja vein tiivistelmäni Fennicumiin opettajan lokeroon. Huomenaamulla aion kävellä töihin, toivottavasti ei sada! Illalla ajan edestakaisin Turkuun pitämään yksityistunnin, ja sitten taas seuraavana aamuna kirjakauppaan. Toistaiseksi siellä on ollut melko rauhallista, mutta kuulemma veronpalautusten maksupäivän jälkeen on odotettavissa jopa huomattavia ruuhkia. Onneksi joulukuussa kaupassa on omaishoitajien paketointipalvelu koko päivän: toistaiseksi he ovat olleet paikalla vain iltapäivisin, ja olen joutunut muutaman kerran tekemään asiakkaille joulupaketteja. Kirja nyt on helppo paketoida, mutta se narun laittaminen...! Äiti saisi pitää minulle viikonloppuna intensiivikurssin paketoinnissa...

maanantai 20. marraskuuta 2006

Energiavarastot vähissä


Vasta neljä päivää töitä takana, ja jo nyt olen väsynyt! Olin vähällä nukahtaa junassa kotimatkalla, enkä olisi jaksanut lähteä vesijumppaan edes maksusta. Ehkä se johtuu siitä, että heräsin aamulla jo puoli kuudelta ehtiäkseni klo 8 lähtevään junaan. Lisäksi näin tottumattomana jatkuva jaloillaan olo väsyttää. Itse työ ei ainakaan toistaiseksi ole mitenkään ylivoimaisen raskasta, itse asiassa viihdyn siellä erittäin hyvin.

Lisäksi laskin ansainneeni jo neljässä päivässä suunnilleen saman verran kuin koko kuukauden opintotuki oli silloin, kun vielä sain sitä. Hienointa on, että koko summa on itse omalla työllä ansaittua enkä ole siitä kenellekään kiitollisuuden- enkä muussa velassa. Jos töissä väsyttää ja kyllästyttää, kuvittelen ensi kesän alppilomaa, jota parhaillaan olen tienaamassa, ja jo helpottaa...!

Huomenna on yliopistopäivä, eli saan ainakin nukkua vähän pidempään! Eräästä lainaamastani kirjasta tuli palautuskehotus, toivottavasti en joudu maksamaan myöhästymismaksua. Kirja täytyy huomenna palauttaa Edun kirjastoon, viedä sen jälkeen tiivistelmä Fennicumiin kirjallisen viestinnän opettajalle, sitten osallistua Discours académique écrit -kurssille, käydä palautekeskustelussa professorin luona ja lopulta lähteä illalla Saloon. Niin, ja kaikki tähän asti kirjoittamani gradumateriaali täytyy tallentaa yliopiston WorkMates-ohjelmaan... Onpahan taas päiväohjelmaa kerrakseen, toivottavasti en unohda mitään!

sunnuntai 19. marraskuuta 2006

Hitaasti mutta varmasti


Tällä kertaa asumisjärjestelyni ovat päinvastaiset normaalitilanteeseen verrattuna: vietän nykyään viikot Salossa ja viikonloput Turussa. Näin ainakin toistaiseksi. Työssäkäynti vaatii hiukan enemmän säätämistä ja aikataulujen ennakkosuunnittelua kuin aikaisemmin, mutta uskon, että kaikki sujuu loppujen lopuksi hyvin.

Tulin tällä kertaa Turkuun tekemään välttämättömiä "henkisiä" töitä: muokkasin gradun kirjailijaesittelyn aivan uuteen uskoon ja kirjoitin lisäksi kirjallisen viestinnän viimeisen harjoitustyön, kahden sivun tiivistelmän ranskan proseminaaristani. Kasvatustieteen prosemmasta olisi ollut jo tiivistelmä valmiina, mutta valitsin kuitenkin ranskan prosemman, koska joudun joka tapauksessa perehtymään siihen uudelleen ennen HuK-kypsyysnäytteen kirjoittamista. Huvitti huomata, että proseminaarin teoriaosa oli suunnilleen pelkkää termien määrittelyä, ja jo silloin tuntui tylsältä kirjoittaa sitä...! Miten mahtaa käydä gradun teoriaosan kanssa? Toisaalta olen nyt paljon tottuneempi kirjoittamaan tieteellistä tekstiä ja todennäköisesti myös suhtaudun graduun vakavammin kuin proseminaariin, joten eiköhän se hyvin mene (tai edes kohtalaisesti).

Toistaiseksi en voi oikein tehdä muuta, sillä odottelen parhaillaan ohjaajan kommentteja ykkösteoriaosuudestani. Vasta ne saatuani muokkaan ja parantelen kyseistä osaa ja siirryn sitten eteenpäin. Olen jakanut gradun mielessäni pieniin osiin: korpus, teoria 1, teoria 2, analyysi jne. Keskityn mieluiten kerrallaan vain yhteen osioon, koska silloin minulla on tunne, että kaikki pysyy käsissä eivätkä hommat leviä hallitsemattomasti sinne tänne. Työ tuntuu paremmin organisoidulta, jos kirjoittaessani mietin tekeväni tiettyä osaa gradusta enkä vain ajattele suurpiirteisesti koko gradua.

Saatuani täksi päiväksi suunnitellut työt tehtyä katsoin mummon kanssa kolmannen kerran Mireillen konsertti-DVD:n. Siihen ei kerta kaikkiaan kyllästy, ja aina bongaa jonkin aiemmin huomaamatta jääneen yksityiskohdan ilmeissä, eleissä, puvuissa, liikkeissä, sanoissa... Vielä ennen joulua minulle on luvassa yksityinen DVD-kopio kaikista tämän syksyn tv-ohjelmista, joissa Mimi on esiintynyt. Jouluaattona hänet nähdään kokonaiset kolme kertaa eri ohjelmissa! ja minä tietenkin pääsen paikalle vasta 26.12. ... Tant pis !

torstai 16. marraskuuta 2006

Tuore julkkis?


Tänään minua käytiin haastattelemassa Salon Seudun Sanomiin. Ei toki siksi, että kirjakaupan jouluapulaisuus olisi jotain erikoista ja epätavallista, vaan siksi, että he etsivät juttuunsa sesonkityöntekijöiden kommentteja ja kokemuksia. Kehuin kovasti työtäni, joka oikeasti tuntuu tosi kivalta ainakin vielä tässä vaiheessa.

Ainoa minua todella häiritsevä asia on gradun jääminen taka-alalle. En osaa sanoa, tulisiko sitä tehtyä sen ahkerammin vaikka en olisikaan töissä, mutta nyt se ainakin jää vähemmälle huomiolle. Oleskelen vuorotellen Turussa ja Salossa ja velvoitteita on vähän joka puolella. Pitäisi lukea kieliopasta kirjallisen viestinnän tenttiinkin, milloinkohan sen ehtii? Tai sitten luotan luontaiseen kielitajuuni ja menen tenttiin lukematta kirjaa...

Gradun varsinaisen "kovan" teoriaosan pitää olla valmis joskus 12.2. paikkeilla, joten minulle jää vain noin kuukausi aikaa tehdä sitä, jos keskityn koko joulukuun pelkästään työhöni. Gradulle olisi pakko löytää aikaa, ja ennen kaikkea täytyisi viitsiä /jaksaa nähdä vaivaa sen eteen illalla työpäivän jälkeen! Viikonloppuni ovat onneksi vapaat, mutta harvoin sitä tähänkään asti on gradua viikonloppuisin tullut tehtyä, minkä täten häveten tunnustan.

Tiistain seminaarissa keskustelimme mm. publiikista ja sinne pukeutumisesta. Keskustelu oli hauska ja antoisa, vaikka toistaiseksi valmistuminen tuntuu niin kovin kaukaiselta. Joskus se päivä kuitenkin koittaa, joten on hyvä olla valmistautunut. Siksi ei ole yhtään liian aikaista miettiä, mitä publiikkiin pukee ylleen. Miksei sekin ajatus voisi motivoida gradun teossa muiden juttujen ohella?

Kiusaus ja kuinka sitä vastustetaan

Eilen illalla blogin päivittäminen ei jostain syystä onnistunut, joten tässä eilinen postaus:

Tänään oli ensimmäinen työpäiväni salolaisessa kirjakaupassa. Kaikki sujui juuri niin hyvin kuin ensimmäiseltä työpäivältä voi odottaa: valtavasti opeteltavia asioita, hämmennystä ja säätämistä, mutta myös uutuudenviehätystä ja onnistumisen elämyksiä. Kollegat ja asiakkaat olivat oikein ystävällisiä ja kärsivällisiä, mikä osaltaan helpotti huomattavasti työskentelyä. Kukaan ei valittanut eikä närkästynyt, vaikka en löytänyt tietokannasta asiakkaan tiedustelemaa kirjaa tai unohdin vähentää oppikirjan hinnasta 10%:n alennuksen. Jostain täytyy aina aloittaa, ja huomenna toivottavasti sujuu jo paremmin – ellen sitten yön aikana ehdi unohtaa kaikkea tänään oppimaani...!


Eilen olin erityisen ylpeä itsekuristani. Olin nimittäin päättänyt kirjoittaa gradun dialogiosuutta koko aamupäivän ja olin jo levittänyt kirjat ja muistiinpanot työpöydälleni, kun...

...postiluukusta tipahti vihdoin jo vuoden odottamani Mireillen konsertti-DVD! Tupla-DVD sisältää paitsi kaksituntisen konsertin viime vuoden marraskuulta, myös suppléments-levyn, jolla on Mireillen haastattelun lisäksi kuvaa mm. konsertin harjoituksista ja uusimman CD:n äänityksestä sekä julkkisten ja fanien kommentteja.

Olin jo vähällä jättää gradun sikseen, mutta pidin kuitenkin pintani: asetin DVD:n näkyvälle paikalle tietokoneen viereen ja ilmoitin suureen ääneen, että siihen ei kosketa ennen kuin gradua on koossa pari sivua lisää. Näin dialogiosio syntyi vajaassa tunnissa...! Korjattavaa siinä epäilemättä on, mutta siitä viis. Pääasia, että sain pysyttyä päätöksessäni.

Sen jälkeen sallinkin itselleni katselunautinnon hyvällä omallatunnolla. En nyt lähde kommentoimaan konserttia tässä sen tarkemmin, sillä se vaatisi jo melkein oman bloginsa... Todettakoon vain, että se oli yhä yhtä huiman upea kuin livenä vuosi sitten (kävin silloin Olympiassa kolmena peräkkäisenä iltana), ja lisäksi oli hauskaa bongata itseni toiselta riviltä lähes suoraan kameran edestä kerta toisensa jälkeen. Palasin useamman kerran kohtaan, jossa Mireille konsertin loppupuolella katsoo suoraan minuun ja sanoo selvällä suomella "kiitos kiitos!" ja perään vielä varmuuden vuoksi "tusen tack". Sarjassamme unohtumattomia kokemuksia, tämä oli parhaasta päästä!

maanantai 13. marraskuuta 2006

Loppu työttömyydelle


Kävin tänään keskustelemassa työnantajani kanssa työajoista ja allekirjoittamassa työsopimuksen. Aloitan työt ylihuomenna keskiviikkona, työaika on klo 9-16 maanantaisin ja keskiviikosta perjantaihin. Vapaat viikonloput ja illat ovat erinomainen asia, koska silloin ehdin tehdä gradua eivätkä liikuntaharrastuksenikaan jää kokonaan pois. Itse asiassa hyötyliikunnan määrä kasvaa, koska minun on aamuisin mentävä kävellen keskustaan. Salon joukkoliikenne on järjestetty niin hienosti, että bussi menee kerran tunnissa, jolloin joko myöhästyn töistä tai olen lähes tunnin etuajassa. Kävelen siis mieluummin. Meiltä on keskustaan reilu pari kilometriä, joten eiköhän kunto siinä kohene muutaman viikon aikana.

Huomenna yritän saada kirjoitettua gradun teoriaosaa mahdollisimman paljon. Vaaditun minimisivumäärän täyttymiseen tarvitsen enää puoli sivua tekstiä, joten katastrofi ei uhkaa välittömästi, vaikka työ ensi alkuun veisikin aikaa gradulta. Tietysti olisin sitä levollisempi, mitä pidemmälle ehtisin tehdä gradua ennen töiden alkua. Joka tapauksessa olen päättänyt olla tekemättä tästä itselleni suurta ongelmaa. Kaikki järjestyy kyllä, kun ottaa oikean asenteen.

lauantai 11. marraskuuta 2006

Urakan puolivälissä


Olen nyt saanut luettua ja tehtyä muistiinpanoja sen verran, että voisin ensi viikolla alkaa kirjoittaa ykkösteoriaosan loppua. Kaikki keräämäni tieto käsittelee kyllä teatteridialogia, mutta muokkaan sitä tarvittaessa, ja joka tapauksessa olen poiminut kirjoista vain ne asiat, jotka mielestäni soveltuvat sekä teatteri- että romaanidialogiin. Löysin äsken hyllystäni Aristoteleen Runousopin, ehkä siitäkin löytyisi jotain käyttökelpoista...? Kirja on painettu vuonna 1998, tulisikohan lähdeviitteeksi siis Aristoteles 1998? Täytyy miettiä asiaa...!

Sain kuulla perjantaina, että pääsen töihin Salon Suomalaiseen kirjakauppaan jouluun saakka. Olen todella iloinen, sillä työkokemusta ei ole koskaan liikaa ja palkkakin on enemmän kuin tervetullut. Toivottavasti vain työ ei hidasta tai muuten hankaloita gradun tekemistä! Olen ilmoittanut olevani käytettävissä päivisin muulloin paitsi tiistaisin seminaarin takia. Tarkemmat työajat selviävät maanantaina. Hiukan asia arveluttaa, mutta toisaalta melkein kaikki muutkin opiskelijat ovat töissä gradunteon ohella ja selviävät siitä ongelmitta, ja joka tapauksessa reilun kuukauden pärjää miten vain. Teen sitten tammikuussa entistä tiiviimmin töitä!

torstai 9. marraskuuta 2006

Puolityöpäivä


Vaikka en tänään viettänytkään koko päivää kirjastossa, en silti ollut aivan vapaalla. Kirjoitin puhtaaksi gradun tähänastisen lähdeluettelon ja kävin lisäksi lainaamassa L'analyse du texte de théâtre -kirjan, jossa käsitellään mm. näytelmädialogia.

Bibliografian kirjoittamisessa oli hiukan hankaluuksia useiden nettilähteiden takia. Internet-osoitetta kun ei voi jakaa kahdelle riville (tai ainakaan minä en osaa jakaa niitä), joten jos osoitetta edeltävä rivi on hyvin lyhyt, sanojen väliin jää tolkuttomasti tyhjää. En jaksanut säätää koko aamupäivää Wordin kanssa, vaan jätin homman sikseen. Ehkä keksin ongelmaan ratkaisun siihen mennessä, kun gradu menee painoon... mikä siis ei tapahdu ihan huomenna. Ce n'est pas demain la veille !

Huomatkaa viereisessä linkkilistassa kälyni Jennan uusi mopsiblogi, jossa seikkailevat kolme nelijalkaista veljenpoikaani!

keskiviikko 8. marraskuuta 2006

Kirjakeko kohoaa


Huvittaa, kun jokin aika sitten valittelin kääpiömäistä bibliografiaani. Nyt siihen on nimittäin luvassa reilusti täydennystä.

Löysin tänään varsin käyttökelpoiselta vaikuttavan ohuen kirjasen teatterin analysoinnista. Siinä käydään läpi kaikki mahdollinen teatteriin liittyvä näyttämöä ja lavasteita myöten. Teatteri ei tosin kuulu graduni aiheisiin, mutta kirjassa käsitellään myös dialogia ja sen analyysia, mikä taas on työni kannalta äärimmäisen tervetullut seikka. Näytelmä- ja romaanidialogi eivät tietysti ole aivan sama asia, mutta riittävän läheisiä kuitenkin, sillä pelkkää romaanidialogia käsittelevää kirjallisuutta tuntuu olevan todella vaikea löytää.

Tärkein tämänpäiväinen löytö oli kuitenkin englantilaisen filologian oppiaineen tuore gradu kohteliaisuudesta eräässä Oscar Wilden näytelmässä. Kopioin kotikäyttöön gradun bibliografian ja osia teoriaosuudesta. Plagiointiaikeita minulla ei tietenkään ole, mutta toisen henkilön samasta aiheesta kirjoittama teksti auttaa huomattavasti teorian hahmottamisessa. Tästä gradusta sain lisäksi idean ottaa kohteliaisuusteorian ohella esille myös epäkohteliaisuusteorian. Tutkimushypoteesini on, että eräät romaanin henkilöt ovat kohteliaampia kuin toiset, joten näiden jälkimmäisten epäkohteliaisuutta olisi hyvä perustella teoreettisestikin.

Tänään tapahtui muutakin jännää. Olin nimittäin täydellisesti unohtanut kirjallisen viestinnän kurssin harjoituskerran. Muistin sen vasta vähän yhdeksän jälkeen, kun tunti alkoi klo 10.15. Laittauduin valmiiksi 45 minuutissa, mikä on varsin nopea suoritus, ja myöhästyin lopulta vain viisi minuuttia. Toivottavasti minulla on huomisaamuna vähän vähemmän kiire...!

tiistai 7. marraskuuta 2006

Uusille urille


Keskustelin tänään pikaisesti professori Johanssonin kanssa kirjallisuustiedeosiosta, ja ilmeni, että olin kuin olinkin hiukan hakoteillä. Ilmankos lukemani teoria ei tuntunut millään soveltuvan työhöni. Nyt sain pari "avainsanaa", joiden avulla kirjallisuuden etsiminen toivottavasti helpottuu: tietoa pitäisi etsiä (romaani)dialogista ja/tai fiktiivisestä interaktiosta, mahdollisesti myös näytelmien analysoinnista.

Romaanista valitsemani kohdat ovat lähes yksinomaan dialogia, joten nyt tuntuu hyvinkin järkevältä kirjoittaa dialogista osio graduun. Löysin jo pari hyvältä kuulostavaa teosta sekä sokerina pohjalla englannin gradun otsikolla Politeness strategies and Oscar Wilde's social dialogue. Minä kun jo luulin, ettei kukaan ole tutkinut kirjallisuutta kohteliaisuuden näkökulmasta! Tuon gradun käyn katsastamassa heti huomenna, siitä luulisi irtoavan ainakin kirjallisuusvinkkejä.

Varasin tänään seminaarikirjaston varaushyllyyn kolme eri kirjallisuudentutkimuskirjaa, mutta ne eivät ainakaan ensitutustumisella vaikuttaneet kovin oleellisilta työni kannalta. Lueskelen niitä huomenna paremmin ja tarvittaessa yritän löytää jotain hyödyllisempää tilalle.

maanantai 6. marraskuuta 2006

Logistiikkaa ja loisketta


Tämä päivä vilahti lähinnä autonkuljettajana toimiessa. Sain isän auton taas pariksi viikoksi lainaan, ja kuinka ollakaan, puoli päivää vierähti äidin kanssa kaupungilla. Ehdin juuri ja juuri ajaa Salosta Turkuun ennen pahinta neljän ruuhkaa. Ulkomaalaisia rekkoja ohitellessani kävi mielessä, onkohan niissä kaikissa varmasti talvirenkaat alla...

Sain kuitenkin tänään jotain aikaiseksi: kommentoin verkossa graduilijatoverini työtä ja muokkasin siinä ohessa omankin korpuskappaleeni uuteen uskoon. Lainauksia karsiutui ja omaa tekstiä tuli muutama rivi lisää. Varsinainen sivumäärä pysyi kuitenkin samana. Vesijumppaankin ennätin, ja hukutin oikein urakalla gradusynkeyden ja loska-aggressiot altaan pohjalle. Jälkeenpäin on kivan energinen olo!

lauantai 4. marraskuuta 2006

Lukeminen kannattaa aina


Luin tänään noin sata sivua Kirjallisuudentutkimuksen käsitteitä. Kirjan artikkelit ovat kyllä mielenkiintoisia – ne käsittelevät esimerkiksi kirjallisuuden tulkinnan eri tapoja ja tekstin ja kontekstin suhdetta –, mutta jostain syystä en kyennyt tekemään lukemastani muistiinpanoja. En erottanut artikkeleista mitään graduni kannalta ehdottoman tärkeää ja oleellista asiaa. Onhan toki kiinnostavaa tietää, miten eri tavalla tekstejä voi tulkita historiallisesti, mutta tiedosta ei juuri ole hyötyä gradussa: minun korpusromaanini on kirjoitettu vuonna 2005...!

Tietysti mihinkään kirjallisuuteen tutustuminen ei ole turhaa, mutta olisin kernaasti suonut, että tämä kirja olisi ollut työni kannalta antoisampi. Ensi viikolla tutustun ohjaajan suosittelemiin ranskalaisiin teoksiin. Toivottavasti saan niistä enemmän irti. Saattaa olla, että joudun menemään uudelleen keskustelemaan työni tästä osuudesta, sillä tällä hetkellä muistikuvani edellisestä ohjauskeskustelusta ovat jotenkin hämäriä. Kirjallisuudentutkimuksesta oli kyllä puhe, mutta mitä minun konkreettisesti olisi tarkoitus teoriaosuudessani käsitellä? Olisi varmaan kannattanut tehdä muistiinpanoja niin kauan kuin keskustelu oli vielä tuoreena muistissa...

Olen viime päivinä pohtinut gradun aikatauluja ja omaa työskentelyäni. Olen tyytyväinen, että sain tänään tehtyä töitä, mutta viime viikollakin pidin luvattoman monta vapaapäivää. Mitään paniikkihätää minulla ei sentään ole, sillä teoriaosan palautus on 28.11. eli suunnilleen kolmen viikon päästä, ja tosi-tv-osuus täyttää jo neljä ja puoli sivua suositellusta 5-15 sivun kokonaispituudesta. Hankalalta tuntuvan kirjallisuusosion ei siis tarvitse olla erityisen pitkä, mutta tehdä se kuitenkin täytyy. Itse kirjoittaminen käy minulta suhteellisen nopeasti, mutta kirjallisuuden lukemiseen tulee varata aikaa. Tästä eteenpäin kiristän siis tahtia ja sallin itselleni yhden tai kaksi vapaapäivää viikossa, ei neljää!

torstai 2. marraskuuta 2006

Loikka tuntemattomaan


Toteutin eilisen aikeeni ja kipitin kiltisti kurssikirjastoon hyvissä ajoin ennen puoltapäivää. Siihen päivän hyvät teot sitten jäivätkin... Ei vaan, luin kyllä lainaamastani kirjasta ensimmäisen artikkelin, joka käsittelee kirjallisuudentutkimuksen aluetta. Melko yleistä tekstiä lähtien siitä, miten kirjallisuutta voisi yrittää määritellä/kategorisoida.

Ensi alkuun tuntui oudolta lukea kirjallisuudentutkimuskirjallisuutta (sanahirviö!), sillä aiemmin en juuri ole kirjallisuudentutkimukseen tutustunut. Olen aina kuvitellut, että se on jonkinlaista kaunokirjallisuuden puhkianalysointia ja loputonta jahkailua siitä, mitä kirjailija on milläkin sanavalinnalla ja lauserakenteella ajanut takaa ja miksi pilkku on tässä eikä tuossa. Aixissa stilistiikan kurssi toteutettiin tuolla asenteella, ja siksi en viihtynytkään siellä (enkä myöskään päässyt tentistä läpi). Rakastan kirjallisuutta, mutta omana itsenään eikä pelkkänä analyysimateriaalina! Saattaa toki olla, että olen täydellisesti erehtynyt ennakkokäsityksessäni. Se selvinnee sitten, kun olen tutustunut aiheeseen hiukan laajemmin. Joka tapauksessa oli huiman kivaa lukea teoriakirjallisuutta suomeksi. Oikein yllätyin, miten nopeasti se kävi. Muistiinpanotkin saattoi tehdä suoraan kirjasta, eikä niitä tarvinnut käännellä kielestä toiseen.

Nyt kun lauantaikin on pyhäpäivä, voisin yrittää edetä kirjassa mahdollisimman pitkälle, jotta ensi viikolla pääsisin käsiksi ranskankieliseen kirjallisuuteen. Ensimmäisen teoriaosan deadline on muistaakseni 28.11., joten minulla ei tosiaan ole varaa viivytellä ikuisuuksia!

keskiviikko 1. marraskuuta 2006

Talvi yllättää aina


Talvi tuli yhdessä yössä, ja siihen tottuminen vie aina oman aikansa. Eilen illalla olin melkoisen kettuuntunut palatessani yliopistolta räntäsateessa; farkut olivat reisiin asti läpimärät ja loska kasteli jopa vedenpitävät talvikenkäni. Tänään kävinkin ostamassa uudet Goretex-kengät, joilla myyjän mukaan pysyy pystyssä liukkaammillakin keleillä.

Mietimme erään kaverini kanssa, miten upeaa olisi olla esimerkiksi karhu. Loppukesän ja syksyn saisi syödä lakkaamatta, sitten vain nukkuisi lämpimässä pesässä koko talven ja heräisi keväällä laihtuneena. Minä olisin ehdottomasti valmis kokeilemaan talviunta vaikka saman tien...!

Tänään olin ajatellut käydä lainaamassa kurssikirjastosta kirjallisuudentutkimukseen liittyvää materiaalia. En kuitenkaan asioilta palatessani enää jaksanut lähteä ruokakassien kanssa Edulle, joten käväisen siellä huomenna ja luen kirjoja viikonlopun aikana. Yritän mennä sinne jo heti aamusta, sillä puolenpäivän aikaan tulee France Inter -radiokanavalta ohjelma Fou du Roi, jossa on vieraana – yllätys yllätys – Mireille! Jos saan kirjat haettua aamupäivällä, voin kuunnella ohjelman rauhassa ja lukea sen jälkeen. Ei muuta kuin herätyskello soimaan ja menoksi!

tiistai 31. lokakuuta 2006

Uusia ideoita ja kuolleita viivoja


Tämänpäiväisessä ohjauskeskustelussa sain aivan uusia näkökulmia työhöni. Professori ehdotti, että lukisin kirjallisuutta myös kirjallisuudentutkimuksesta ja ottaisin gradussa esille kirjallisuudentutkimuksen käsitteitä, koska aiheeni kerran käsittelee kirjallisuutta. Itse en olisi tullut sitä ajatelleeksi, mutta idea kuulostaa hyvältä. Gradusta tulee kattavampi ja laaja-alaisempi ja bibliografia sen kun pitenee. Löysin jo useita mahdollisia teoksia, joihin tutustun lähemmin heti, kun ajankäyttöni ja sää sallivat.

Määräsin myös deadlinen seminaarityölleni, eli gradun "varsinaiselle" teoriaosalle: sen käsittely on 13.3., joten työn tulee olla valmis noin neljä viikkoa aikaisemmin. Selvä määräaika on tehokkaampi kuin epämääräinen "joskus keväällä", sillä nyt voin laskea päivän tarkkuudella, kuinka paljon aikaa minulla on saada teoriaosa 2 valmiiksi. Siinä käsittelen etenkin Brownin ja Levinsonin kohteliaisuusteoriaa ja siihen kohdistuvaa kritiikkiä. Tämän osan pitäisi olla pituudeltaan 15-25 sivua, joten sen kirjoittamiseen kannattaa varata kunnolla aikaa.

Keskustelimme ohjaajan kanssa myös valmistumisen ajankohdasta. Sanoin pyrkiväni saamaan gradun valmiiksi keväällä, mutta jos se ei siihen mennessä valmistu, en stressaannu vaan teen sen valmiiksi syksyllä. Tässä vaiheessa opintoja on jo melkoisen samantekevää, valmistunko toukokuussa vai syyskuussa. Pääasia, että gradu tulee valmiiksi kunnolla ja hätiköimättä. Elämääkin täytyy välillä elää, näin todettiin myös tänään seminaari-istunnossa.

maanantai 30. lokakuuta 2006

Perinteinen syysflunssa


Pitihän se arvata: jossain vaiheessa syksyä tulee aina pakollinen ja asiaankuuluva nuha-kurkkukipu -viritys...! Nyt se sitten tuli, ei tosin toistaiseksi kovin pahana. Sen verran vain, ettei jaksaisi tehdä oikein mitään...

Eilen sain kuin sainkin luettua jälleen yhden kohteliaisuusaiheisen artikkelin, joten bibliografia täydentyi taas yhdellä teoksella. Kaikissa tähän asti lukemissani artikkeleissa tosin käsitellään enimmäkseen
samoja perusasioita, mutta eiköhän niistä jokaisesta löydy jotain siteerattavaa teoriaosuuteen. Tänään sain lisäksi sovittua keskusteluajan professorin kanssa, jotta pääsen teoriassa eteenpäin.

Odotan innolla huomenna alkavaa tieteellisen kirjoittamisen kurssia. Siitä onkin todella kauan, kun viimeksi osallistuin oikealle ranskankieliselle kurssille. Mutta nyt vetäydyn potemaan on-off -flunssaani teekupin ja Mireille-videon kanssa...!

sunnuntai 29. lokakuuta 2006

Syysloma


Blogi on ollut pelottavan hiljainen jo monta päivää... Koska gradu kerran eteni tahmeasti, päätin pitää syyslomaa ja olla yrittämättäkään väkisin kehittää jotain graduaktiviteettia. Kyllä työ taas alkaa uudelleen, kunhan ensin pääsen keskustelemaan professorin kanssa teoriasta. Graduopasta olen toki lueskellut, lukematta on enää pari viimeistä sivua. Toinen odottaa jo vuoroaan työpöydälläni.

Tänäänkään tuskin saan mitään aikaiseksi, sillä suunnittelimme mummon kanssa elokuviin menoa. Olen niin harvoin sunnuntaisin Turussa, että harvinainen tilaisuus kannattaa käyttää hyväksi. Huomenna on jo uusi viikko, joten yritän tosissani ahkeroitua heti huomisesta alkaen. Teorian deadline kummittelee kalenterissa: toistaiseksi se on vielä turvallisen kaukana, mutta päivät ja viikot sen kun vilahtelevat ja pian huomaan, että marraskuun loppu onkin jo käsillä.

Isä palasi vaihteeksi Kiinasta ja lahjoitti minulle liikelahjaksi saamansa Mont Blanc -kynän. Tekisi melkein mieli alkaa kirjoittaa gradua käsin...!

keskiviikko 25. lokakuuta 2006

Mireilleä ja piirrettyjä


Tunnustan nyt heti alkuun, etten ole tänään tehnyt gradun eteen yhtikäs mitään. Muistan kyllä vielä hyvin päätökseni edistää prosessia päivittäin, mutta tänään homma ei nyt vain kerta kaikkiaan onnistunut. Tarkoitus oli lukea joko teoriakirjaa/-kirjoja tai artikkeleita netistä, mutta löysin itseni kerta toisensa jälkeen ihan muilta kuin tieteellisiltä sivuilta. Niinpä totesin, ettei kannata turhaan tapella ja siirryin sulavasti sohvalle katselemaan Mireille Mathieu -videota. Illalla kävin vielä elokuvissa kummityttöni kanssa katsomassa hurmaavaa Naapurini Totoro -piirrettyä.

Olin vähällä olla päivittämättä koko blogia tänään; pohdin kuitenkin, ettei työskentelystäni saa totuudenmukaista kuvaa, jos kerron pelkästään ahkerista ja onnistuneista työpäivistä enkä koskaan niistä hetkistä, jolloin istuu ruudun edessä saamatta aikaan mitään järkevää tekstiä. Gradu ei ole aivan viime päivinä pahasti tökkinyt, joten kuvittelin jo, että se etenee aina yhtä liukkaasti. Eipä näköjään etene. Toisaalta olen niin alussa, ettei kannata panikoitua, vaikka yksi suunniteltu työpäivä kuluukin aivan muunlaiseen puuhasteluun. Otan sen sitten joskus takaisin. Sitä paitsi luin eilen graduopasta yhteen asti yöllä, ehkä sen voisi laskea graduun liittyväksi työksi...?

tiistai 24. lokakuuta 2006

Finie la télé-réalité !!!


Loputkin tosi-TV-kappaleesta on nyt kirjoitettu, enkä millään jaksaisi enää kuulla sanaakaan koko asiasta...! En ole koskaan ollut mikään erityinen tosi-TV:n ystävä, ja nyt olen todellakin saanut siitä tarpeekseni. Tiedän mm. a) miten tosi-TV määritellään, b) ketkä sitä todennäköisimmin katsovat, c) milloin se alkoi USA:ssa ja etenkin Ranskassa, d) millä argumenteilla mitäkin ohjelmaa on puolustettu ja vastustettu, e) millä tavoin ranskalaiset tosi-TV-ohjelmien aiheet ovat kulttuurispesifisiä ja f) mikä ja kuka edustaa edelleen TV:ssä Ranskan kulttuuriarvoja. Maintenant, cela suffit !

Tänä iltapäivänä tapahtui muuten jotain, mitä minulle ei muistaakseni vielä koskaan ole sattunut. Käväisin ostamassa viinipullon Stockmannin Alkosta, ja myyjä kysyi minulta henkilöllisyystodistusta! En ollut uskoa korviani. Minun piti siis saavuttaa kunnioitettava neljännesvuosisadan ikä, ennen kuin Alkon myyjä huolestui mahdollisesta alaikäisyydestäni. Suloista! Yleensä tunnen näyttäväni pikemminkin nelikymppiseltä...

Nyt jätän taas tekstin hautumaan (lähetin sen juuri luettavaksi ystävälleni Pierrelle, joka on opettaja ja tutkija Strasbourgin Robert Schuman -yliopistossa) ja perehdyn vaihteeksi uusiin graduoppaisiini. Ties vaikka niistä saisi hienoja ideoita siihen, miten työtä tästä eteenpäin kannattaa rakentaa.

maanantai 23. lokakuuta 2006

Terveisiä Helsingistä


Vietin äärimmäisen mukavan Mireille-viikonlopun Helsingissä samanhenkisen ystäväni luona. Suurkiitokset T-M, ja otetaan pian uusiksi kuten puhe oli! :)

Kokonaan gradu ei toki unohtunut mirkutuksesta huolimatta, vaan pääkaupungista tarttui mukaan kokonaiset kaksi (2) graduopasta! Kinnusen & Löytyn Iso Gee – gradua ei jätetä sekä Kariston & Seppälän Maukas gradu. En millään pystynyt päättämään, kummasta opuksesta olisi enemmän hyötyä, joten otin molemmat. Tuskin nuo aivan turhia ovat, vaikka ei gradua oppaista huolimatta tulekaan kukaan tekemään puolestani. Ainakin niistä luulisi olevan psykologista apua.

Eräs ystävällinen kohtalotoverini on kehunut minua tehokkaaksi graduntekijäksi. Juuri nyt en tiedä, pitäisikö minun olla samaa mieltä vai väittää kiivaasti vastaan. Tuntuu, että työ etenee nykäyksittäin tai jotenkin kummallisesti hyppien: välillä tarinaa tulee helposti kaksi sivua tunnissa, toisinaan taas menee monta päivää ilman, että saan aikaiseksi mitään. Niin sen kai kuuluukin mennä. Tekstin täytyy saada hautua jonkin aikaa, jotta pystyn paremmin näkemään sen isot ja pienet puutteet. Onhan tässä lisäksi elämäkin elettävänä, joten on kai ihan normaalia ja ymmärrettävää, ettei gradu etene tasaista kolme sivua per päivä -vauhtia. Tai sitten yritän vain puolustella laiskuuttani... Nyt lähden joka tapauksessa vesijuoksuun ja -jumppaan, à demain !

torstai 19. lokakuuta 2006

Valmista tuli!


Ei sentään koko gradusta, vaan tosi-TV -kappaleesta! Kirjoitin tänään kokonaiset kaksi ja puoli sivua lähes yhdeltä istumalta. Enää puuttuu tosi-TV:tä Ranskassa käsittelevä osio, ja sitten voinkin jo siirtyä varsinaisen teorian pariin.

Päässäni on tällä hetkellä lievä kielten sekamelska. Lähes kaikki tähänastinen lähdekirjallisuuteni on englanninkielistä. Olen tehnyt muistiinpanot suomeksi, ja nyt kirjoitan niiden pohjalta tekstiä ranskaksi. Hyvä puoli asiassa on se, ettei suoraa plagiointia tule vahingossakaan harjoittaneeksi, koska teksti kielestä toiseen siirtyessään väkisinkin muokkautuu. Välillä kyllä ärsyttää, kun jokin asia on ilmaistu erinomaisen hyvin englanniksi enkä saa millään päähäni vastaavaa ranskankielistä ilmausta. Mikä olisi ranskaksi vaikkapa lowest-common-denominator broadcasting? Pitää kai googlettaa ja vertailla tuloksia...!

Joka tapauksessa olen tyytyväinen tämänpäiväiseen aikaansaannokseeni, alkuun nimittäin suunnittelin kirjoittavani vain sivun verran ja jatkavani myöhemmin. Toisaalta, miksi turhaan lykätä myöhempään asiaa, jota joka tapauksessa olen parhaillaan tekemässä?

keskiviikko 18. lokakuuta 2006

Hyvä päätös


Vähäiseksi jäi tänään gradun teko, juuri kuten eilen arvelinkin. Löysin sentään kaksi uutta käyttökelpoista artikkelia Journal of Pragmatics -lehdestä. Huomenna aloitan kyllä tosi-TV -kappaleen kirjoittamisen, edes pari ensimmäistä riviä! Olen päättänyt, että joka päivä teen edes yhden asian gradun eteen.

Sanotaan, että tie helvettiin on kivetty hyvillä päätöksillä, mutta toivon silti, että minun tieni vie helvetin sijasta maisteripubliikkiin...!


tiistai 17. lokakuuta 2006

Lähdeluettelo pitenee


Sain tänään vihdoin viimein lainattua Åbo Akademin humanistisesta tiedekuntakirjastosta G. Eelenin teoksen A Critique of Politeness Theories. Sitä siteerataan jatkuvasti eräässä toisessa lähdeteoksessa, mutta TY:n kirjastoista sitä ei löytynyt. Samalla nappasin mukaani toisenkin kirjan, Power and Politeness in Action (M. A. Locher). Katsotaan, kuinka käyttökelpoiseksi se osoittautuu teoriaosuutta kirjoittaessani.

Lähteiden löytäminen on tällä hetkellä graduongelmalistani kärkipäässä. Parhaillaan minulla on koossa suunnilleen 13 lähdettä (kirjoja, artikkeleita ja nettisivuja), mikä tietenkään ei ole riittävä määrä. Jostain pitäisi löytää lisää, ja ennen kaikkea niiden tulisi olla oleellisia teorian kannalta. Pitkän bibliografian saisi toki revittyä kasaan niinkin, että siteeraisi pienen pätkän mahdollisimman monesta teoksesta, mutta mielestäni siinä ei ole mitään järkeä. Gradu kai arvioidaan enemmän sisällön kuin bibliografian sivumäärän perusteella.

Seuraavana kirjoitusvuorossa on tosi-TV:tä käsittelevä kappale. Sisällytän sen teoriaosa ykköseen, koska siitä todennäköisesti tulee liian lyhyt muodostamaan kokonaisen itsenäisen luvun. Tämän kappaleen tekstistäkin tulee jo tieteellisempää kuin korpuksen esittelystä. Suunnittelin aloittavani sen kirjoittamisen torstaina, jos ehdin, tai muussa tapauksessa viimeistään ensi maanantaina. Huominen iltapäivä kuluu yksityisoppilaani kanssa, joten silloin graduajatukset saavat rauhassa muhia ja kypsyä jossain aivojen pohjalla. Tällöin niistä yleensä kehittyykin jotain kunnollista... ainakin toivon niin!

Tänä iltana ajattelen aivan erityisesti Mireille Mathieuta, sillä edellisestä Turun-konsertista on tänään kulunut 9 vuotta. Uskomatonta, miten nopeasti aika on kulunut! Vuonna 1997 olin 16-vuotias ja juuri aloittanut lukion. En todellakaan ajatellut, että näin pian olisin jo kirjoittamassa gradua... vaan niin ne vuodet vierivät. Taisin aikanaan todella jättää jäljen Mireillen mieleen ja sydämeen, koska hän edelleen yhdeksän vuoden jälkeenkin muistaa ja tuntee minut. Quel honneur !

maanantai 16. lokakuuta 2006

Uusia välineitä


Viikonloppu vilahti odotetusti ihan muun toiminnan kuin gradun parissa. Välillisesti gradun kirjoittamiseen liittyy kuitenkin lauantainen uuden työtuolin hankinta. Tuoli on ergonomisesti miellyttävämpi kuin entinen tuolini, siinä on ennen kaikkea korkeampi selkänoja, joten tietokoneen edessä tulee luultavasti jatkossa istuttua oikein mielellään.

Viikonlopun aikana selvisi myös, että kannettavaan tietokoneeseeni täytyy vaihtaa akku. Entinen ei lataudu, ja kone toimii pelkällä verkkovirralla. Kannettavasta koneesta ei vain ole mitään hyötyä, jos siinä pitää olla jatkuvasti sähköjohto, joten parhaillaan odottelen soittoa tietokoneliikkeestä koskien uuden akun tilaamista. Toivottavasti ongelma saadaan ratkaistua ilman kohtuuttomia kuluja ja loputonta säätämistä.

perjantai 13. lokakuuta 2006

Taulukko-ongelma


Korpuskappaleeni on vihdoinkin valmis! Toki kyseessä on vain brouillon, raakaversio, jota varmasti vielä muokataan ja parannellaan monta kertaa, mutta silti se on graduni ensimmäinen valmis luku.

Taulukon laatiminen tuotti minulle aamupäivällä sen verran ongelmia, että palasin asiaan vasta alkuillasta. Tarvitsin 11-rivisen ja nelisarakkeisen taulukon havainnollistamaan analysoitaviksi valittuja katkelmia, enkä jostain syystä mitenkään onnistunut luomaan oikean kokoista ja näköistä taulukkoa. (Minähän olen täysin itseoppinut Wordin käyttäjä, joten voi olla ihan ymmärrettävääkin, etten osaa kunnolla käyttää sitä...) En tiedä, poikkeavatko pöytäkoneeni ja kannettavan tietokoneeni Word-ohjelmat toisistaan, mutta läppäristä löytyi miltei heti ohjelma, joka loi automaattisesti juuri haluamani kokoisen taulukon. Sitten vain tiedot oikeille kohdilleen ja voilà ! Nyt taulukko näyttää oikein tyylikkäältä.

Viikonloppu kulunee levon merkeissä ennen varsinaista koitosta eli teoriakappaleen kirjoittamista. Otin toiveikkaasti mukaan yhden teoriakirjoistani, josta on lukematta pari viimeistä lukua. Ne voisin yrittää saada luettua maanantaihin mennessä. Bon week-end !

torstai 12. lokakuuta 2006

Runsaudenpula


Tänään sain viimein romaanin takaisin, ja sen esittelyä onkin jo koossa kahden sivun verran. Tekstini läpäisi myös ensimmäisen kielentarkastuksensa, sillä luetin sen ranskalaisella ystävälläni. Kaksi sukuvirhettä ja muutama korjattu sananvalinta, ei aivan huono tulos sentään...!

Sain lopulta myös valittua kirjasta ne katkelmat, joita tulen gradussani analysoimaan. Toistaiseksi niitä on yksitoista, joten todennäköisesti tulen vielä karsimaan niistä osan pois. Valinta tuntui todella vaikealta, sillä kirjassa olisi niin paljon mielenkiintoisia kohtia! Pakko vain pystyä päättämään, mitä kohtauksia lopulta käsittelen. Ehkä se teoriaosuuden kirjoittamisen ja varsinaisten tutkimuskysymysten asettelun myötä selkeytyy.


keskiviikko 11. lokakuuta 2006

Hullu välipäivä


Tänään pidin vapaata gradunteosta ja "pistäydyin" Stockmannilla. (Kaikkihan toki tietävät, ettei Hulluilla Päivillä pistäydytä, vaan siellä menee vähintään tunti jopa ilman ostosten tekoa.) Tuntuu, että koko päivä kului hukkaan, vaikka toisaalta gradulle ei voikaan omistaa jokaisen päivän jokaista valveillaolohetkeä – etenkin, kun romaanin puute estää edelleen korpuskappaleen kirjoittamisen. Huomenna asia sentään korjaantuu! Lähden nimittäin pikapuoliin Saloon kirjaa hakemaan.


Illalla on Veturitallissa ranskalaisen chansonin konsertti, jonne menen äidin kanssa. En odota illalta liikoja – kyseessä ei valitettavasti ole Mireille Mathieun konsertti! – mutta on silti hauskaa käydä välillä jossakin. Kulttuurielämyksistä saa uutta intoa gradunkin kirjoittamiseen. Pidän siis hyvällä omallatunnolla vapaaillan ja ryhdyn töihin jälleen huomenna.

tiistai 10. lokakuuta 2006

Graduangsti ja miten siitä pääsee eroon


Nyt gradu on virallisesti olemassa! Toistaiseksi hän (ei siis se) on vasta kahden sivun mittainen, mutta pitenee kyllä aikanaan... ainakin se on juuri nyt elämän tarkoitus ja päämäärä.


Nothombin esittelyn kirjoittaminen oli helppo homma, pohjana käytin proseminaariin kirjoittamaani tekstiä, jota täydensin sieltä täältä. Seuraavaksi kirjoitan itse romaanista, mutta ongelmana on tällä hetkellä se, että kirja sijaitsee Salossa ja minä Turussa. Näin ollen prosessi on pysähdyksissä huomiseen asti, jolloin pääsen hakemaan kaivatun opuksen. Ellen sitten kirjoittele ulkomuistista jotakin ja muokkaa juttua myöhemmin...

Helsingin Sanomissa (HS 9.10.2006, s. D1) oli kiinnostava artikkeli Elämää suurempi gradu. Jutun mukaan YTHS hoitaa jatkuvasti erilaisista graduahdistuksen aiheuttamista oireista kärsiviä opiskelijoita. Suomessa on vähintään 15 000 gradua vaille valmista maisteria, ja useimmiten lopputyö jää puuttumaan humanisteilta ja yhteiskuntatieteilijöiltä. Hiihaa, minähän en aio lukeutua tuohon porukkaan!

Totesin eilen vesijumpan oivaksi keinoksi hukuttaa mahdollinen graduahdistus ihan kirjaimellisesti. Vedessä hyppiminen ja loiskiminen rentouttavat kummasti, ja voi melkein nähdä, kuinka synkät graduajatukset vajoavat altaan pohjalle. Suosittelen!

maanantai 9. lokakuuta 2006

Tänään se alkaa!


Tänään ryhdyn vihdoin kirjoittamaan graduani. Jo kuukauden ajan olen kerännyt materiaalia, kehitellyt ideoita ja muokannut niitä, tehnyt muistiinpanoja ja kantanut kaikkialla mukanani pientä kukkakantista muistikirjaa. Nyt alkaa tuntua siltä, että olisi aika aloittaa ihan konkreettisesti. Henkinen työ on toki tärkeää, mutta en kerta kaikkiaan miellä itseäni graduntekijäksi ennen kuin saan tekstiä aikaiseksi. Vasta ensimmäisen rivin kirjoitettuani olen oikeasti aloittanut.

Aiheeni kuuluu kaikessa komeudessaan La politesse dans le roman Acide sulfurique d'Amélie Nothomb, Kohteliaisuus Amélie Nothombin romaanissa Acide sulfurique (rikkihappo). Kohteliaisuusteoriasta kiinnostuin kirjoittaessani proseminaaria keväällä 2003, ja tuntui järkevältä valita graduun teoria, jota tunnen jo hiukan etukäteen. Mitä romaaniin tulee, se on ehdottomasti yksi Nothombin parhaista ja tosi-TV:tä käsittelevän aiheensa takia varsin ajankohtainen.

Romaani kertoo keskitysleirille sijoittuvasta tosi-TV-ohjelmasta nimeltä Concentration, jonne haalitaan osallistujia suoraan kadulta. Vangit tekevät raskasta työtä ja asuvat kurjissa parakeissa. Jotta nykyään niin muodikas interaktiivisuus ei unohtuisi, saavat katsojat päivittäin äänestää ne kaksi vankia, jotka joutuvat kaasukammioon. Kaikella on kuitenkin suhteellisen onnellinen loppu.

Jotta kirjoitusinnostukseni ei lopahtaisi heti alkuun, olen päättänyt aloittaa helpoimmasta päästä eli kirjailijan ja romaanin esittelyllä. Kirjoittamaan siis! C'est parti !