torstai 30. marraskuuta 2006

Askeleita


Tänään vihdoin viimein toteutin aikeeni ja kävelin töihin ja takaisin. Askelmittarin mukaan askelia kertyi päivän aikana 10 418, kilometrejä 6,60 ja kulutettuja kaloreita 801. Pas mal ! Olisin ehkä sittenkin voinut syödä Arnoldsin ihkumakean muffinssin. :) No, viimeisenä työpäivänä sitten, kuten puhe oli. Toivottavasti en pety odotuksissani.

Asiakkaita ei tänään käynyt riesaksi asti, joten ehdin välillä pohtia graduakin. Toivon tosiaan, että ehdin saada varsinaisen teoriaosan valmiiksi helmikuun puoliväliin mennessä. Ilman töitä olisin takuulla jo aloittanut; nyt tuntuu koko ajan siltä, että aikaa kuluu hukkaan, vaikka työnteko totta kai on muulla tavoin hyödyllistä. Onneksi edessä on viiden päivän loma: ensin viikonloppu, sitten tentin takia vapaa maanantai, normaali vapaapäiväni tiistai ja lopuksi vielä itsenäisyyspäivä. Ihme, jos en tuona aikana saa mitään aikaiseksi! Aion vähintään lukea epäkohteliaisuusteoria-artikkelin, ja jotain muutakin jos mahdollista. Joululahjojakin pitäisi vähitellen etsiskellä. En edes muista, milloin viimeksi olen käynyt Turun keskustassa...! (Kolme viikkoa sitten?)

maanantai 27. marraskuuta 2006

Sittenkin ajoissa


Sain kuin sainkin tutkimussuunnitelman sekä korpuksen ja teoriaosan lopulliset versiot talletettua WM-järjestelmään tänä iltana. Niitä käsiteltäneen seminaari-istunnossa viikon kuluttua. Toivottavasti palaute on positiivista! Tekisi mieli jo siirtyä eteenpäin teoriaosa kakkoseen, mutta töiden takia en ole ehtinyt enkä jaksanut. Yritän ensin saada pois alta viikon kuluttua olevan kirjallisen viestinnän tentin, sen jälkeen gradu on jälleen ainoa velvollisuuteni ja pystyn taas keskittymään siihen täysipainoisesti. Tai no niin, sen verran täysipainoisesti kuin työn ohella on mahdollista...

Pystyin onneksi myös järjestämään niin, että pidän yksityistuntini tiistaisin enkä enää keskiviikkoisin. Tiistaisin olen joka tapauksessa Turussa, kun keskiviikkoisin minun olisi pitänyt ajaa töiden jälkeen erikseen Turkuun ja takaisin Saloon yhtä 45 min oppituntia varten. Opetuksesta saamani palkkio ei olisi riittänyt edes bensakuluihin.

Organisointi ei olisi näin hankalaa, jos asuisin, opiskelisin ja työskentelisin samassa kaupungissa, mutta nyt jatkuva siirtyminen Salosta Turkuun ja takaisin aiheuttaa suunnatonta säätämistä. En esimerkiksi ollenkaan käsitä, miten toimin itsenäisyyspäivänä: Perinteisesti olen aina osallistunut soihtukulkueeseen sankarihaudoille. Menisin sinne mieluusti tänäkin vuonna, mutta koska seuraavana aamuna minun täytyy olla töissä yhdeksältä, joudun joko jättämään kulkueen väliin tai lähtemään sen jälkeen myöhään illalla junalla Saloon. Pyhäpäivän takia aikataulutkin ovat varmasti tavallisesta poikkeavat. Tein siis miten tahansa, säätämistä ei voi välttää... Ärsyttää! Etenkin, kun asia ei oikeasti ole lainkaan monimutkainen, vaan se vain vaikuttaa minusta siltä. Onneksi äiti neuvoo, rauhoittelee ja organisoi. Muuten olisin todella hukassa.

Huomenna täytyy soittaa pomolle ja tiedustella, saisinko maanantain 11.12. vapaaksi. Silloin on Helsingissä Ranskan kulttuurikeskuksessa Chateaubriandin muistelmien julkaisutilaisuus, johon me teoksen kääntäjät saamme kutsun. Osallistuisin todella mielelläni, jos vain saan tuolloin vapaapäivän. Tarjoudun korvaukseksi olemaan töissä jonkin tiistaipäivän, jolloin normaalisti olen vapaalla. Toivottavasti onnistuu!

sunnuntai 26. marraskuuta 2006

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty...


... Voisiko tuosta siis päätellä, että hyvä tutkimussuunnitelma on yhtä kuin puoliksi tehty gradu? Toivottavasti ei, sillä en ole laisinkaan varma tutkimussuunnitelmani erinomaisuudesta. Sain kokoon kaksi ja puoli sivua, ja huomenna lisään siihen vielä alustavan sisällysluettelon ja bibliografian.

Suunnitelman kirjoittaminen oli toisaalta hyödyllistä, koska ensimmäistä kertaa minun oli pakko kunnolla miettiä tutkimusproblematiikkaani ja hypoteesejäni. Pelkkä "kohteliaisuus" aiheena on aivan liian ylimalkainen ajatus. Nyt sain ideani jonkinlaiseen muotoon, mutta
jää nähtäväksi, ovatko tutkimuskysymykseni tällaisenaan lopullisia. Analyysiin en toistaiseksi puuttunut, koska ennen teoriaosan kirjoittamista en osaa kuin arvailla, miten mahdollisesti saattaisin käsitellä aineistoani.

Ensi viikosta on taas tulossa työntäyteinen, toivottavasti ehdin tehdä edes jotain gradun eteen! Välillä en voi olla miettimättä, kuinka pitkällä jo mahdollisesti olisin, jos en kävisi samaan aikaan töissä. Saattaa toki olla, etten olisi edistynyt yhtään tämän enempää... ja joka tapauksessa olen töissä enää kuukauden, joten tammikuussa voin jälleen ryhtyä tehokkaaksi, tai ainakin yrittää.

torstai 23. marraskuuta 2006

Tikku ja sen puute


Ajoin eilen töiden jälkeen edestakaisin Turkuun pitämään ranskan yksityistuntia ja muistin vasta äsken, että unohdin lähtiessäni ottaa muistitikun työpöydältä mukaani. Kettu! Asia on sikäli merkityksellinen, että minun on tiistaina palautettava plan de recherche eli tutkimussuunnitelma enkä ole vielä todellakaan kirjoittanut sitä. En ole menossa Turkuun ennen maanantai-iltaa, joten plan täytyy kyhätä kokoon joko silloin tai tiistaiaamuna ennen klo 12. (Ja minä muka en koskaan jätä mitään viime hetkeen...!) Olisin voinut kirjoittaa sen sunnuntainakin, mutta tikun puuttuessa en saa siirrettyä juttua Turussa pöytäkoneelleni. No, sille ei nyt kerta kaikkiaan voi mitään, lahopää mikä lahopää. Hätätilassa voin toki turvautua vanhaan kunnoon diskettiin. Harmi vain somaa vaaleanpunaista muistitikkuani...!

Minulla oli tänään töissä askelmittari ja kuvittelin käveleväni päivässä tuhansia askelia, myymälämme kun ei ole aivan pienimmästä päästä. Petyin kuitenkin nähdessäni tulokset: vaivaiset 4000 askelta ja vajaat kolme kilometriä koko päivänä! Maanantaisin olisi välttämättä jaksettava mennä vesijumppaan, muuten kuntoiluharrastukseni uhkaavat täysin hyytyä tammikuuhun saakka.

Olen tähän asti taistellut menestyksekkäästi houkutusta vastaan: aivan kirjakaupan vieressä on Arnolds-kahvila, jossa myydään jos jonkinlaista amerikkalaistyyppistä munkkia ja muffinssia. Ne maistuvat varmasti juuri yhtä ällöttävän makeilta kuin miltä näyttävät, mutta siitä huolimatta tekisi mieli kokeilla. Ehkä joskus viimeisenä työpäivänä... tai sitten ostan äidille joululahjaksi laatikollisen donitseja. Joululahjoja en tosin ole vielä pahemmin ehtinyt enkä jaksanut ajatella. Jostain syystä epäilen, että tänä vuonna melkein kaikki saavat minulta kirjoja...

tiistai 21. marraskuuta 2006

Palautetta


Sain tänään ohjaajalta palautetta
teoriaosuudestani. Tosi-tv-luku on muuten hyvä, mutta sen yhteyttä tutkimusproblematiikkaan pitäisi vielä miettiä ja tuoda esiin. Tosi-tv Ranskassa -alaluku on sen sijaan jotenkin "ylimääräinen", sen funktio ei oikein selviä, ellen sitten liitä sitä jotenkin tutkimuskysymyksiini. Kieltämättä tekstiä uudelleen lukiessa se on melko irrallisen oloinen. Annan sen toistaiseksi roikkua mukana ja harkitsen sen kohtaloa sitten, kun olen päässyt pitemmälle teoriassa ja analyysissa.

Dialogiosuudesta ei ollut mitään huomauttamista, mikä oli iloinen asia. Ajattelin etukäteen, että se olisi liian lyhyt/yleinen/muuten huono, mutta olin näköjään liian kriittinen. Onneksi, sillä lähdekirjallisuuden löytäminen dialogista ei ollut aivan helppoa enkä olisi millään ehtinyt (enkä viitsinyt...) aloittaa koko hommaa alusta. Hienoa, että se kelpaa sellaisenaan.

Varmistin vielä, ettei toisista graduista inspiroituminen ole mitenkään sidoksissa plagiointiin. Ei ole, vaan se on täysin hyväksyttävää ja sallittua. Minähän sain taannoin eräästä englannin gradusta idean epäkohteliaisuusteorian mukaan ottamisesta kohteliaisuuden vastapainoksi. Kaikki on OK, kunhan kirjoitan tekstini itse enkä käännä sitä suoraan toisesta gradusta, mitä en tietenkään aikonutkaan tehdä. Kerroin aikoneeni tarkistaa, mitä Brownin ja Levinsonin kirjan kohtia englannin graduntekijä on käsitellyt välttyäkseni kenties lukemasta koko paksua teosta. Tähän professori naurahti viisaan opiskelijan toimivan juuri näin. :)

Sain tänään
hoidettua muitakin juoksevia asioita: palautin mm. myöhästyneen kirjan kirjastoon (myöhästymismaksu 90 c, ei paha) ja vein tiivistelmäni Fennicumiin opettajan lokeroon. Huomenaamulla aion kävellä töihin, toivottavasti ei sada! Illalla ajan edestakaisin Turkuun pitämään yksityistunnin, ja sitten taas seuraavana aamuna kirjakauppaan. Toistaiseksi siellä on ollut melko rauhallista, mutta kuulemma veronpalautusten maksupäivän jälkeen on odotettavissa jopa huomattavia ruuhkia. Onneksi joulukuussa kaupassa on omaishoitajien paketointipalvelu koko päivän: toistaiseksi he ovat olleet paikalla vain iltapäivisin, ja olen joutunut muutaman kerran tekemään asiakkaille joulupaketteja. Kirja nyt on helppo paketoida, mutta se narun laittaminen...! Äiti saisi pitää minulle viikonloppuna intensiivikurssin paketoinnissa...

maanantai 20. marraskuuta 2006

Energiavarastot vähissä


Vasta neljä päivää töitä takana, ja jo nyt olen väsynyt! Olin vähällä nukahtaa junassa kotimatkalla, enkä olisi jaksanut lähteä vesijumppaan edes maksusta. Ehkä se johtuu siitä, että heräsin aamulla jo puoli kuudelta ehtiäkseni klo 8 lähtevään junaan. Lisäksi näin tottumattomana jatkuva jaloillaan olo väsyttää. Itse työ ei ainakaan toistaiseksi ole mitenkään ylivoimaisen raskasta, itse asiassa viihdyn siellä erittäin hyvin.

Lisäksi laskin ansainneeni jo neljässä päivässä suunnilleen saman verran kuin koko kuukauden opintotuki oli silloin, kun vielä sain sitä. Hienointa on, että koko summa on itse omalla työllä ansaittua enkä ole siitä kenellekään kiitollisuuden- enkä muussa velassa. Jos töissä väsyttää ja kyllästyttää, kuvittelen ensi kesän alppilomaa, jota parhaillaan olen tienaamassa, ja jo helpottaa...!

Huomenna on yliopistopäivä, eli saan ainakin nukkua vähän pidempään! Eräästä lainaamastani kirjasta tuli palautuskehotus, toivottavasti en joudu maksamaan myöhästymismaksua. Kirja täytyy huomenna palauttaa Edun kirjastoon, viedä sen jälkeen tiivistelmä Fennicumiin kirjallisen viestinnän opettajalle, sitten osallistua Discours académique écrit -kurssille, käydä palautekeskustelussa professorin luona ja lopulta lähteä illalla Saloon. Niin, ja kaikki tähän asti kirjoittamani gradumateriaali täytyy tallentaa yliopiston WorkMates-ohjelmaan... Onpahan taas päiväohjelmaa kerrakseen, toivottavasti en unohda mitään!

sunnuntai 19. marraskuuta 2006

Hitaasti mutta varmasti


Tällä kertaa asumisjärjestelyni ovat päinvastaiset normaalitilanteeseen verrattuna: vietän nykyään viikot Salossa ja viikonloput Turussa. Näin ainakin toistaiseksi. Työssäkäynti vaatii hiukan enemmän säätämistä ja aikataulujen ennakkosuunnittelua kuin aikaisemmin, mutta uskon, että kaikki sujuu loppujen lopuksi hyvin.

Tulin tällä kertaa Turkuun tekemään välttämättömiä "henkisiä" töitä: muokkasin gradun kirjailijaesittelyn aivan uuteen uskoon ja kirjoitin lisäksi kirjallisen viestinnän viimeisen harjoitustyön, kahden sivun tiivistelmän ranskan proseminaaristani. Kasvatustieteen prosemmasta olisi ollut jo tiivistelmä valmiina, mutta valitsin kuitenkin ranskan prosemman, koska joudun joka tapauksessa perehtymään siihen uudelleen ennen HuK-kypsyysnäytteen kirjoittamista. Huvitti huomata, että proseminaarin teoriaosa oli suunnilleen pelkkää termien määrittelyä, ja jo silloin tuntui tylsältä kirjoittaa sitä...! Miten mahtaa käydä gradun teoriaosan kanssa? Toisaalta olen nyt paljon tottuneempi kirjoittamaan tieteellistä tekstiä ja todennäköisesti myös suhtaudun graduun vakavammin kuin proseminaariin, joten eiköhän se hyvin mene (tai edes kohtalaisesti).

Toistaiseksi en voi oikein tehdä muuta, sillä odottelen parhaillaan ohjaajan kommentteja ykkösteoriaosuudestani. Vasta ne saatuani muokkaan ja parantelen kyseistä osaa ja siirryn sitten eteenpäin. Olen jakanut gradun mielessäni pieniin osiin: korpus, teoria 1, teoria 2, analyysi jne. Keskityn mieluiten kerrallaan vain yhteen osioon, koska silloin minulla on tunne, että kaikki pysyy käsissä eivätkä hommat leviä hallitsemattomasti sinne tänne. Työ tuntuu paremmin organisoidulta, jos kirjoittaessani mietin tekeväni tiettyä osaa gradusta enkä vain ajattele suurpiirteisesti koko gradua.

Saatuani täksi päiväksi suunnitellut työt tehtyä katsoin mummon kanssa kolmannen kerran Mireillen konsertti-DVD:n. Siihen ei kerta kaikkiaan kyllästy, ja aina bongaa jonkin aiemmin huomaamatta jääneen yksityiskohdan ilmeissä, eleissä, puvuissa, liikkeissä, sanoissa... Vielä ennen joulua minulle on luvassa yksityinen DVD-kopio kaikista tämän syksyn tv-ohjelmista, joissa Mimi on esiintynyt. Jouluaattona hänet nähdään kokonaiset kolme kertaa eri ohjelmissa! ja minä tietenkin pääsen paikalle vasta 26.12. ... Tant pis !

torstai 16. marraskuuta 2006

Tuore julkkis?


Tänään minua käytiin haastattelemassa Salon Seudun Sanomiin. Ei toki siksi, että kirjakaupan jouluapulaisuus olisi jotain erikoista ja epätavallista, vaan siksi, että he etsivät juttuunsa sesonkityöntekijöiden kommentteja ja kokemuksia. Kehuin kovasti työtäni, joka oikeasti tuntuu tosi kivalta ainakin vielä tässä vaiheessa.

Ainoa minua todella häiritsevä asia on gradun jääminen taka-alalle. En osaa sanoa, tulisiko sitä tehtyä sen ahkerammin vaikka en olisikaan töissä, mutta nyt se ainakin jää vähemmälle huomiolle. Oleskelen vuorotellen Turussa ja Salossa ja velvoitteita on vähän joka puolella. Pitäisi lukea kieliopasta kirjallisen viestinnän tenttiinkin, milloinkohan sen ehtii? Tai sitten luotan luontaiseen kielitajuuni ja menen tenttiin lukematta kirjaa...

Gradun varsinaisen "kovan" teoriaosan pitää olla valmis joskus 12.2. paikkeilla, joten minulle jää vain noin kuukausi aikaa tehdä sitä, jos keskityn koko joulukuun pelkästään työhöni. Gradulle olisi pakko löytää aikaa, ja ennen kaikkea täytyisi viitsiä /jaksaa nähdä vaivaa sen eteen illalla työpäivän jälkeen! Viikonloppuni ovat onneksi vapaat, mutta harvoin sitä tähänkään asti on gradua viikonloppuisin tullut tehtyä, minkä täten häveten tunnustan.

Tiistain seminaarissa keskustelimme mm. publiikista ja sinne pukeutumisesta. Keskustelu oli hauska ja antoisa, vaikka toistaiseksi valmistuminen tuntuu niin kovin kaukaiselta. Joskus se päivä kuitenkin koittaa, joten on hyvä olla valmistautunut. Siksi ei ole yhtään liian aikaista miettiä, mitä publiikkiin pukee ylleen. Miksei sekin ajatus voisi motivoida gradun teossa muiden juttujen ohella?

Kiusaus ja kuinka sitä vastustetaan

Eilen illalla blogin päivittäminen ei jostain syystä onnistunut, joten tässä eilinen postaus:

Tänään oli ensimmäinen työpäiväni salolaisessa kirjakaupassa. Kaikki sujui juuri niin hyvin kuin ensimmäiseltä työpäivältä voi odottaa: valtavasti opeteltavia asioita, hämmennystä ja säätämistä, mutta myös uutuudenviehätystä ja onnistumisen elämyksiä. Kollegat ja asiakkaat olivat oikein ystävällisiä ja kärsivällisiä, mikä osaltaan helpotti huomattavasti työskentelyä. Kukaan ei valittanut eikä närkästynyt, vaikka en löytänyt tietokannasta asiakkaan tiedustelemaa kirjaa tai unohdin vähentää oppikirjan hinnasta 10%:n alennuksen. Jostain täytyy aina aloittaa, ja huomenna toivottavasti sujuu jo paremmin – ellen sitten yön aikana ehdi unohtaa kaikkea tänään oppimaani...!


Eilen olin erityisen ylpeä itsekuristani. Olin nimittäin päättänyt kirjoittaa gradun dialogiosuutta koko aamupäivän ja olin jo levittänyt kirjat ja muistiinpanot työpöydälleni, kun...

...postiluukusta tipahti vihdoin jo vuoden odottamani Mireillen konsertti-DVD! Tupla-DVD sisältää paitsi kaksituntisen konsertin viime vuoden marraskuulta, myös suppléments-levyn, jolla on Mireillen haastattelun lisäksi kuvaa mm. konsertin harjoituksista ja uusimman CD:n äänityksestä sekä julkkisten ja fanien kommentteja.

Olin jo vähällä jättää gradun sikseen, mutta pidin kuitenkin pintani: asetin DVD:n näkyvälle paikalle tietokoneen viereen ja ilmoitin suureen ääneen, että siihen ei kosketa ennen kuin gradua on koossa pari sivua lisää. Näin dialogiosio syntyi vajaassa tunnissa...! Korjattavaa siinä epäilemättä on, mutta siitä viis. Pääasia, että sain pysyttyä päätöksessäni.

Sen jälkeen sallinkin itselleni katselunautinnon hyvällä omallatunnolla. En nyt lähde kommentoimaan konserttia tässä sen tarkemmin, sillä se vaatisi jo melkein oman bloginsa... Todettakoon vain, että se oli yhä yhtä huiman upea kuin livenä vuosi sitten (kävin silloin Olympiassa kolmena peräkkäisenä iltana), ja lisäksi oli hauskaa bongata itseni toiselta riviltä lähes suoraan kameran edestä kerta toisensa jälkeen. Palasin useamman kerran kohtaan, jossa Mireille konsertin loppupuolella katsoo suoraan minuun ja sanoo selvällä suomella "kiitos kiitos!" ja perään vielä varmuuden vuoksi "tusen tack". Sarjassamme unohtumattomia kokemuksia, tämä oli parhaasta päästä!

maanantai 13. marraskuuta 2006

Loppu työttömyydelle


Kävin tänään keskustelemassa työnantajani kanssa työajoista ja allekirjoittamassa työsopimuksen. Aloitan työt ylihuomenna keskiviikkona, työaika on klo 9-16 maanantaisin ja keskiviikosta perjantaihin. Vapaat viikonloput ja illat ovat erinomainen asia, koska silloin ehdin tehdä gradua eivätkä liikuntaharrastuksenikaan jää kokonaan pois. Itse asiassa hyötyliikunnan määrä kasvaa, koska minun on aamuisin mentävä kävellen keskustaan. Salon joukkoliikenne on järjestetty niin hienosti, että bussi menee kerran tunnissa, jolloin joko myöhästyn töistä tai olen lähes tunnin etuajassa. Kävelen siis mieluummin. Meiltä on keskustaan reilu pari kilometriä, joten eiköhän kunto siinä kohene muutaman viikon aikana.

Huomenna yritän saada kirjoitettua gradun teoriaosaa mahdollisimman paljon. Vaaditun minimisivumäärän täyttymiseen tarvitsen enää puoli sivua tekstiä, joten katastrofi ei uhkaa välittömästi, vaikka työ ensi alkuun veisikin aikaa gradulta. Tietysti olisin sitä levollisempi, mitä pidemmälle ehtisin tehdä gradua ennen töiden alkua. Joka tapauksessa olen päättänyt olla tekemättä tästä itselleni suurta ongelmaa. Kaikki järjestyy kyllä, kun ottaa oikean asenteen.

lauantai 11. marraskuuta 2006

Urakan puolivälissä


Olen nyt saanut luettua ja tehtyä muistiinpanoja sen verran, että voisin ensi viikolla alkaa kirjoittaa ykkösteoriaosan loppua. Kaikki keräämäni tieto käsittelee kyllä teatteridialogia, mutta muokkaan sitä tarvittaessa, ja joka tapauksessa olen poiminut kirjoista vain ne asiat, jotka mielestäni soveltuvat sekä teatteri- että romaanidialogiin. Löysin äsken hyllystäni Aristoteleen Runousopin, ehkä siitäkin löytyisi jotain käyttökelpoista...? Kirja on painettu vuonna 1998, tulisikohan lähdeviitteeksi siis Aristoteles 1998? Täytyy miettiä asiaa...!

Sain kuulla perjantaina, että pääsen töihin Salon Suomalaiseen kirjakauppaan jouluun saakka. Olen todella iloinen, sillä työkokemusta ei ole koskaan liikaa ja palkkakin on enemmän kuin tervetullut. Toivottavasti vain työ ei hidasta tai muuten hankaloita gradun tekemistä! Olen ilmoittanut olevani käytettävissä päivisin muulloin paitsi tiistaisin seminaarin takia. Tarkemmat työajat selviävät maanantaina. Hiukan asia arveluttaa, mutta toisaalta melkein kaikki muutkin opiskelijat ovat töissä gradunteon ohella ja selviävät siitä ongelmitta, ja joka tapauksessa reilun kuukauden pärjää miten vain. Teen sitten tammikuussa entistä tiiviimmin töitä!

torstai 9. marraskuuta 2006

Puolityöpäivä


Vaikka en tänään viettänytkään koko päivää kirjastossa, en silti ollut aivan vapaalla. Kirjoitin puhtaaksi gradun tähänastisen lähdeluettelon ja kävin lisäksi lainaamassa L'analyse du texte de théâtre -kirjan, jossa käsitellään mm. näytelmädialogia.

Bibliografian kirjoittamisessa oli hiukan hankaluuksia useiden nettilähteiden takia. Internet-osoitetta kun ei voi jakaa kahdelle riville (tai ainakaan minä en osaa jakaa niitä), joten jos osoitetta edeltävä rivi on hyvin lyhyt, sanojen väliin jää tolkuttomasti tyhjää. En jaksanut säätää koko aamupäivää Wordin kanssa, vaan jätin homman sikseen. Ehkä keksin ongelmaan ratkaisun siihen mennessä, kun gradu menee painoon... mikä siis ei tapahdu ihan huomenna. Ce n'est pas demain la veille !

Huomatkaa viereisessä linkkilistassa kälyni Jennan uusi mopsiblogi, jossa seikkailevat kolme nelijalkaista veljenpoikaani!

keskiviikko 8. marraskuuta 2006

Kirjakeko kohoaa


Huvittaa, kun jokin aika sitten valittelin kääpiömäistä bibliografiaani. Nyt siihen on nimittäin luvassa reilusti täydennystä.

Löysin tänään varsin käyttökelpoiselta vaikuttavan ohuen kirjasen teatterin analysoinnista. Siinä käydään läpi kaikki mahdollinen teatteriin liittyvä näyttämöä ja lavasteita myöten. Teatteri ei tosin kuulu graduni aiheisiin, mutta kirjassa käsitellään myös dialogia ja sen analyysia, mikä taas on työni kannalta äärimmäisen tervetullut seikka. Näytelmä- ja romaanidialogi eivät tietysti ole aivan sama asia, mutta riittävän läheisiä kuitenkin, sillä pelkkää romaanidialogia käsittelevää kirjallisuutta tuntuu olevan todella vaikea löytää.

Tärkein tämänpäiväinen löytö oli kuitenkin englantilaisen filologian oppiaineen tuore gradu kohteliaisuudesta eräässä Oscar Wilden näytelmässä. Kopioin kotikäyttöön gradun bibliografian ja osia teoriaosuudesta. Plagiointiaikeita minulla ei tietenkään ole, mutta toisen henkilön samasta aiheesta kirjoittama teksti auttaa huomattavasti teorian hahmottamisessa. Tästä gradusta sain lisäksi idean ottaa kohteliaisuusteorian ohella esille myös epäkohteliaisuusteorian. Tutkimushypoteesini on, että eräät romaanin henkilöt ovat kohteliaampia kuin toiset, joten näiden jälkimmäisten epäkohteliaisuutta olisi hyvä perustella teoreettisestikin.

Tänään tapahtui muutakin jännää. Olin nimittäin täydellisesti unohtanut kirjallisen viestinnän kurssin harjoituskerran. Muistin sen vasta vähän yhdeksän jälkeen, kun tunti alkoi klo 10.15. Laittauduin valmiiksi 45 minuutissa, mikä on varsin nopea suoritus, ja myöhästyin lopulta vain viisi minuuttia. Toivottavasti minulla on huomisaamuna vähän vähemmän kiire...!

tiistai 7. marraskuuta 2006

Uusille urille


Keskustelin tänään pikaisesti professori Johanssonin kanssa kirjallisuustiedeosiosta, ja ilmeni, että olin kuin olinkin hiukan hakoteillä. Ilmankos lukemani teoria ei tuntunut millään soveltuvan työhöni. Nyt sain pari "avainsanaa", joiden avulla kirjallisuuden etsiminen toivottavasti helpottuu: tietoa pitäisi etsiä (romaani)dialogista ja/tai fiktiivisestä interaktiosta, mahdollisesti myös näytelmien analysoinnista.

Romaanista valitsemani kohdat ovat lähes yksinomaan dialogia, joten nyt tuntuu hyvinkin järkevältä kirjoittaa dialogista osio graduun. Löysin jo pari hyvältä kuulostavaa teosta sekä sokerina pohjalla englannin gradun otsikolla Politeness strategies and Oscar Wilde's social dialogue. Minä kun jo luulin, ettei kukaan ole tutkinut kirjallisuutta kohteliaisuuden näkökulmasta! Tuon gradun käyn katsastamassa heti huomenna, siitä luulisi irtoavan ainakin kirjallisuusvinkkejä.

Varasin tänään seminaarikirjaston varaushyllyyn kolme eri kirjallisuudentutkimuskirjaa, mutta ne eivät ainakaan ensitutustumisella vaikuttaneet kovin oleellisilta työni kannalta. Lueskelen niitä huomenna paremmin ja tarvittaessa yritän löytää jotain hyödyllisempää tilalle.

maanantai 6. marraskuuta 2006

Logistiikkaa ja loisketta


Tämä päivä vilahti lähinnä autonkuljettajana toimiessa. Sain isän auton taas pariksi viikoksi lainaan, ja kuinka ollakaan, puoli päivää vierähti äidin kanssa kaupungilla. Ehdin juuri ja juuri ajaa Salosta Turkuun ennen pahinta neljän ruuhkaa. Ulkomaalaisia rekkoja ohitellessani kävi mielessä, onkohan niissä kaikissa varmasti talvirenkaat alla...

Sain kuitenkin tänään jotain aikaiseksi: kommentoin verkossa graduilijatoverini työtä ja muokkasin siinä ohessa omankin korpuskappaleeni uuteen uskoon. Lainauksia karsiutui ja omaa tekstiä tuli muutama rivi lisää. Varsinainen sivumäärä pysyi kuitenkin samana. Vesijumppaankin ennätin, ja hukutin oikein urakalla gradusynkeyden ja loska-aggressiot altaan pohjalle. Jälkeenpäin on kivan energinen olo!

lauantai 4. marraskuuta 2006

Lukeminen kannattaa aina


Luin tänään noin sata sivua Kirjallisuudentutkimuksen käsitteitä. Kirjan artikkelit ovat kyllä mielenkiintoisia – ne käsittelevät esimerkiksi kirjallisuuden tulkinnan eri tapoja ja tekstin ja kontekstin suhdetta –, mutta jostain syystä en kyennyt tekemään lukemastani muistiinpanoja. En erottanut artikkeleista mitään graduni kannalta ehdottoman tärkeää ja oleellista asiaa. Onhan toki kiinnostavaa tietää, miten eri tavalla tekstejä voi tulkita historiallisesti, mutta tiedosta ei juuri ole hyötyä gradussa: minun korpusromaanini on kirjoitettu vuonna 2005...!

Tietysti mihinkään kirjallisuuteen tutustuminen ei ole turhaa, mutta olisin kernaasti suonut, että tämä kirja olisi ollut työni kannalta antoisampi. Ensi viikolla tutustun ohjaajan suosittelemiin ranskalaisiin teoksiin. Toivottavasti saan niistä enemmän irti. Saattaa olla, että joudun menemään uudelleen keskustelemaan työni tästä osuudesta, sillä tällä hetkellä muistikuvani edellisestä ohjauskeskustelusta ovat jotenkin hämäriä. Kirjallisuudentutkimuksesta oli kyllä puhe, mutta mitä minun konkreettisesti olisi tarkoitus teoriaosuudessani käsitellä? Olisi varmaan kannattanut tehdä muistiinpanoja niin kauan kuin keskustelu oli vielä tuoreena muistissa...

Olen viime päivinä pohtinut gradun aikatauluja ja omaa työskentelyäni. Olen tyytyväinen, että sain tänään tehtyä töitä, mutta viime viikollakin pidin luvattoman monta vapaapäivää. Mitään paniikkihätää minulla ei sentään ole, sillä teoriaosan palautus on 28.11. eli suunnilleen kolmen viikon päästä, ja tosi-tv-osuus täyttää jo neljä ja puoli sivua suositellusta 5-15 sivun kokonaispituudesta. Hankalalta tuntuvan kirjallisuusosion ei siis tarvitse olla erityisen pitkä, mutta tehdä se kuitenkin täytyy. Itse kirjoittaminen käy minulta suhteellisen nopeasti, mutta kirjallisuuden lukemiseen tulee varata aikaa. Tästä eteenpäin kiristän siis tahtia ja sallin itselleni yhden tai kaksi vapaapäivää viikossa, ei neljää!

torstai 2. marraskuuta 2006

Loikka tuntemattomaan


Toteutin eilisen aikeeni ja kipitin kiltisti kurssikirjastoon hyvissä ajoin ennen puoltapäivää. Siihen päivän hyvät teot sitten jäivätkin... Ei vaan, luin kyllä lainaamastani kirjasta ensimmäisen artikkelin, joka käsittelee kirjallisuudentutkimuksen aluetta. Melko yleistä tekstiä lähtien siitä, miten kirjallisuutta voisi yrittää määritellä/kategorisoida.

Ensi alkuun tuntui oudolta lukea kirjallisuudentutkimuskirjallisuutta (sanahirviö!), sillä aiemmin en juuri ole kirjallisuudentutkimukseen tutustunut. Olen aina kuvitellut, että se on jonkinlaista kaunokirjallisuuden puhkianalysointia ja loputonta jahkailua siitä, mitä kirjailija on milläkin sanavalinnalla ja lauserakenteella ajanut takaa ja miksi pilkku on tässä eikä tuossa. Aixissa stilistiikan kurssi toteutettiin tuolla asenteella, ja siksi en viihtynytkään siellä (enkä myöskään päässyt tentistä läpi). Rakastan kirjallisuutta, mutta omana itsenään eikä pelkkänä analyysimateriaalina! Saattaa toki olla, että olen täydellisesti erehtynyt ennakkokäsityksessäni. Se selvinnee sitten, kun olen tutustunut aiheeseen hiukan laajemmin. Joka tapauksessa oli huiman kivaa lukea teoriakirjallisuutta suomeksi. Oikein yllätyin, miten nopeasti se kävi. Muistiinpanotkin saattoi tehdä suoraan kirjasta, eikä niitä tarvinnut käännellä kielestä toiseen.

Nyt kun lauantaikin on pyhäpäivä, voisin yrittää edetä kirjassa mahdollisimman pitkälle, jotta ensi viikolla pääsisin käsiksi ranskankieliseen kirjallisuuteen. Ensimmäisen teoriaosan deadline on muistaakseni 28.11., joten minulla ei tosiaan ole varaa viivytellä ikuisuuksia!

keskiviikko 1. marraskuuta 2006

Talvi yllättää aina


Talvi tuli yhdessä yössä, ja siihen tottuminen vie aina oman aikansa. Eilen illalla olin melkoisen kettuuntunut palatessani yliopistolta räntäsateessa; farkut olivat reisiin asti läpimärät ja loska kasteli jopa vedenpitävät talvikenkäni. Tänään kävinkin ostamassa uudet Goretex-kengät, joilla myyjän mukaan pysyy pystyssä liukkaammillakin keleillä.

Mietimme erään kaverini kanssa, miten upeaa olisi olla esimerkiksi karhu. Loppukesän ja syksyn saisi syödä lakkaamatta, sitten vain nukkuisi lämpimässä pesässä koko talven ja heräisi keväällä laihtuneena. Minä olisin ehdottomasti valmis kokeilemaan talviunta vaikka saman tien...!

Tänään olin ajatellut käydä lainaamassa kurssikirjastosta kirjallisuudentutkimukseen liittyvää materiaalia. En kuitenkaan asioilta palatessani enää jaksanut lähteä ruokakassien kanssa Edulle, joten käväisen siellä huomenna ja luen kirjoja viikonlopun aikana. Yritän mennä sinne jo heti aamusta, sillä puolenpäivän aikaan tulee France Inter -radiokanavalta ohjelma Fou du Roi, jossa on vieraana – yllätys yllätys – Mireille! Jos saan kirjat haettua aamupäivällä, voin kuunnella ohjelman rauhassa ja lukea sen jälkeen. Ei muuta kuin herätyskello soimaan ja menoksi!