Tarkoitukseni oli päivittää blogia viikon aikana parikin kertaa, mutta huomasin yhtäkkiä, että viikko oli kulunut enkä ollut saanut aikaiseksi edes pistäytyä blogisivulla. Nyt tulee tämäkin epäkohta korjattua. Samalla päivitin blogin Google-versioon, mitä sivu on pyytänyt minulta jo ties kuinka monta kertaa. Vakuuttivat, ettei mikään blogissa muutu; toivottavasti säätöä ei tosiaan tule yhtään enempää, sillä säätökiintiöni alkaa uhkaavasti täyttyä. Siitä lisää alempana.
Ensin gradu-uutisia: Sain kuin sainkin teoriaosani valmiiksi torstaina, ja kiikutin sen professorin lokeroon jo perjantai-iltapäivänä. Huomenna on kommentteja tarjolla, toivottavasti enimmäkseen positiivisia! Tiedän toki, ettei tekstini ole valmis ennen kuin gradu menee painoon, mutta tällä hetkellä ei kovasti huvittaisi muokata sitä aivan uusiksi. Toisaalta ei tässä ennenkään ole kyselty, mitä huvittaa tehdä ja mitä ei... Pääasia kuitenkin, että tekstiä syntyi sen verran kuin pitikin (jopa viisi sivua enemmän) ja että palautin sen ajoissa.
Säätämisestä sitten. Taisin mainita jokin aika sitten meneväni kirjoittamaan HuK-kypsyyskokeen, joka hyväksyttiinkin odotusten mukaisesti. Toimitin hum. tdk:n kansliaan todistusanomuksen liitteineen, ja kaiken piti olla kunnossa. Perjantaina tuli kuitenkin meiliä pedagogisten opintojen loppumerkinnän puuttumisesta. Kettu! Minä kun olen 97 %:sti varma, että viime vuonna kysyin joltain taholta loppumerkinnästä eikä minua silloin informoitu sen tarpeellisuudesta. Nyt se kuitenkin pitäisi hankkia. Lähetin sähköpostia kasv. tiedekuntaan, josta käskettiin hakea loppumerkintää lomakkeella TOKL:n kansliasta. Huomenna siis sinne. Toivon todella, että ko. merkinnän saisi kohtuullisen nopeasti, sillä sen puute viivästytti jo viikolla HuK-todistuksen saamista. Tietenkin on aivan yhdentekevää, saanko himoitun paperin käteeni tällä vai ensi viikolla (eihän se varsinaiseen valmistumiseeni vaikuta mitenkään), mutta koska minulla on siihen oikeus, totta kai haluan sen ja mahdollisimman pian! Muuten en muka usko suorittaneeni alemman korkeakoulututkinnon, vaikka opintorekisteriotekin on venähtänyt jo neljän sivun mittaiseksi...
Muuten ei kummia kuulu. Perjantaina innostuin syntymäpäiväni kunniaksi lähtemään Turun yöelämään kuukausien (vai vuosien?) tauon jälkeen. Hauskaa oli, ja seuraava keikka on jo suunnitteilla. Joskus on muuten veikeää heittäytyä aivan erilaiseksi kuin tavanomainen arkipersoona: harva ihminen kuulemma osaa kuvitella minut tanssimassa pöydällä Onnelassa suomi-iskelmien tahtiin. En kyllä olisi moista osannut kuvitella itsekään vielä pari päivää sitten.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti