Kotona laajakaistaan tottuneena on kamalan vaikeaa, kun pääsee nettiin vain kerran viikossa jos silloinkaan. Viikon aikana tulee usein mieleen kaikenlaista blogikerrottavaa, mutta vihdoin nettikahvilaan päästessäni suurin osa siitä on jo unohtunut. Näin viime yönä unta, jossa olin taas Turussa ja istuin koko päivän koneeni ääressä siitä ilosta, että netti oli jälleen käytössäni rajattomasti.
Lähenevän kotiinpaluun myötä ajatuksiini on alkanut hiipiä myös surullisenkuuluisa gradu. Olenkin onnistunut vieroittamaan itseni graduasioista melkoisen tehokkaasti: mukaan ottamani Acide sulfurique lähti perjantaina kirjapaketissa kotiin, ja niin ikään minua tänne seurannut gradun teoriaosa lojuu edelleen muovitaskussaan hyllyllä, jolle sen 15. toukokuuta laskin. En tosin epäile, ettenkö kotiin palattuani pääsisi jälleen työhön kiinni (eikä minulla joka tapauksessa ole vaihtoehtoja), mutta ihan helppoa se ei tule olemaan. Jostain syystä nämä ajatukset alkavat pyöriä päässä sunnuntai-iltana juuri ennen nukkumaanmenoa, kun tietää, että seuraavana aamuna pitäisi olla virkeänä töissä. Laskurin mukaan minulla on jäljellä vielä 26 päivää Aixissa: ajattelen siis gradua vasta niiden jälkeen... jos onnistun.
Perjantaina kirjoitin irtisanoutumiskirjeeni, joka pitää antaa pomolle kaksi viikkoa ennen sopimuksen päättymistä. Kirjeestä tuli yhden lauseen mittainen: Minä allekirjoittanut A.L. sanoudun irti työtehtävistäni alkaen 1.9.2007. En jaksanut laverrella ranskalaisbyrokraattiseen tapaan umpia ja lampia kiemuraisine kirjeenlopetusfraaseineen; eiköhän asia tule tuolla ihan yhtä selväksi jollei selvemmäksikin. Huimaa, enää 9,5 työpäivää jäljellä!
Yritän päästä huomenna uudestaan nettikahvilaan, muussa tapauksessa ensi viikkoon! Pupucelle: Älä ihmeessä ota paineita tulostamme... vaikka puhummekin siitä jo päivittäin ja laskemme melkein tunteja! :D
0 kommenttia:
Lähetä kommentti