Ulkosuomalaisuusperiodini on jälleen toistaiseksi ohi ja olen palannut takaisin suomielämääni. Kuten tavallista, lähtö ei ollut helppo (miten ihmeessä muut ihmiset onnistuvat eroamaan lentokentällä ilman kyyneleitä?), mutta matka sujui hyvin ja Helsingissä sain taas neljän kuukauden tauon jälkeen halata äitiä ja isää. Matkalaukkuni tosin päätti jälleen jäädä ylimääräiseksi vuorokaudeksi Pariisiin; tänään se lennätettiin Helsingin kautta Turkuun ja huomenna se toimitetaan minulle Saloon. Seuraavalla kerralla harkitsen vakavasti lähtöselvittäväni laukun Marseillesta Pariisiin, ottavani sen siellä hihnalta ja selvittäväni eteenpäin Helsinkiin, sillä tämä on noin kolmastoista kerta neljän vuoden aikana, kun laukku ja minä emme päädy perille samalla koneella.
Ensimmäinen kotipäiväni on nyt takana ja kuten toukokuussa Aixissa, täällä minusta tuntuu jo siltä, etten ole koskaan poissa ollutkaan. Vanhempien ja koiran ansiosta en ole ehtinyt jäädä pitkäksi aikaa murehtimaan ikävääni Ranskaan ja E:n luo. Blogin alareunan laskuri mittaa jo päiviä seuraavaan matkaani. Lisäksi ikävää helpottaa yöpöydälläni komeileva paperi: eturivin lippu Mireillen Berliinin-konserttiin 31.3.! Kaiken huipuksi ostin tänään berliiniläisen ystäväni yllyttämänä lipun myös Hampurin-konserttiin 29.3. Nyt on, mitä odottaa! Sokerina pohjalla on uusi saksankielinen CD, joka ilmestyy lokakuun puolivälissä.
Pikku hiljaa täytyy ryhtyä myös graduntekoon. Olen päättänyt suoda itselleni vielä viikon aikaa asettua jälleen aloilleni, mutta ensi maanantaina ahkera graduilija istuutuu taas koneensa ääreen ja alkaa puurtaa. Viimeistään maaliskuussa gradu on valmis, näin olen päättänyt, ja toivottavasti päätökseni pitää.
Loppuviikosta on vihdoin luvassa kuvarapoa Aixista ja lomiltani Alpeilta ja Nîmesistä.
Ensimmäinen kotipäiväni on nyt takana ja kuten toukokuussa Aixissa, täällä minusta tuntuu jo siltä, etten ole koskaan poissa ollutkaan. Vanhempien ja koiran ansiosta en ole ehtinyt jäädä pitkäksi aikaa murehtimaan ikävääni Ranskaan ja E:n luo. Blogin alareunan laskuri mittaa jo päiviä seuraavaan matkaani. Lisäksi ikävää helpottaa yöpöydälläni komeileva paperi: eturivin lippu Mireillen Berliinin-konserttiin 31.3.! Kaiken huipuksi ostin tänään berliiniläisen ystäväni yllyttämänä lipun myös Hampurin-konserttiin 29.3. Nyt on, mitä odottaa! Sokerina pohjalla on uusi saksankielinen CD, joka ilmestyy lokakuun puolivälissä.
Pikku hiljaa täytyy ryhtyä myös graduntekoon. Olen päättänyt suoda itselleni vielä viikon aikaa asettua jälleen aloilleni, mutta ensi maanantaina ahkera graduilija istuutuu taas koneensa ääreen ja alkaa puurtaa. Viimeistään maaliskuussa gradu on valmis, näin olen päättänyt, ja toivottavasti päätökseni pitää.
Loppuviikosta on vihdoin luvassa kuvarapoa Aixista ja lomiltani Alpeilta ja Nîmesistä.
2 kommenttia:
Tervetuloa Turkuun! :) Olispa mukava nähdä pian, vois katsoa joku päivä vaikka lounas- tai iltapäiväkahvitreffin?
Ja tsemppiä gradun pariin palaamiseen. Omani ei vieläkään ole valmis - en tiedä pitäiskö tässä vaiheessa itkeä vai nauraa.
Juu, nähdään ihmeessä! Olen Turussa todennäköisesti loppuviikosta ja joka tapauksessa ensi viikolla, voidaan mennä milloin tahansa. :)
Kiitos tsempistä, sitä tarvitaan...! Couragea samoin itsellesi, äläkä nyt ainakaan itke, kyllä se iso gee aikanaan valmistuu. Paras ettei liikaa murehdi, tai ei saa lopulta mitään aikaiseksi.
Lähetä kommentti