perjantai 2. marraskuuta 2007

Tärppäsi!

Eilinen työhaastatteluni onnistui yli odotusten: sain työtä Akateemisesta kirjakaupasta aina jouluaattoon saakka! Olin todella yllättynyt haastattelun positiivisesta lopputuloksesta. Ystävällinen rekrytoija kyseli käsityksiäni asiakaspalvelusta, miten toimisin kuvitellussa ongelmatilanteessa, miksi hakeudun asiakaspalvelutehtäviin ja erityisesti Stockmannille. Tuntui huikealta, kun hän kehui minulla olevan runsaasti ja monipuolisesti kokemusta asiakaspalvelusta – itse olen pitänyt työkokemustani naurettavan vähäisenä moneen muuhun verrattuna.

Keskustelimme myös ruotsiksi ja englanniksi. Englantia toki puhun ranskan tavoin sujuvasti tuosta vain, mutta ruotsiksi sain muutaman kerran haeskella sanoja kertoessani perheestäni ja vapaa-ajastani. Aldrig ja alltid menivät välillä sekaisin, mutta sattuuhan noita, ja sain kuitenkin aikaan täysin ymmärrettävän kertomuksen siihen nähden, että olen viimeksi puhunut ruotsia syksyllä 2002. Pääsin myös käyttämään kommunikatiivista suosikkistrategiaani, kiertämistä: kun en juuri sillä hetkellä muistanut, mikä on muuttaa ruotsiksi, selitin "när vi började bo i Salo" ja jatkoin siitä muina naisina. Itsekseni kyllä päätin, että katselen tiiviisti FST:n ohjelmia ennen työsuhteeni alkua, jotta pääsen kunnolla tunnelmaan.

Pukeuduin lopulta haastatteluun näin:




Kaikilla työhaastatteluvalmennussivuilla kehotettiin pukeutumaan mahdollisimman asiallisesti, neutraalisti ja siististi. Valkoista paitapuseroa ja mustia housuja asiallisempaa vaatetusta on vaikea kuvitella. Vaihdoin jopa kirkkaanpunaisen huulipunan hillitympään roosabeigeen, vaikka en sitä varsinaisesti omakseni tunnekaan. Huulipunan väri tuskin ratkaisee rekrytointia, mutta päätin varmuuden vuoksi noudattaa henkilöstöpäällikkötätini neuvoja. Onneksi!

Hauska yhteensattuma on, että kaksi päivää ennen työhaastattelua nappasin kirjahyllystäni luettavaksi Zolan romaanin Au Bonheur des Dames, joka sijoittuu pariisilaiseen tavarataloon 1800-luvun puolivälissä. Kirja on uinunut hyllyni uumenissa vuosikausia, ja yhtäkkiä kirjoja penkoessani sain päähänpiston lukea sen nyt. Kenties olen siis hyvinkin intuitiivinen ihminen.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi olkoon, Fifi! Hieno juttu! :)

Anonyymi kirjoitti...

Huippu juttu! :) Kovastipaljon onnea uudesta työpaikasta, voisin kuvitella että yksi tämän kaupungin mukavimpia duuneja (jos nyt sattuu kirjoista ja sensellaisesta tykkäämään).

Tulen sitten ostoksille. :)

Fifi kirjoitti...

Merci mes chères amies ! Juu, ilman muuta pitää tulla käymään, Duussin ainakin; Pupucekin olisi ihana nähdä, mutta lienee hankalammin järjestettävissä...!

Maurelita kirjoitti...

Hip hip huraa ; hieno duuni ! Ja hatunnosto ruotsin suullisesta kokeesta...

Au bonheur des dames on upea. =)