Huutokauppaseikkailuni päättyivät lopulta onnellisesti: voitin kaikki haluamani kohteet. Xenan kuutoskauden DVDt irtosivat 19 punnalla ja lähtivät kuulemma jo tänään kohti armasta Suomenmaatamme. Neloskauden boksin myyjä kuittasi maksuni ja kiitteli ripeästä toiminnasta. Kenties nettihuutokaupoissa on keskimäärin hitaita asiakkaita, mutta minusta on normaalia, että hankittu ostos maksetaan saman tien eikä viikon päästä. Eihän konkreettisesta kaupastakaan voi viedä tavaraa ja tulla vasta parin päivän kuluttua maksamaan. Odottelen yhä postimaksutietoja kahden eri myyjän taholta; vastausta ei ole kuulunut vuorokauteen. Luulisi, että myyjällä olisi motivaatiota ilmoittaa loppusumma mahdollisimman pikaisesti, jotta saisi rahansa! Ilmoitin selvästi maksavani heti, kun tiedän, mitä tavaran lähettäminen Suomeen kustantaa.
Vaikka netistä huutaminen on joissain tapauksissa hyvinkin kannattavaa ja helppoa, asioin silti mieluummin perinteisissä kaupoissa. Ainakaan ostoksia ei tarvitse lähetellä ympäri Eurooppaa ja kysellä jokaisen yksityiskohdan perään. Vaatteita ja kenkiä en edes uskaltaisi ostaa netistä, minun on saatava nähdä, koskea ja sovittaa ennen ostopäätöksen tekemistä. Postimyyntiä olen harrastanut satunnaisesti Ranskassa, ja se vielä menettelee, koska sopimattomat ostokset voi helposti lähettää takaisin. Laukkujen, kirjojen, levyjen yms. hankkimiseen nettihuutokauppa kyllä tuntuu soveltuvan.
Sitten vaihteeksi graduasiaa. Kouluruokailtuamme Duussin kanssa (kiitos seurasta, oli jälleen hurjan kivaa!) hipsin Herkun kautta kotiin ja innostuin kirjoittamaan gradun suomenkielistä lyhennelmää. Tuloksena viisi (5) sivua tekstiä...! Taidan olla velho tiivistämään, koska sain 32-sivuisen teoriaosani mahtumaan noin kolmeen ja puoleen sivuun suomenkielistä tekstiä. Tosin ranskaksi jaarittelen muutenkin paljon enemmän ja laveammin kuin suomeksi. Huomenna voisin pitää kotipäivän, tehdä lyhennelmän valmiiksi, lopetella muutenkin kaikki mahdolliset korjaukset ja parannukset graduun, kutoa, syödä karjalanpiirakoita, roikkua sähköpostilla kyttäämässä tiedotuksia eBaysta, kirjoitella työhakemuksia, katsoa Xenaa... tai jotain sinne päin. Tai sitten käväisen ostamassa Herkusta aitoamerikkalaista maapähkinävoita, jonka ostamista jo tänään vakavasti harkitsin.
Vaikka netistä huutaminen on joissain tapauksissa hyvinkin kannattavaa ja helppoa, asioin silti mieluummin perinteisissä kaupoissa. Ainakaan ostoksia ei tarvitse lähetellä ympäri Eurooppaa ja kysellä jokaisen yksityiskohdan perään. Vaatteita ja kenkiä en edes uskaltaisi ostaa netistä, minun on saatava nähdä, koskea ja sovittaa ennen ostopäätöksen tekemistä. Postimyyntiä olen harrastanut satunnaisesti Ranskassa, ja se vielä menettelee, koska sopimattomat ostokset voi helposti lähettää takaisin. Laukkujen, kirjojen, levyjen yms. hankkimiseen nettihuutokauppa kyllä tuntuu soveltuvan.
Sitten vaihteeksi graduasiaa. Kouluruokailtuamme Duussin kanssa (kiitos seurasta, oli jälleen hurjan kivaa!) hipsin Herkun kautta kotiin ja innostuin kirjoittamaan gradun suomenkielistä lyhennelmää. Tuloksena viisi (5) sivua tekstiä...! Taidan olla velho tiivistämään, koska sain 32-sivuisen teoriaosani mahtumaan noin kolmeen ja puoleen sivuun suomenkielistä tekstiä. Tosin ranskaksi jaarittelen muutenkin paljon enemmän ja laveammin kuin suomeksi. Huomenna voisin pitää kotipäivän, tehdä lyhennelmän valmiiksi, lopetella muutenkin kaikki mahdolliset korjaukset ja parannukset graduun, kutoa, syödä karjalanpiirakoita, roikkua sähköpostilla kyttäämässä tiedotuksia eBaysta, kirjoitella työhakemuksia, katsoa Xenaa... tai jotain sinne päin. Tai sitten käväisen ostamassa Herkusta aitoamerikkalaista maapähkinävoita, jonka ostamista jo tänään vakavasti harkitsin.
1 kommenttia:
Huutaminen takuulla kannattaa, mutta sensijaan jättäisin vähin äänin piinatbatterin oston.Sehän on kamalaa ja kuidutonta yms. Osta jotain herkkua, hedelmää tai suklaata tai möövenpikkiä...
Lähetä kommentti