perjantai 27. kesäkuuta 2008

Loman loppu

Kaikki hauska loppuu aikanaan: huomenna palaamme taas Aixiin kymmenen vuoristolomapäivän jälkeen. Aika on kulunut hämmästyttävän nopeasti, ja jopa hotellinomistaja ihmetteli, miten me jo nyt olemme lähdössä. Tarkoitus on palata tänne syyskuussa muutamaksi päiväksi kuten viime vuonnakin, ja sitä ennen voimme toivottavasti pistäytyä Pupucen luona Nîmesissä.
Loput lomapäivät ovat noudattaneet tuttua ja hyväksi havaittua kaavaa: aamiaiselle myöhään, puoli kymmenen aikaan, jolloin olemme yleensä viimeiset asukkaat hotellissa muiden jo lähdettyä kiipeilemään vuorille; aamiaisen jälkeen puutarhaan lukemaan, ihailemaan ympäröivää maisemaa ja hätistelemään kärpäsiä; iltapäivällä syömään viereiseen kylään tai voileivälle hotellin baariin; sitten pieni lepohetki ja pariksi tunniksi uima-altaalle ennen suihkua ja illalliselle pukeutumista. Illallisen jälkeen menemme suoraan nukkumaan, sillä täällä metsän ja vuorten keskellä ei todellakaan ole minkäänlaista ilta- tai yöelämää, ja sitä paitsi vuoret näyttävät pimeässä pelottavilta ja suunnattomilta möhkäleiltä. Edes katuvaloja ei ole, joten öisin ulkona vallitsee miltei täydellinen pimeys, joka kaupunkilaisesta tuntuu varsin oudolta.
Keskiviikkona vierailimme tapamme mukaan La Saletten pyhiinvaelluspaikalla viereisessä Isèren departementissa. Neitsyt Maria ilmestyi siellä 162 vuotta sitten kahdelle paimenessa olleelle lapselle, ja vaikka en katolinen olekaan, 1800 m korkeudessa sijaitsevan paikan jylhät maisemat ja hiljainen ja harras tunnelma houkuttelevat palaamaan sinne aina kun olemme näillä kulmilla. Ennen perinteistä vierailua lounastamme aina Corps-nimisen kylän kuulussa Hôtel de la Poste -ravintolassa, jonka omistaja Gilbert Delas oli 60- ja 70-lukujen vaihteessa keittiömestarina silloisella Le France -luksusristeilyaluksella. Hôtel de la Poste on todennäköisesti ravintola, jossa olen syönyt elämäni suurimman ja monipuolisimman aterian: ruokaa kannetaan eteen joka puolelta, kunnes ei enää tiedä, mitä söisi ja missä järjestyksessä. Alkupaloiksi ensi hätään tarjotaan pieniä suolaisia leivonnaisia, oliivitahna- ja kinkkuvoileipiä, pasteijoita, ostereita ja kahdeksan kulhollista erilaisia salaatteja; varsinaisena alkuruokana söin kaksi paksua viipaletta hanhenmaksaa, sitten loup-nimistä kalaa (jos joku tietää kyseisen kalan nimen suomeksi niin kertokoon, minä en tiedä) ja alueen erikoisuutta, gratin dauphinois eli kermaperunagratiinia, ja lopuksi varsinaisen jälkiruokalajitelman jälkeen vielä ravintolan omia spesialiteetteja, ohuen ohuita provencelaisen kattotiilen muotoisia mantelikeksejä, tuiles aux amandes. Kolmen tunnin ruokaorgioiden jälkeen olikin varsin sopivaa ajaa kiemuraista ja vaarallista vuoristotietä ylös kirkolle sovittamaan ahneuden ja mässäilyn kuolemansyntejä...!
Loman loppusaldona on siis yksi patikkaretki, yksi bongattu kesy murmeli, ruskettuneet käsivarret, E:n karrelle palanut niska, monta tuntia polskintaa ja loiskintaa uima-altaalla, lukuisia kerättyjä kiloja ja ennen kaikkea kova kiire päästä tänne takaisin. Tämä hotelli toimittaa minulle Ranskassa lähes kesämökin virkaa: kaikki on niin tuttua, että tuntuu kuin tulisi kotiinsa, ja pois lähtiessä tietää, että seuraavana kesänä palaa takaisin ja löytää kaiken entisellään.

maanantai 23. kesäkuuta 2008

Pörröhännät siestalla

Otsikosta voi jo päätellä eilisen murmeliretkemme lopputuloksen. Eipä näkynyt pörröhäntiä, ei vahingossakaan, paitsi yksi kesy, joka asui aitauksessa turistirysäravintolan vieressä. Kyseinen yksilökään ei näyttäytynyt kuin muutaman sekunnin, haki vain porkkanan evääkseen ja sukelsi takaisin kotikoloonsa. Ehdin juuri ja juuri napata kaksi valokuvaa murmelin selästä, siinä bongaussaldoni. Muutkaan vaeltajat eivät turistitoimiston naisen mukaan olleet nähneet murmeleita, sillä helteellä otukset pysyttelevät visusti piilossa maakoloissaan, nukkuvat päiväunta ja tulevat esiin vasta kun on viileää. Ymmärrän murmeleita kyllä harvinaisen hyvin: en itsekään haluaisi paistatella päivää paksu turkki ylläni täkäläisissä lämpötiloissa, +28° eilen ja +31° tänään...!
Muuten kävelyretkemme onnistui yli odotusten. Kävelimme lähes kolme tuntia ja pysähdyimme ainoastaan juomaan, kertaakaan emme edes istuneet alas! Polku oli leveähkö soratie, välillä tosin piti ylittää puroja ja loppumatkasta polku nousi varsin jyrkästi, korkeuseroa oli lähes 300 m. Siinä vaiheessa luovutimme ja käännyimme takaisin, sillä meillä ei ollut muiden retkeilijöiden tavoin vaelluskenkiä ja -sauvoja, vaan vain tavalliset lenkkitossut. Maisemat olivat huikean upeat ja näimme mm. lukuisia pieniä ja isoja vesiputouksia, sillä vuorenhuippujen lumi sulaa parhaillaan vinhaa vauhtia ja valuu alas vuorten seinämiä kohti Drac-jokea. Vain murmelit ja gemssi-säämiskät jäivät puuttumaan idyllistä. Kahden murmeli- ja lukuisten maisemavalokuvien lisäksi muistoksi jäivät minun punoittava niskani (lippalakki ei suojannutkaan riittävästi) ja E:n hummerinpunaisiksi palaneet käsivarret. Après-soleil -voide on osoittautunut ehdottomaksi hankinnaksi, vaikka emme varsinaisesti edes ota aurinkoa.
Tänään vietämme lepopäivää hotellilla. Aamupäivän ohjelmassa oli lukuhetki puutarhassa lepotuolissa; olen saanut melkein luettua Marie-Dominique Lelièvren kirjoittaman Françoise Saganin elämäkerran Sagan à toute allure. En tiennyt etukäteen juuri mitään yhden lempikirjailijani elämästä alkoholi- ja huumeongelmineen, auto-onnettomuuksineen ja järjettömine rahantuhlauksineen, joten elämäkerta on ollut kiehtovaa luettavaa. Toivottavasti parhaillaan teattereissa pyörivä Sagan-elokuva pysyy Aixissa riittävän kauan, jotta ehdin nähdä sen!
Lukemisen jälkeen lähdimme ex tempore -piknikille lähiympäristöön. Päädyimme viereisen kylän parkkipaikalle opaskartan, yleisen wc:n ja puhelinkopin väliselle penkille syömään porkkanaraastetta, keitettyjä munia, perunalastuja, omenakompottia ja suklaakakkua. Vaikka miljöö ei ollutkaan kaikkein viehättävin, olo oli kuin Viisikoissa konsanaan. E. tosin valitti ensin ulkona pöydättä syömisen epämukavuutta - ja minä kun luulin olevani urbaanein mahdollinen ihminen! -, mutta hyvä ateria ja näköpiiriin ilmestynyt kissa karkottivat tehokkaasti ketutuksen. Nyt vielä pieni ruokalepo, auringonpolttamien lääkitseminen ja sitten uimaan.

perjantai 20. kesäkuuta 2008

Säämiskäjahdissa

Vietimme aamupäivän läheisessä La Chapellen kylässä hankkimassa varusteita tulevaa seikkailua varten. Sunnuntaina suunnittelimme nimittäin lähtevämme tunnin ajomatkan päähän Prapic-nimiseen ikivanhaan kylään, josta lähtevän patikkareitin varrella näkee puolikesyjä murmeleita. Emme ole koskaan harrastaneet minkäänlaista patikointia tai muutenkaan luonnossa liikkumista, mutta murmelipolku on kuulemma helppokulkuinen ja kestää noin pari tuntia. E. osti La Chapellen retkeilykaupasta kunnolliset lenkkarit ja hatun ja minä selkärepun, sillä tajusin yhtäkkiä, ettei murmelinbongaukseen varmaankaan kannata lähteä Lacroix'n käsilaukku olalla. Puusta veistetty murmelinpäinen vaellussauva meillä on ollut auton takaluukussa jo pari vuotta, nyt tulee sillekin ensimmäistä kertaa käyttöä.
Pois lähtiessämme poikkesimme vielä ihailemaan Le Casset'n vesiputousta, jossa viime kesäkuusta poiketen oli reilusti vuoristolumen sulamisvettä. Kiipesin niin korkealle vesiputouksen vierellä kuin sandaaleillani uskalsin, ja tuulen sopivasti osuessa ryöppyävään veteen tuntui kuin olisi seissyt valtaisan brumisateurin vieressä. (Brumisateur on kevyttä ja raikastavaa vesihöyryä levittävä laite, joita näkee usein kahviloiden terasseilla.) Ennen meitä vesiputouksella oli vieraillut todennäköisesti vuohilauma, koska joka puolella maassa näkyi pieniä pyöreitä jätöksiä. Onneksi pääsen kohta pesemään jalkani... Paluumatkalla tien varressa kipitti vinhaa vauhtia ruskea otus, jonka ennätin tunnistaa "säämiskäksi", täkäläisittäin chamois ja suomeksi, mikäli oikein muistan, gemssi. Yleensä nämä vuorikauriit kiipeilevät hyvin korkealla, mutta nyt yksi oli uskaltautunut matalalle (parhaillaan olemme noin 980 m korkeudella) ja aivan tien viereen. Valokuvaa en valitettavasti ehtinyt säämiskästä saada, toivottavasti murmeleiden kanssa onnistaa paremmin!

torstai 19. kesäkuuta 2008

Saaristosta vuoristoon

Turun saariston jälkeen jatkan pienen katkon jälkeen lomailua Ranskan vuoristossa. Saavuimme eilen vakiolomapaikkaamme pieneen hotelliin eteläisillä Alpeilla, Hautes-Alpesin departementissa keskellä Parc des Ecrins -kansallispuistoa. Kylässä ei ole sataakaan asukasta ja hotelli sijaitsee vieläpä keskellä luontoa kylän ulkopuolella, joten rauha ja hiljaisuus on taattu. Vieressä kohisee Séveraisse-joki ja joka puolella meitä ympäröivät Valgaudemarin laakson vuoret. Upeampaa miljöötä ei helposti löydä, jollei sitten lähde ihan oikeasti korkeille Alpeille Savoien maakuntaan lähelle Sveitsin rajaa.
Hotellissa on tämän vuoden uutuutena ilmainen ja rajaton Internet, joten pääsen kerrankin rauhassa naputtelemaan kuulumisiani blogiin lähes reaaliajassa – varsinkin päivisin, koska tälläkin hetkellä olemme hotellin ainoat asukkaat. Hotelli on kyllä täynnä, mutta kaikki muut lähtevät anivarhain patikoimaan ja me saamme nauttia kenenkään häiritsemättä puutarhan lepotuoleista, uima-altaasta ja nyt siis myös salongin tietokoneesta. E. pesee parhaillaan letkulla autoa etupihalla, mikä Aixissa ei ole pihan ja letkun puuttumisen vuoksi koskaan mahdollista. Sitten parin kilometrin päähän kylään lounaalle, pieni ruokalepo (Ranskassa kun ei saa mennä syönnin jälkeen uimaan tai tulee hydrocution, jonkinlainen vesikouristus, väittää E.) ja sitten vihdoin uimaan! Allas on sijoitettu entisen kasvihuoneen sisään, ja jos oven jättää auki, voi uidessa ihailla lumisia vuorenhuippuja. Kärpäset tosin tunkevat ikävästi sisään, mutta hukutamme ne vesijumpassakin käytettävillä vaahtomuovisilla pötkylöillä.
E. sai auton pestyä, joten taitaa olla lounasaika. Seudun erikoisuus ovat tourtons, perunalla/juustolla/pinaatilla/lihalla täytetyt neliskulmaiset friteeratut taikinanyytit, sekä ravioles, tuorejuustopohjaiset friteeratut sormen mittaiset pötköt, jotka syödään vadelmahillon ja hunajan kera. Perinteisesti ravioleihin käytetään juuri poikineen lehmän maitoa, joka on erityisen paksua, kermaista ja terveellistä (?). Tästä syystä raviolet ovat alppiseudulla perinteinen hääruoka, joka symbolisoi hedelmällisyyttä. Minä en tosin hedelmällisyydestä piittaa, mutta raviolet ovat tolkuttoman hyviä ja niitä saa aitoina ja tuoreina vain täältä...!

tiistai 17. kesäkuuta 2008

Täällä taas

Aixistenceni jatkuu entisissä merkeissä: E:n kanssa totesimme jo perjantai-iltana, että taas tuntuu siltä kuin en olisi koskaan poissa ollutkaan. Vasta tänään tulimme ensimmäisen kerran keskustaan hoitamaan viiden kuukauden aikana kertyneitä juoksevia asioitani. Pankista oli haettava sekä uusi pankkikortti vanhentuneen tilalle että uusi shekkivihko. Illalla pakkaan jälleen laukkuni – johan se ehti olla kolme päivää tyhjänä – ja huomenna suuntaamme taas minikyläämme Alpeille. Edessä on viikko hiljaisuutta, linnunlaulua, murmeleita ja jylhiä maisemia. Toivottavasti myös auringonpaistetta...! Sää on tosiaan oikutellut saapumisestani asti: välillä paistaa ja välillä sataa, mutta enimmäkseen on pilvistä ja kylläkin lämmintä, mutta ei helteistä. Saa nähdä, millainen kesä tästä kehittyy.

Nyt joudun lähtemään, sillä E. odottaa kärsimättömänä vieressäni. Asioita on vielä hoitamatta, ja illalla meille toimitetaan uusi kaasupullo kaasuhellaa varten. Loman aikana yritän parhaani mukaan lobata sähkölieden puolesta, sillä jokavuotinen kaasupullon vaihdon kanssa säätäminen alkaa pikku hiljaa kyllästyttää. Siitä lisää loman jälkeen heinäkuun alussa. Leppoisaa juhannusta kaikille koti-Suomeen ja pysytelkää pinnalla!

torstai 12. kesäkuuta 2008

3, 2, 1... Lentoon!

Muutaman tunnin kuluttua liitelen jo yläilmoissa Euroopan yllä. Edessä on ensin E:n kahden viikon loma, jolta palaamme 2.7. Töihin menen viimeistään heinäkuun puolivälissä, jatkan elokuun loppuun ja sitten hyppään (tai ajaudun...) Suureen ja Tuntemattomaan Tulevaisuuteen. Ei auta kuin luottaa itseensä, hyvin tässä käy! Loppuiäkseni en ole Ranskaan muuttamassa, en ainakaan nyt vielä. Syksyllä varmaan palaan äidin, isän, Tärpän ja Mirkun luo kuten aina ennenkin.

Johtunee matkastressistä, että pienoinen haikeuden kyynel uhkaa nousta silmäkulmaani tätä kirjoittaessani. Tämä on jo kuudes perättäinen kesä, jonka vietän Ranskassa, enkä koskaan ole varsinaisesti potenut koti-ikävää! Ehkä se johtuu siitäkin, että tällä kertaa minulla ei ole tiettyä paluupäivää eikä etenkään tietoa siitä, mihin seuraavaksi ryhdyn ja minne lopulta päädyn. Olen etsinyt ratkaisua jopa naistenlehtien kesähoroskoopeista. Lohduttaudun ajatuksella, että jokainen on joskus etsinyt paikkaansa maailmassa ja lopulta löytänyt sen. Itsenäistyminen on harvoin helppoa, ja 27-vuotiaana se alkaa jo olla välttämätöntä.

Kuten viime kesänäkin, pyrin päivittämään blogia aina kun mahdollista. Loman aikana en takaa pääseväni nettikahvilaan, mutta viimeistään heinäkuun alussa kerron taas kuulumisiani. Hyvää kesää kaikille, ja toivottavasti pysytte edelleen blogini lukijoina!

keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

Uusi perheenjäsen esittäytyy



Hei kaikki! Olen Troppola Mirelle Chérie, ystävien kesken Mirkku. Synnyin vappuna 2008 ja olen nyt kokonaista kuusi viikkoa vanha. Olin syntyessäni pentueen pienin, painoin vain 97 grammaa, mutta minulle on maistunut ruoka niin hyvin, että olen jo melkein kilon painoinen.



Heinäkuussa muutan uuteen kotiin Saloon Fifin, ihmisäitini ja -isäni ja Guru-enoni luo. Veljeni ja siskoni, mm. Macy Gray, Marc Jacobs, Michael Moore ja Max Factor muuttavat myös kuka minnekin. Fifi ja ihmisäitini kävivät katsomassa minua viime viikolla ja tutustuivat samalla myös koiraäitiini Graceen, joka on siis Gurun sisko. Minä ja sisarukseni olimme innoissamme vieraista ja esiinnyimme oikein eduksemme:





Leikkien ja syömisen jälkeen minua alkoi väsyttää, olenhan vielä niin pikkuinen:



Päiväunilta herättyäni poseerasin taas innokkaasti:





Fifi ihmetteli, miten voin olla niin pieni, että mahdun helposti kämmenelle! Tietty kasvan vielä hurjasti ja saan ihan oikeat mopsin kuonorypytkin. Toistaiseksi olen vielä niin vauva, että kuononi ja otsani ovat aivan sileät. Häntäni on sentään jo kiepillä niin kuin isoilla mopseilla. Vähän jännittää, miten Guru-eno suhtautuu minuun, kun muutan uuteen kotiin. Kuulemma Guru on kiltti ja rauhallinen, joten varmaan totumme nopeasti yhteiseloomme, ja ainahan voin puolustautua pienillä ja terävillä hampaillani, joita jo menestyksekkäästi kokeilin Fifin sormiin ja varpaisiin. Fifin ja äidin puheista päätellen minua odotetaan jo kovasti kotiin, ja naisellinen olemukseni ja käytökseni tekivät heihin lähtemättömän vaikutuksen. Minusta tulee kuulemma pikku-kultalutu ja Gurusta iso-kultalutu. Hassuja nuo uudet sukulaiseni!

tiistai 10. kesäkuuta 2008

Takaisin sivistykseen

Viiden mökillä vietetyn päivän jälkeen olen jo aivan valmis palaamaan normaaliin kaupunkielämääni...! Toki saaressa oli ihana olla puolentoista vuoden tauon jälkeen, mutta vajaa viikko oleskelua riittää minulle erinomaisesti. Rauhasta, hiljaisuudesta ja laiskana loikoilusta pitävälle mökki on loistopaikka: lähimmät naapurit ovat satojen metrien päässä metsän takana, muita ihmisiä ei näe lainkaan jos ei varta vasten lähde mökiltä kauppaan tai muuten ajelemaan saarelle, ja tietokoneen ja DVD-laitteen puute pakottaa keksimään luovia tapoja kuluttaa aikaa. Digitelevisio meillä tietysti mökillä on, mutta harvoinpa sieltäkään tulee kiinnostavaa katseltavaa...

Koska sää suosi enimmän osan aikaa, makoilin terassilla aurinkohattuni suojissa ja luin loppuun kesken olleen Madame de Pompadourin elämäkerran. Periaatteessa en koskaan ota aurinkoa, mutta nyt sääreni ja käsivarteni saivat reilun annoksen valosäteilyä. Iltaisin saunoimme eksoottisessa puulämmitteisessä saunassa. Koska mökistä on alas merenrantaan parinkymmenen metrin matka, ei saunasta oikein kannata lähteä kastautumaan jääkylmään ja levää kasvavaan mereen, sillä matkalla ehtii jo jäähtyä. Onneksi kylpyhuoneen ovesta sentään pääsee suoraan mökin takapihalle. On huima tunne astua kuumasta saunasta ulos viileään kesäiltaan ja katsella, kuinka iho melkein höyryää! Kylpyhuoneessa oli tämän kesän uutuutena vasta-asennetut kaakelit ja hierova suihku, jota en tosin tullut kunnolla kokeilleeksi. Saunan jälkeen istuin terassilla, kuuntelin merta ja kirkuvia lokkeja, tiirailin kiikareilla neljästi päivässä ohi lipuvia ruotsinlaivoja ja nautin välillä lempisaunajuomaani:



Guru osoittautui ensimmäisen mökkikokemuksensa perusteella erinomaisen reippaaksi saarikoiraksi. Kun mökin ympäristöön oli ensin tutustuttu, hän pysytteli kiltisti terassilla eikä lähtenyt omin päin vaeltelemaan metsään. Rannassa oli kivaa hypellä kiveltä kivelle! Pienet tassutkin kastuivat vahingossa vesirajassa.







Alin kuva on lavastettu, uusi soutuvene oli vielä kuvaa otettaessa tukevasti rantakivillä. Muuten laivakoiralle olisi tietenkin puettu asianmukaiset pelastusliivit.

Mökkielämä saa nyt jäädä toistaiseksi, vaikka siellä hyvin viihdynkin. Viihtymiseeni tosin vaikuttaa ennen kaikkea mökin varustelutaso: sähkö, juokseva lämmin vesi, sisävessa ja suihku ovat minulle ehdottoman välttämättömät. Olen kerran yöpynyt mökillä, jossa kyllä oli suihku mutta ei sisävessaa, ja toisen kerran mökillä, jossa pesuvettä haettiin saavilla merestä. Kummallekaan mökille en enää toista kertaa menisi. Mökin aikoinaan hankkinut isoisäni oli sitä mieltä, että jos mökki on, sen on oltava kunnollinen ja nykyaikainen. Olen monta kertaa keskustelupalstoilla väitellyt mökkien mukavuuksista ja pysyn edelleen kannassani: mökiltä on löydyttävä modernit perusmukavuudet. Laajakaistaa tai taulutelevisiota en mökille kaipaa, mutta sähköt, vesi ja normaali vessa on oltava. Mitä mieltä te lukijat olette? Tuleeko mökin olla moderni vapaa-ajanasunto vai perinteinen kaivolla ja ulkohuussilla varustettu kesäasumus?

torstai 5. kesäkuuta 2008

Perheenlisäystä!

Suuria uutisia: saamme piakkoin uuden perheenjäsenen! Minulle ei sentään onneksi ole käynyt köpelösti, vaan uudella tulokkaalla on neljä jalkaa, mulkosilmät ja kippurahäntä. Hän on nimeltään Mirkku ja saapuu heinäkuussa.

Aatun poismenon jälkeen aloimme pohtia Gurun tulevaisuutta perheen ainoana mopsina ja totesimme pian, että sosiaalisena eläimenä Gurre tarvitsee seuraa. Mopsi on laumaeläin, ja varsinkin Guru oli siihen asti aina elänyt useampimopsisessa taloudessa. Aatun siirryttyä enkelimopsiksi Guru vaikutti pitkään apaattiselta ja yksinäiseltä. Nyt tilanne on jo helpottunut, mutta olemme edelleen sitä mieltä, että toisen lajitoverin seura tekisi Gurpalle hyvää. Gurun sisko Grace sai sopivasti vapun aikaan pentuja, joista me otamme yhden tytön. Tulevaisuudessa kodissamme elelevät siis eno ja sisarentytär. Tänään menemme ensimmäistä kertaa Inkooseen tapaamaan Mirkkua. Yritän saada uudesta lutukullasta mahdollisimman paljon kuvia; niitä odotellessa pentuetta voi katsella kasvattajan sivuilla.

Eilen käynnistin viimeisen työpäiväni todellisella energialatauksella. Nousin seitsemältä ja lähdin melkein suoraan sängystä vesijumppaan Kupittaan maauimalaan, jonne ei ole meiltä sataakaan metriä matkaa. Keskiviikkoaamuisin klo 7.30 siellä pidetään aamuvesijumppa, joka osoittautui aivan ihanaksi kokemukseksi. Vesi tuntui uskomattoman lämpimältä, ja auringonpaisteessa pilvettömän taivaan alla kelpasi polskia. Uimahallin vesijumppatunnit eivät ole koskaan kuluneet yhtä nopeasti! Jumpan jälkeen heitin vaatteet märän uimapuvun päälle ja kipitin kotiin suihkuun ja aamukahville. Olo oli todella pirteä melkein koko päivän! Valitettavasti minulla on jäljellä enää yksi keskiviikkoaamu Turussa, mutta menen ehdottomasti silloin uudelleen aamujumppaan.

Huomenna lähdemme muutamaksi päiväksi sukumökille Korppoon Norrskataan. En ole ollut mökillä sitten syyskuun 2006: muistan, kuinka istuin mökin terassilla lukemassa Acide sulfuriquea ja mietin, mitkä katkelmat valitsen vasta idea-asteella olleen gradun aineistoksi. Nyt on gradu valmis ja Acide sulfuriquen osaan paikoin ulkoa...! Mökillä on odotettavissa rentoutumista, ulkona löhöilyä, roséviiniä, saunomista, Madame de Pompadourin elämäkertaa, iPodia, Gurun hellimistä, sauvakävelylenkkejä, meren kuuntelemista ja katselemista, ohi lipuvien ruotsinlaivojen bongailua... bref, Suomen kesästä nauttimista vuosien tauon jälkeen. Nettipimentokaan ei haittaa, onpahan hyvää harjoittelua Aixia varten! Blogi päivittyy tietysti heti mökiltä palattuani.





Mökki kuvattuna alhaalta rannasta sekä takapihan terassilta.