Pienimmän koiruutemme näyttelyura alkoi lupaavasti: sunnuntaina Lahdessa järjestetyssä epävirallisessa pentunäyttelyssä Mirkku oli rotunsa paras ja ryhmänsä (seura- ja kääpiökoirat) neljänneksi paras! Vaikka päivä oli pitkä, Mirkku jaksoi hienosti kipittää kehässä ja poseerata tuomarille:
Mirkkua esitti kokenut ja kiva "Nukkistäti", jonka oikeaa nimeä en noloa kyllä edelleenkään tiedä...! Kuvat on ottanut Hanna Siikaniemi.
Näyttelyssä mopsivaavimme esiintyi oikein kiltisti ja rauhallisesti, mutta kotona meno on hieman toisenlaista:
Pesupallo ja Ikean pupu kuuluvat lelusuosikkeihin (Fifin aamutossujen ohella, tosin Mirkku käy nappaamassa ne huoneestani anivarhain aamusella, joten kuvaa tilanteesta en ole vielä tähän mennessä saanut) ja kun väsy yllättää, Guru-enon vieressä on kiva loikoa:
Fifin omat lutukullat! <3
Viikon toisen hyvän uutisen tarjoili Stockmann, joka ilmoitti pestaavansa minut mielihyvin Akateemiseen jouluavuksi. Työ alkaa 17.11. ja päättynee jouluaattona. Sitten vain ruotsia puhumaan! Viime kerrasta onkin kulunut kohta yksitoista kuukautta. Olen kovin iloinen työstä, sillä Akateeminen on ollut tähänastisista työpaikoistani mieluisin. Ennen joulua olisi hyvä ehtiä lukea edes pari syksyn kotimaista uutuutta niiden asiakkaiden varalta, jotka eivät lainkaan tiedä, mitä ovat etsimässä ja luottavat myyjän suosituksiin. Parhaillaan minulla on menossa A.S. Byattin Riivaus, jossa viktoriaanisen kirjallisuuden tutkija selvittää, oliko kahdella 1800-luvun runoilijalla salainen ja kielletty rakkaussuhde.
Seuraavan Ranskan-matkani liput on myös varattu: lähtö on totuttuun tapaan 26.12. ja paluu 25.1. Lippu on joka tapauksessa voimassa kuukauden, joten katsoin parhaaksi jäädä paikan päälle koko ajaksi. E:llä on tammikuun alussa kaksi viikkoa joululomaa, mikä jättää minulle reilut kaksi viikkoa vapaata aikaa työnhakua varten. Pari päivää ennen lähtöäni Aixissa avattiin uusi kansainvälinen kirjakauppa, josta ehkä voisi irrota jotain.
Viikon toisen hyvän uutisen tarjoili Stockmann, joka ilmoitti pestaavansa minut mielihyvin Akateemiseen jouluavuksi. Työ alkaa 17.11. ja päättynee jouluaattona. Sitten vain ruotsia puhumaan! Viime kerrasta onkin kulunut kohta yksitoista kuukautta. Olen kovin iloinen työstä, sillä Akateeminen on ollut tähänastisista työpaikoistani mieluisin. Ennen joulua olisi hyvä ehtiä lukea edes pari syksyn kotimaista uutuutta niiden asiakkaiden varalta, jotka eivät lainkaan tiedä, mitä ovat etsimässä ja luottavat myyjän suosituksiin. Parhaillaan minulla on menossa A.S. Byattin Riivaus, jossa viktoriaanisen kirjallisuuden tutkija selvittää, oliko kahdella 1800-luvun runoilijalla salainen ja kielletty rakkaussuhde.
Seuraavan Ranskan-matkani liput on myös varattu: lähtö on totuttuun tapaan 26.12. ja paluu 25.1. Lippu on joka tapauksessa voimassa kuukauden, joten katsoin parhaaksi jäädä paikan päälle koko ajaksi. E:llä on tammikuun alussa kaksi viikkoa joululomaa, mikä jättää minulle reilut kaksi viikkoa vapaata aikaa työnhakua varten. Pari päivää ennen lähtöäni Aixissa avattiin uusi kansainvälinen kirjakauppa, josta ehkä voisi irrota jotain.
5 kommenttia:
Onnittelut Mirkulle hyvistä sijoituksista ja sulle työpaikasta! Perjantaina pidetään hauskaa!
Oi, ihana Mirkku! Onnea koiruuden menestyksestä! Meijänkin Neppu rakastaa pesupalloja, tosin se ilo ei kestä kovin pitkään, sillä aina muutaman minuutin päästä pallo tapetaan ja silputaan...
Onnittelut joulutyöstä!
Iso hali!
Loistava sijoitus! :)) Mirkku on kyllä upea, ihan täydellinen! Onnea!
Voi, rakastan mopseja yli kaiken. Mulla oli (Liisalon kennelistä) Bertta, joka vanhuksena nukkui pois 4 vuotta sitten.. Ihan on ikävä niin että riipaisee! Ja nyt ollaan valmiita etsimään uusi ihanan tuhisija kainaloon :)
Paljon onnea joulutyöstä!
Ai niin, piti lisätä, hih. Että olen saanu nimeni äitini mopsin mukaan! ps. tätä ei sitten muut tiedä ;))
Susu: Kiitokset onnitteluista ja tämäniltaisesta seurasta, huomenna kailotetaan lisää! ;)
Pupuce: Kiitos! Mirkku on überlutu, harmi vain, että missasin aivan varhaisimman pentuajan. Vauva hän on silti vieläkin. Tuolla koiranäyttelyssä oli muuten myös yksi basenji, tosin kovin laiha. Nessi on paljon söpömpi ja eläväisempi! Haleja kaikille!
Karkki: Kiva kuulla sinusta! Kiitokset Mirkun puolesta. Hienoa, että mopsifaneja on muitakin kuin minä! Olen vahvasti sitä mieltä, että kun on kerran omistanut mopsin, ei enää osaa olla ilman. Toivottavasti teillekin tulee tuhiseva lutukultakoiruus!
Lähetä kommentti