Was in Amsterdam geschah, vol. 2

Jatkoa seuraa! Koko matka ei suinkaan kulunut museoiden kiertämiseen, vaan ennätimme käydä myös Amsterdamin ulkopuolella. Alkuviikolla kiusasivat sadekuurot ja kova tuuli, mutta torstaina sää kirkastui ja aurinkokin suvaitsi vihdoin näyttäytyä, joten suuntasimme ensin junalla läheiseen Leidenin kaupunkiin ja sieltä bussilla upeaan Keukenhofin kukkapuutarhaan. Etukäteen olin epäillyt, jaksanko kävellä koko päivää ympäriinsä katselemassa kukkapenkkejä, mutta huoli oli turha: Keukenhof osoittautui niin ihanan kauniiksi paikaksi, että siellä vierähti huomaamatta tunti jos toinenkin. Kameran muistikortille tallentui kymmeniä kuvia, jotka saavat nyt kuvailla kukkaloistoa:

Kokeilin samalla myös kamerani lähikuvatoimintoa:

Huomaa äidin huipputyylikäs kassi...!

Keukenhofin alueella oli myös pieni kotieläinaitaus, jossa sai käydä kuvaamassa ja silittelemässä eläimiä: karitsoja, vuohia, vasikoita, kanoja, kalkkunoita, laamoja, aaseja... Possuihin ei sen sijaan saanut koskea. On selvää, että minä viihdyin eläinaitauksessa lähes yhtä kauan kuin kukkien äärellä:

Keukenhofin pienen tuulimyllyn vieressä oli esillä puukenkiä; puukorkokengillä olisi kelvannut kopistella Amsterdamin mukulakivikaduilla!

Keukenhofin jälkeen vietimme mukavan illan Leidenissä Bisquitsin seurassa. Kiitos vielä, oli todella hauska tavata "livenä"!

Museoiden ja tulppaanien ohella keksimme toki jos jonkinlaista ajankulua, eikä vähiten kahviloiden terasseilla istuskelua harvoina aurinkoisina päivinä:

Kävimme kokonaista kolme eri kertaa kanavaristeilyillä, koska ne olivat oiva keino liikkua keskustassa ja katsella taloja ja ihmisiä rasittamatta liikaa koipiaan. Jokialusten ohella innostuimme kulkemaan raitiovaunuilla, ja eräänä iltana hyppäsimme satunnaiseen ratikkaan ja päätimme ajaa muutaman pysäkinvälin ja palata sitten takaisin. Ihmisten seuraaminen ja tuntemattomien kaupunginosien katuvilinän tarkkailu osoittautuikin niin mainioksi puuhaksi, että ajoimme koko matkan päätepysäkille saakka. Se sijaitsi jossain niin kaukana esikaupunkialueella, ettei kartaltanikaan löytynyt sellaista paikkaa. Me olimme tietenkin vaunun viimeiset matkustajat ja jäimme muina naisina paikallemme istumaan varmoina siitä, että vaunu kääntyy saman tien takaisin. Se jäikin paikoilleen, ja kuljettaja keräsi tavaransa ja oli jo astumassa ulos huomatessaan meidät vaunun takaosassa. Kuski kehotti meitä kipittämään kiireen vilkkaa lähellä odottavaan toiseen vaunuun, jos mielimme takaisin keskustaan. Kolkuttelimme puolisen tuntia samaa reittiä takaisinpäin ja kehuimme loistoideaamme: vaivaisella 1,60 euron ratikkalippumaksulla näimme kätevästi sekä keskustaa museo- ja kauppakatuineen että kauempana sijaitsevia alueita, joilla idyllisten vanhojen kanavatalojen asemesta näkyi moderneja kerrostaloja ja tavallisia omakotitaloja.

Kaiken kaikkiaan ihastuin täysin Amsterdamiin. Kaupunki on kaunis, pittoreski ja inhimillisen kokoinen, kävellen pääsee kaikkialle eikä minnekään ole sietämättömän pitkä matka (paitsi mainituille esikaupunkialueille, mutta sinne tavallisen perusturistin ei toki tarvitse mennäkään). Kaikki nuorista vanhoihin ja junankuljettajista myyjiin puhuvat sujuvaa englantia, ja saimme kaikkialla yksinomaan ystävällistä ja kohteliasta palvelua. Vaikka näkemistä ja tekemistä riittää, ei meille jäänyt kotiin lähtiessämme tunnetta, että jotain ehdottoman olennaista olisi jäänyt kokematta. Punaisten lyhtyjen alueeseen tai taikasienibaareihin emme missään nimessä olleet kiinnostuneita tutustumaan, vaan vietimme illat mieluiten viihtyisissä pikku ravintoloissa ja hotellihuoneessa kirjaa lukien. Ensimmäisinä päivinä hampputikkarit ja -viinikumikarkit jaksoivat vielä huvittaa, myöhemmin en kiinnittänyt niihin enää mitään huomiota ja ihmettelin jopa, miksi Hki-Vantaalla meitä oli portilla vastassa huumekoira. Kiehtovat vanhat talot, pikku voileipäkahvilat ja mielenkiintoiset pienet eri aihepiirien museot olivat meille paljon tärkeämpiä kuin Amsterdamin syntinen puoli.

Vanhoista taloista puheen ollen, en voinut olla lähtiessämme nappaamatta muutamaa kuvaa hotellimme komeasta aulasta, joka on toiminut vuosisadan alussa ensin teatterina ja myöhemmin kultakauppiaiden tiloina: