Eilen lensi roskakoriin jälleen yksi mahdollinen työprojekti. Kyseessä olisi ollut henkilöstöpäällikön titteli ja contrat de professionnalisation eli eräänlainen akateeminen oppisopimus. Käytännössä jonkun täkäläisen yrityksen pitäisi uskoa potentiaaliini ja ottaa minut vuodeksi koulutettavaksi, jonka jälkeen joko saisin jäädä henkilöstöalan tehtäviin ko. firmaan tai sitten joutuisin lähtemään. Olin yhteydessä yrityskoulutuksia järjestävään firmaan, joka esihaastatteli minua. Harvoin olen lähtenyt työhaastattelusta mieli yhtä matalalla! Haastattelija oli kyllä mukava ja ystävällinen, mutta sanoi heti aluksi, ettei profiilini todellakaan vastaa vähääkään sitä, mitä työnantajat tähän työhön hakevat. Tiesin sen kyllä hyvin itsekin, mutta motivaatio panostaa haastatteluun laski silti pohjalukemiin. Tietenkään minulla ei ole alasta pienintäkään kokemusta, mutta aina käsketään hakea myös sellaisiin töihin, joita ei ole aiemmin tehnyt...! Haastattelija tahtoi myös yliopistolta todistuksen, että 8 vuoden tutkintoni tosiaan vastaa ranskalaista vähintään neljän vuoden maisterintutkintoa.
Lisäksi haastattelija ilmoitti, etteivät CV:ni ja hakemuskirjeeni kelpaa sellaisinaan ollenkaan ja ne täytyisi kirjoittaa kokonaan uusiksi. Mistähän minä yhtäkkiä kehittäisin CV:hen uutta sisältöä? Muutenkaan homma ei kuulostanut yhtään sellaiselta kuin etukäteen olin ymmärtänyt. Koulutuksen aikana olisi mm. useita suullisia tenttejä, joissa arvotaan tenttikysymys kirjaimellisesti hatusta vetämällä ja vastataan siihen ammattilaisjuryn edessä, sekä jonkinlaisen gradun tapaisen laajan tutkielman kirjoittaminen ja sen puolustaminen niin ikään juryn edessä väitöskirjan tapaan. Minä olen kumminkin hakemassa työtä, en opiskelua – muuten olisin jatkanut yliopistolla! Taidan siis jättää prosessin tähän, varsinkin kun haastattelija ei antanut kovin paljon toivoa hakemuksilleni. Minulla olisi pitänyt olla kontakteja aixilaisissa ja marseillelaisissa yrityksissä, niitä minulta tiukattiin moneen kertaan. Selitin, että a) minulla ei ole täällä perhettä eikä sukulaisia ja b) kaikki tuttuni ovat töissä julkisella sektorilla, jonne Ranskassa pääsee vain karsintakokeiden kautta. "Niin, mutta kai te sentään jonkun tunnette, joka voi järjestää teille työpaikan??" No kun en tunne... tai tunnen, mutta tuskin esim. kosmetologini aviomies olisi kiinnostunut junailemaan minua töihin. Ainakaan koskaan ei ole tullut ehdotusta siihen suuntaan, vaikka työtilanteestani puhutaan harva se viikko.
Kun vihdoin pääsin pois haastattelusta, alkoi iltapäivän toinen tulikoe. Haastattelu pidettiin Jumalan selän takana ainakin 20 km:n päässä Aixista Europôle de l'Arbois'n yritys- ja teollisuusalueella. Bussilla pääsee sinne klo 14 ja sieltä pois klo 17, sillä välillä ei ole muuta kulkuneuvoa kuin oma auto. Koska haastatteluni päättyi noin puoli neljältä, jouduin odottamaan bussia puolitoista tuntia keskellä ei mitään. Koko alue oli keskellä rutikuivaa, cigaleita kuhisevaa mäntymetsää, jossa ei yritysrakennusten ja parkkipaikkojen lisäksi ollut mitään. Ei kahvilaa, ravintolaa (paitsi yksi suljettu) tai edes penkkiä, jolla istua. Koulutusfirma sijaitsi alueen toisessa päässä 20 min kävelymatkan päässä bussipysäkiltä, joten en viitsinyt myöskään palata sinne, eikä siellä sitä paitsi ollut minkäänlaista aulaa tai odotushuonetta, jossa olisin voinut istua. Kökötin siis rosoisella kivellä keskellä metsää kuin mökillä ikään, hellemekossani ja korkokengissäni. Onneksi minulla oli sentään vesipullo laukussani, samoin kuin nihkeä aamulla ostettu suklaaleipä. Päivän tuloksena palaneet olkapäät, hukkaan heitetty iltapäivä, jälleen yksi pieleen mennyt työhakemus ja paljon, paljon ketutusta. Ilta onneksi sujui paljon paremmin E:n kanssa sangrian ja carbonara-pastan ääressä!
Lisäksi haastattelija ilmoitti, etteivät CV:ni ja hakemuskirjeeni kelpaa sellaisinaan ollenkaan ja ne täytyisi kirjoittaa kokonaan uusiksi. Mistähän minä yhtäkkiä kehittäisin CV:hen uutta sisältöä? Muutenkaan homma ei kuulostanut yhtään sellaiselta kuin etukäteen olin ymmärtänyt. Koulutuksen aikana olisi mm. useita suullisia tenttejä, joissa arvotaan tenttikysymys kirjaimellisesti hatusta vetämällä ja vastataan siihen ammattilaisjuryn edessä, sekä jonkinlaisen gradun tapaisen laajan tutkielman kirjoittaminen ja sen puolustaminen niin ikään juryn edessä väitöskirjan tapaan. Minä olen kumminkin hakemassa työtä, en opiskelua – muuten olisin jatkanut yliopistolla! Taidan siis jättää prosessin tähän, varsinkin kun haastattelija ei antanut kovin paljon toivoa hakemuksilleni. Minulla olisi pitänyt olla kontakteja aixilaisissa ja marseillelaisissa yrityksissä, niitä minulta tiukattiin moneen kertaan. Selitin, että a) minulla ei ole täällä perhettä eikä sukulaisia ja b) kaikki tuttuni ovat töissä julkisella sektorilla, jonne Ranskassa pääsee vain karsintakokeiden kautta. "Niin, mutta kai te sentään jonkun tunnette, joka voi järjestää teille työpaikan??" No kun en tunne... tai tunnen, mutta tuskin esim. kosmetologini aviomies olisi kiinnostunut junailemaan minua töihin. Ainakaan koskaan ei ole tullut ehdotusta siihen suuntaan, vaikka työtilanteestani puhutaan harva se viikko.
Kun vihdoin pääsin pois haastattelusta, alkoi iltapäivän toinen tulikoe. Haastattelu pidettiin Jumalan selän takana ainakin 20 km:n päässä Aixista Europôle de l'Arbois'n yritys- ja teollisuusalueella. Bussilla pääsee sinne klo 14 ja sieltä pois klo 17, sillä välillä ei ole muuta kulkuneuvoa kuin oma auto. Koska haastatteluni päättyi noin puoli neljältä, jouduin odottamaan bussia puolitoista tuntia keskellä ei mitään. Koko alue oli keskellä rutikuivaa, cigaleita kuhisevaa mäntymetsää, jossa ei yritysrakennusten ja parkkipaikkojen lisäksi ollut mitään. Ei kahvilaa, ravintolaa (paitsi yksi suljettu) tai edes penkkiä, jolla istua. Koulutusfirma sijaitsi alueen toisessa päässä 20 min kävelymatkan päässä bussipysäkiltä, joten en viitsinyt myöskään palata sinne, eikä siellä sitä paitsi ollut minkäänlaista aulaa tai odotushuonetta, jossa olisin voinut istua. Kökötin siis rosoisella kivellä keskellä metsää kuin mökillä ikään, hellemekossani ja korkokengissäni. Onneksi minulla oli sentään vesipullo laukussani, samoin kuin nihkeä aamulla ostettu suklaaleipä. Päivän tuloksena palaneet olkapäät, hukkaan heitetty iltapäivä, jälleen yksi pieleen mennyt työhakemus ja paljon, paljon ketutusta. Ilta onneksi sujui paljon paremmin E:n kanssa sangrian ja carbonara-pastan ääressä!
9 kommenttia:
Maksetaankohan siltä vuoden opiskeluajalta palkkaakin? Jos pääset jatkoon niin mee ihmeessä! Ainakin saat lisää kokemuksia käsilaukkuusi ja me lukijat hauskoja raportteja - en kiellä ettenkö nauranut ääneen kun kuvittelin sut istumassa siellä kivellä keskellä metsää:-)
akateemisella koulutuksella, varsinkin juuri kieliin keskittyneellä, on se paha puoli, ettei ne oikeastaan valmista mihinkään tarkkaan ammattiin - toisin kuin esim. lääkärit tai inssit, ei meillä ole selvää ammattinimikettä odottamassa.
jos siis ei opettajan tai kääntäjän hommat kiinnosta, on löydettävä jokin sopiva muu ala, mutta se tietysti voi vaatia lisäkoulutusta. sinällään tuo contrat de prof. kuulostaa ihan hyvältä, se kun juuri ei ole teoreettista opiskelua (mitä täällä ranskassa harrastetaan ihan liian kanssa, jopa puutarha-alalla on enemmän teoriaa kuin käytäntöä) vaan pääset tutustumaan hommaan käytännössä.
jos et oikein tiedä, mihin töihin pyrkisit, oletko yrittänyt saada pole emploilta apua - tai oikeastaan akateemiselle sopii paremmin se korkeakoulutettujen sisarjärjestö, mikä sen nimi nyt onkaan? nehän käyttää nykyään paljon yksityisiäkin konsulttipalveluja ja voisivat auttaa sinua miettimään, mille alalle kompetenssisi sopisivat.
niin näyttâä olevan syvällä tietyt ajattelumallit tässä maassa, ei tunnu asiat yhtâän kehittyvän, vaikka jatkuvasti vaahdotaan koulutuksen ja työnhaun uudistamisesta. eikö itse asiassa koulutuksen idea juuri ole, ettei tunne alaa vaan haluaa siihen tutustua? ja yritykset jatkuvasti väittävÄt haluavansa erilaisia profiileja, ei vaan kauppakoulun käyneitä. ja se myös, että aina kysellään valmiita yristykontakteja, "Niin, mutta kai te sentään jonkun tunnette, joka voi järjestää teille työpaikan??" , olisitko työtön ja koulutukseen hakemassa, jos sinulla olisi yrityskontakteja, n'importe quoi. eikö koulutuskeskuksella juuri pitäisi olla omat kontaktit ja verkostot auttaakseen oppiskelijoitaan saamaan paikkoja? mutta niinpä olen huomannut niiden usein olevan aivan liian heppoisia järjestöjä antaakseen todella hyvää koulutusta.
tai sitten tuo diplomi-asia, eikö eurooppa ole vieläkään niin pitkällä, että tutkinnot olisi kaikkiaalla vertaisia. sun olisi pitänyt vastata, että tutkintosi ei vastaa maîtriseä vaan viiden vuoden mastersia. siksihän ranska juuri pakotettiin keksimâän tuo uusi nimike, että heidän tutkintonsa olisivat vertailukelpoisia muuhun eurooppaan, ei siis päinvastoin.
mitä tulee cv:hen ja kirjeeseen, oletko varma, että ongelma oli sisältö eikä muoto? monet ns työnhakuammattilaiset ovat erittäin konservatiiveja ja tiettyihin muotoihin kangistuneita. niidenkin kirjoittamiseen saa apua noilta työnhakulaitoksilta. toisaalta koulutuksissakin usein on cv-ateljeita.
examens oraux ja memoiren kirjoittaminen on juuri tuollaisia kuin kuvailit ja kaikki korkeampi koulutus tässä maassa arvioidaan tuolla tavalla. eli jos ja kun löydät sopivan ammattinimikkeen ja siihen johtavan koulutuksen ja noita jatkokoulutuksiahan on monenlaisia, niin aina ne tapahtuu juuri tuolla lailla. eli pitää samalla tehdä töitä ja luoda paikkansa yrityksessä ja samalla myös opiskella ja tentata. positiivista siinä on se, että ranskalaiset yritysjohtajat ovat niin tutkintoihin kiintyneitä, että jos yritys ei sinua pidäkään, ranskalaisen jatkotutkinnon kanssa olet aina vahvemmilla työtä hakiessasi.
no, vähän pitkä kommentti, mutta tiedän, että aihe on sinulle vakava ja joihinkin asioihin täällä on vaan totuttava, jos haluat jäädä pysyvästi maahan. ranskalainen mentaliteetti ei ole aina niin helppo suomalaiseen menoon tottuneelle, mutta onhan noita plussiakin tässä maassa, vai mitä? joka tapauksessa toivon, ettet masennu tuosta ensimmäisestä kokemuksesta vaan jatkat aiheen miettimistä. et ehkä ole sopiva juuri tuolle alalle - ja sekin on vaan yhden kouluttajan mielipide, mitä mieltä itse olet asiasta? - mutta varmaan muita sopivia olisi, et vaan ehkä ole niitä tullut vielä ajatelleeksi.
toivottavasti et palanut liikaa ja mielialasi taas nousee!
grosses bises, airelle
Kuulostaa kinkkiseltä, ja varmaan melkein kaikilla akateemisilla (humanisteilla) on joskus samankaltaisia kokemuksia. Muistathan uskoa siihen, että vielä tulle sekin päivä, kun joku kiva juttu osuu juuri sinun kohdallesi. :-)
Saanko olla utelias, että mikä koulutusyritys oli kyseessä? (Itse kun olen ollut yhdesä paikassa työharjoittelijana markkinoimassa yhtä "responsable des ressources humaines" -koulutusta.)
Eikä siellä ainakaan mitään ihan mahdottomia vaadittu, mutta homma ei tietty ole aivan sama eri toimipaikkojen välillä.
Contrat pro on kyllä hyvä tapa kouluttautua, tulee halvaksi yritykselle, ja itselle maksetaan palkantapaista.
Noin muuten, suosittelen piipahtamaan paikallisen AFIJ:n pakeilla, niillä on ceeveealteljeita ja muuta, ja porukka on yleensä vähän rennompaa kuin anpella.
hei,
ensimmäistä kertaa kommentoin täällä mutta olen lukenut blogiasi jo jonkin aikaa, mukavaa luettavaa!
mulla itsellä ei ole satunnaisia lomamatkoja lukuunottamatta minkäänlaisia kokemuksia ranskasta, joten työnhausta yms. en osaa sanoa mitään, mutta tuli mieleen oletko miettinyt harjoittelua/vapaaehtoistyötä? tiedän muutamia tuttavia jotka on esim. eri eu-ohjelmien kautta ollut harjoittelussa ja sitä kautta saanut jalan oven väliin ja vähitellen päässyt oikeisiin töihin. cimon sivuilla nyt ainakin on vaihtoehtoja, ja itse olen miettinyt eu:n youth in action -ohjelmaa, joka ainakin päällisin puolin näyttää kiinnostavalta. (täällä voi etsiä sopivaa harjoittelupaikkaa: http://ec.europa.eu/youth/evs/aod/hei_en.cfm
en tiedä sitten kuinka veristä taistelua noista paikoista käydään... taloudellisestihan tuollainen vapaaehtoistyö on vaativaa (mun käsittääkseni noissa saa esim. ruuan, mahd. asunnon ja ehkä joitain muita etuja, mutta ei palkkaa), mutta lähipiirin kokemukset on hyvät eli lyhytkin vapaaehtoistyö on auttanut oikean työpaikan saannissa. tsemppiä sulle joka tapauksessa!
Susu: Siitä maksetaan virallista minimipalkkaa eli saman verran kuin esim. sähköauton ajamisesta. Harkitsen vielä jatkamista... Olisit nauranut vielä enemmän, jos olisit tosiaan nähnyt mut siellä metsässä! :D
Airelle: Kiitos pitkästä kommentista! Contrat de prof on ideana oikein hyvä, mutta lähinnä epäilen omaa kiinnostustani alaa kohtaan, josta minulla on vain hatarat tiedot eikä minkäänlaista kokemusta. Olisi kurjaa päätyä rekrytoiduksi ja sitten epäonnistua tenteissä ja/tai mémoiressa. Tiedän kyllä, että täällä suullisia tenttejä suositaan joka paikassa, mutta suoraan sanoen ryhtyisin tällä hetkellä mieluummin suoraan töihin kuin jatkaisin opiskelua jälleen vuodella. Pole emploin palveluihin aion tutustua heti, kun nykyinen CDD:ni päättyy, sillä ennen sitä sinne ei kannata mennä. Laitoin muuten eilen jälleen yhden hakemuksen menemään - saattaa olla, etten enää tarvitsekaan Pole emploin apua! Toivotaan parasta. Grosses bises à toi aussi ! Miten miehesi leikkaus sujui, onhan kaikki OK?
Bisquits: Yritän ajatella niin. Toivotaan, että olet oikeassa! :)
Stazzy: Firma oli CESI, kuulin siitä ensimmäisen kerran vasta tämän jutun yhteydessä. Toimivat ilmeisesti valtakunnallisella tasolla. Kiitos linkistä, tutustun siihen!
Peppilotta: Hei, kiva, että kommentoit! :) Vapaaehtoistyö olisi varmasti muuten hyödyllinen ja mielenkiintoinen kokemus, mutta tarvitsisin aika ehdottomasti palkkaa elääkseni - säästöni eivät pitkälle riitä... mutta joskus varmasti tulen sitäkin kokeilemaan! Jos työnhaku ei tästä etene, alan ottaa selvää EU:n harjoittelupaikoista. Kiitos tsempistä, sitä tarvitaan! Mukavaa kesää sinulle!
Hei,
kuule entisenä Europassi-harjoittelijana ja tutkintojen tunnustajana tuli mieleen, että kaivapa se englanninkielinen tutkintotodistuksen liite, jonka sait varsinaisen tutkintotodistuksen kanssa yliopistolta, mukaan. Siinä on eurooppalaisin koulutustermein kaikki ne nippelit, joilla tutkintosi rinnastetaan nimenomaan ylempään korkeakoulututkintoon. Tosin yliopistoilla on oikeus tehdä akateeminen tunnustaminen erikseen, mutta ainkakin tuosta dokumentista olisi hieman tukea. Ja ammattipätevyys lukee myös tuossa todistuksessa (sulla oli muistaakseni opettajan pätevyys). Tiesithän, että jos haluat opettamaan, voit hakea Ranskasta ammattipätevyyden tunnustamista? Sinulle voidaan määrätä maksimissaan 3 vuoden soputumisaika tai tietyn laajuinen koe (vapaavalinnaisia), mikäli opettajan pätevyydessä suomessa ja ranskassa on OLENNAISIA eroja. Muuten pätevyys pitäisi saada suoraan.
Kysele lisää jos tuli uutta asiaa :)
Pauliina
Pauliina: Kiitos tiedoista, en ollut kuullutkaan pätevyyden tunnustamisesta! Ainoa englanninkielinen todistusliite, jonka sain käsiini, on opintorekisteriotteen käännös, josta käyvät ilmi kaikki suorittamani kurssit arvosanoineen. Tarjosin sitä työhaastattelussa, mutta se ei kuulemma ole riittävä todiste. Täytynee etsiä paremmin, ehkä minulla sittenkin on joku käypä todistus olemassa.
Olisi hienoa, jos voisit kertoa tarkemmin tuosta opettajan pätevyyden tunnistamisesta Ranskassa. Voisitko esim. laittaa minulle sähköpostia blogista löytyvään osoitteeseen? Kiitos jo etukäteen!
Nauroin kuin näen aivan sieluni silmin sut siellä autiolla teollisuusalueella, sillä olen itse ollut siellä töissä! No en ihan niin Arbois'n alueella mutta siinä vieressä, Z.I de Milles, ja siinä korvessa on tullut kierrettyä kiekkaa yhteen jos toiseen suuntaan.
Lähetä kommentti