Krii kirjoitti hiljattain kerran ja toisenkin käynneistään verotoimistossa. Minä olen tähän saakka asioinut vain Suomen verottajan kanssa, mutta nyt oli aika ottaa yhteyttä ranskalaiseen verokarhuun ja ilmoittautua halukkaaksi maksajaksi. Täällä tosiaan verot maksetaan jälkikäteen, joko kuukausittaisella suoraveloituksella tai kolme kertaa vuodessa shekillä, eikä niitä pidätetä suoraan palkasta kuten Suomessa. Aina on siis varmistettava, että käytettävissä on riittävästi rahaa verojen maksamiseen. Eräs ranskalaisen verotuksen erikoisuuksista muuten on verovähennykset hyväntekeväisyydestä: jokaisesta eläintensuojeluun, syöpätutkimukseen, ihmisoikeusjärjestöille tms. annetusta lahjoituksesta saa vähentää verotuksessa suuren osan, muistaakseni 66 %.
Olin etukäteen kuullut verotoimistossa asioinnista vain huonoa ja marssin sinne varhain tiistaiaamuna nöyrin mielin ja tavallistakin siistimmin pukeutuneena, mukanani kaikki mahdolliset viime vuoden viralliset paperini työtodistuksia myöten. Koskaan ei tiedä, mitä paperia joku viranomainen keksii haluta nähtäväkseen. Vastaanoton mies oli normaaliranskalaisen kohtelias ja kysyttyäni, miten minun pitää toimia maksaakseni veroni Ranskaan, vastasi loogisesti "teidän täytyy täyttää veroilmoitus". No, mistähän sellaisen saisi ja voisiko joku parilla sanalla selittää, mitä kaikkea siihen täytetään? "Istukaa tuohon aulaan, joku tulee myöhemmin kutsumaan teidät sisälle." OK, niin tein. Vartin odoteltuani olin varma, että kaikki ei ollut aivan niin yksinkertaista: käytössä ei ollut minkäänlaista jonotusnumerosysteemiä, kukaan ei ollut kysynyt nimeäni ja ennen kaikkea jokaisella muulla odottajalla oli jo kourassaan veroilmoitus, ennalta täytetty tai tyhjä.
Menin kysymään uudestaan, tällä kertaa vastaanottomiehen vieressä istuvalta mieheltä, jolla oli pöydällä edessään vino pino blankoja veroilmoituksia. "Ottakaahan toki tästä ilmoitus ja menkää sitten toiseen kerrokseen, siellä on jokaiselle kaupunginosalle oma virkailija. Missä te asutte? Selvä, menkää huoneeseen 231." Ei tätäkään sitten voinut ensimmäisellä kysymisellä selvittää... Nappasin mukaani tyhjän ilmoituksen ja kipusin portaat ylös. Mainitun byroon edessä istui muutama vanhus, jotka pitivät tarkkaa selkoa siitä, kuka oli saapunut missäkin järjestyksessä. Istuskelin rauhassa ja tutkin ennakkoon ilmoitustani.
Nousin puolen tunnin ajan yhä ylemmäksi vanhusten tiukassa nokkimisjärjestyksessä, kunnes oli minun vuoroni astua sisään pieneen toimistokoppiin. Esittelin itseni ja asiani, ja keski-ikäinen verovirkailijatäti sanoi ensimmäiseksi, että minut pitäisi rekrytoida alakerran vastaanottoon, koska puhun oikeampaa ja selvempää ranskaa kuin suuri osa hänen puheillaan käyneistä ranskalaisista. Olin huomautuksesta kovin kiitollinen ja rupesin sitten käymään ilmoitusta läpi kohta kohdalta. Energinen täti nappasi sen minulta, pyysi nähtäväkseen palkkapapereitani ja työttömyyskorvauksen maksutodistuksiani ja laski ja merkitsi kahdessa sekunnissa veroilmoitukseen minimaaliset vuosituloni. Oletteko naimaton? Kyllä. Onko teillä lapsia / osakkeita / vuokratuloja / eläkevakuutuksia / ammattiyhdistyksen jäsenmaksuja / asuntolainaa? Ei. Hyvä, sitten lisäätte vain nimenne ja osoitteenne, allekirjoitatte ja viette ilmoituksen postiin. Kiitos ja hyvää päivänjatkoa, mademoiselle! ja ei kun ovesta ulos ja seuraava verotettava sisälle. Huh, nopeaa toimintaa!
Kotona minun ei tosiaan tarvinnut kuin lisätä henkilötietoni veroilmoitukseen. Onneksi kohdassa "omistusasunto / vuokralainen" oli myös vaihtoehto "ilmaismajoitettu", minä kun en ole asuntomme omistaja enkä myöskään maksa vuokraa. Jostain syystä tiedon oheen piti merkitä, kuinka monta huonetta asunnossa on. Mitä väliä, koska asumis- ja kiinteistöverot maksaa E. enkä minä? Sen sijaan jouduin kirjoittamaan erilliselle paperille suomalaisten pankkitilieni numerot, koska nelisivuisen ilmoituksen viimeisenä kohtana on kysymys "Onko teillä tilejä ulkomaisissa pankeissa?" Todennäköisesti kysymys on pikemminkin suunnattu niille, joilla on rahakätköjä Sveitsissä ja/tai Monacossa eikä niinkään näivettynyt säästötili Suomessa, mutta kuuliaisena kansalaisena ilmoitin nekin. Huomenna käyn viemässä ilmoituksen henkilökohtaisesti verotoimiston postilaatikkoon, koska en parhaillaan luota Ranskan postilaitokseen tippaakaan – meille ei ole tullut pariin päivään ollenkaan postia ja minä odotan vaikka mitä tärkeää, taatusti niillä on taas jokin lakko meneillään – ja jään sitten odottamaan elokuussa lähetettävää avis d'imposition, verottajan ilmoitusta, jossa kerrotaan, paljonko veroja pitää ensi vuonna maksaa. Epäilen tosin, että minun tuloillani en joudu laisinkaan maksamaan, vuosituloni kun ovat samaa luokkaa kuin normaalin työssäkäyvän ihmisen kahden kuukauden palkka...
Loppukevennykseksi kuva uudesta yöpaidastani, jonka löysin supermarketista kymmenellä eurolla:
Noblesse oblige ! Pakkohan meissä on jotain samaa näköä olla, ei Mireille muuten minua Bettyksi kutsuisi...!
6 kommenttia:
Kyllä se Ranskan Posti toimii! Kiitos synttärikortista:-)
Opettelin mä sen sanomaan ranskakskin mut unohdin samantien joten Merci pour la surprise...jotain? Merveilleuse?
Minä tajusin vasta jälkeenpäin, että allekirjoitin vaan virkailijan täyttämän ilmoituksen tarkastamatta sitä ollenkaan... Ei meiltä kyllä mitään ulkomaalaisia pankkitilejä kysytty, mutta tosiaan en ehtinyt itse tutustua edes lomakkeeseen kunnolla.
et tosissaan antanut niille sun suomen tilien numeroita? ei ole tullut mieleenikään. ok, suomalaiset on kuuliasia kansalaisia, mutta rajansa kaikella. kun niillä tileillä ei ole juuri mitâän, mielestäni niistä puhuminen on pelkkâä vaivaa.
Susu,
Hienoa, just noin! ja kiva, että tuli perille. :)
Krii ja Airelle,
En minä muuten olisi tilejäni ilmoittanut, ellen olisi hetkellisen ajattelemattomuuden vallassa mennyt kysymään, täytyykö minun mainita suomalaisten tilieni olemassaolosta. Energinen täti ennätti rastittaa ilmoituksesta kohdan "kyllä", joten pakkohan minun silloin oli laittaa erilliselle paperille pankin nimi, maa ja molempien tilien numerot. Täti tosin vakuutti, ettei niillä ole käytännössä mitään merkitystä. Olisi vain pitänyt pitää suuni kiinni...!
ai ai. no ei kai ne sun tilejäsi lähde syynäämään, noi verovirkailijat etsii ihmisiä, joilla on selvästi korkeampi elintaso kuin mitä tulot edellyttäisivät.
itsekin olin tässä taannoin liian rehellinen, kylläkin suomen verovirkailijoille ja nyt kadun sitä katkerasti. ei tule enää koskaan gtapahtumaan. näin meidät opetetaan epärehellisiksi, koska rehellisyydessä tehtyjä virheitä ei millään saa korjattua.
Ootpa kiltti. Sinuna en olisi mennyt verotoimistoon. Appenikin sanoo, että kyllä se verokarhu löytää kaikki ajallaan. Ja todellakin en ole mihinkään maininnut mitään suomalaisesta tilistäni, jonne laitan Ranskassa anasaittua rahaa ja maksan opintolainaa sieltä pois. Eihän ne saa sitä mistään selville.
Ranskassa on parempi olla mistään tietämätön kuten ranskalaiset itse - koko lopun elämää saa kuitenkin maksaa itsensä kipeeksi. :)
Lähetä kommentti