maanantai 20. syyskuuta 2010

Paras antaa periksi

Suuret ja lämpöiset kiitokset teille kaikille myötätunnosta ja tuesta edelliseen postaukseeni liittyen!

Toistaiseksi asiasta ei juurikaan ole uutta kerrottavaa. Kysyin ongelmasta laitoksen johtajalta, joka vaikutti lähinnä puusta pudonneelta eikä oikein osannut ottaa kantaa puolesta eikä vastaan. "Ai niinkö, vai niin... Onhan se toki iso summa, ymmärrän hyvin... Mutta kyllähän te tiedätte, että jos se on säännöissä niin määrätty, en minä oikein voi tehdä mitään..." Herra lupasi lopuksi keskustella asiasta "kanslian kanssa", mikä tuskin auttaa, koska kukaan kanslisti tuskin mahtaa tässä asiassa yhtään sen enempää. Aluksi olin raivoissani ja suunnittelin dekaanin ja/tai yliopiston rehtorin puheille pyrkimistä, mutta sitten aloin miettiä. Onko minun sittenkään järkeä ryhtyä tappelemaan koko yliopiston hallinnon kanssa, menettää sekä aikaa että energiaa ja olla koko sen ajan ilmoittautumatta? Tarvitsen joka tapauksessa mahdollisimman pian opiskelijakortin ja opiskelutodistuksen, ja jos kukaan ei suostu vapauttamaan minua maksusta, venyy ilmoittautumiseni turhan pitkäksi ja saatan missata muuta tärkeää, kuten tentteihin ilmoittautumisen. Olen siis päättänyt, että odotan torstaihin, jolloin meillä on johtajan opetusta, ja kysyn, onko hän tehnyt mitään asiani hyväksi. Jos ei ole, nöyrryn ja menen maksamaan 1678 euroani la mort dans l'âme, vastentahtoisesti ja ketutuksesta huolimatta. Ei tästä muuten mihinkään päästä. 

Sitten vaihteeksi iloisempiin asioihin. Kela myönsi minulle opintotukea ja opintolainan takauksen, joten rahahuoleni ovat ainakin kesäkuun loppuun saakka ohi! Eipä silläkään summalla suunnattomasti juhlita, mutta kyllä se elämiseeni riittää ilman, että täytyy viikottain kerjätä kotoa lisää. Jospa näiden opintojen ansiosta tulisi joskus sellainenkin päivä, että oikeasti onnistuisin elämään ihan itse ansaitulla rahalla...? Sitä odotellessa investoin tänään sekä opiskelun kannalta hyödyllisiin että vähän vähemmän hyödyllisiin tavaroihin. Ensimmäistä kategoriaa edustavat funktiolaskin (koska meillä on piakkoin myös talousmatematiikkaa, mathématiques financières... apua!), maailman suloisin USB-muistitikku...

 (eikö ole ihana?!!)

... sekä pieni ja punainen ulkoinen kovalevy, jonka kanssa tosin meinasi ensin käydä köpelösti.


Fnac tosiaan oli liimannut kyseisen kovalevyn myyntipakkaukseen -10% -tarran, koska se oli palannut asiakaspalautuksena liikkeeseen ja pakkaus oli kevyesti kärsinyt. Myyjä kyllä vakuutti itse laitteen olevan ehjä ja kunnossa. Minä tietenkin iloitsin halvemmasta hinnasta ja kiikutin levyn kotiini. Eilen illalla päätin kokeilla sitä, mutta tietokoneenipa ei tullutkaan levyn kanssa ollenkaan toimeen. Se yritti ja yritti asentaa levyä, mutta mikään ei auttanut. Marssin siis tänä aamuna takaisin Fnacille ja pahoittelin, että levyssä taisi sittenkin olla jotain vikaa, koska koneeni ei reagoinut sen olemassaoloon mitenkään. Ystävällinen myyjäpoika kytki levyn kaupassa esillä olleeseen koneeseen ja totesi, ettei ihmekään, etten saanut sitä asentumaan. Levy piti kuulemma ensin formatoida. Minähän en alkuunkaan tiedä, mitä formatointi on, joten jouduin luottamaan myyjän sanaan siitä, että hänen suorittamansa operaation jälkeen levyn kyllä pitäisi toimia. Palasin pahoin aavistuksin kotiin, mutta huomasin olleeni väärässä: levy kytkeytyi kiltisti kimppaan koneeni kanssa ja taltioi sisuksiinsa kaikenlaisia vanhoja valokuvia, joita syötin sille kokeeksi. Nyt saan kevennettyä minikoneeni muistia vanhasta sisällöstä, josta en kuitenkaan raaski kokonaan luopua.

Ja sitten se jälkimmäinen kategoria. Odotellessani lounaspaikkani aukeamista poikkesin aikani kuluksi nuuskimaan André-kenkäkauppaan, ja mitä näinkään heti ensimmäisellä hyllyllä? Kumisaappaat! Edellisen kerran minulla taisi olla kumisaappaat ala-asteella, mutta näihin ihastuin heti ne nähdessäni:


Mustaa, harmaata ja fuksiaa, minun värini! Koska minulla ei ole tähän saakka ollut kunnollisia sadekelin kenkiä Crocseja lukuun ottamatta ja koska torstaiksi ja perjantaiksi on luvassa sadetta, saappaat löysivät luotani uuden kodin. Mitä pidätte?   

6 kommenttia:

Bisquits kirjoitti...

Hei, jos yhtään lohduttaa, niin minä joudun maksamaan tulevista maisteriopinnoistani yhteensä noin 15 000 euroa, eikä mulle tietenkään myönnetä mitään tukia Suomesta. :-( Täällä opiskeleminen on todella kallista, mutta täytyy vaan ajatella, että se on satsaus tulevaisuuteen.

Airelle kirjoitti...

hyviä investiointeja olet tehnyt. ja hyvä, että se levy loppujen lopuksi suostui yhteistyöhön. sulla on parempi onni kuin mulla on ollut samanlaisten kanssa. ja kiva että opintotukeakin tippuu, ottaen huomioon mitä edellinen kommentoija kirjoitti, sulla on onnea.

ja uskon ja toivon että ne tonni kuussataa ovat myös hyvä investointi tulevaisuuteesi. ok, se on outoa, että sinä vain joudut maksamaan 1500 euroa; muutamilla muillakin ylemmillä tutkinnoilla on noita ylimääräisiä ilmoittautumismaksuja, mutta ne on tietääkseni kaikille samat. kai tuo on sitten joku uusi älynväläys yliopistolta. mutta niitähän riittää. omalla alallani, jota isännöi maatalousministeriö eikä opetusministeriö, täytyy kahden tutkinnon välillä käydä töissä, ikään kuin esimerkiksi ylioppilastodistuksen jälkeen pitäisi käydä vuosi töissä ennen kuin saisi jatkaa yliopistoon...

hyviä lukuja ja ennen kaikkea oikein hyvä harjoittelupaikka sinulle, siitä riippuu paljon työllistymisen kannalta. bonne rentrée!

Pupuce kirjoitti...

Kerroitko kaveristani? Ja lukiko tuo summa jossain säännöissä? Järkeilysi on ihan loogista toisaalta, mutta ite en kyllä antaisi periksi noin helpolla...Tuo on niin epäoikeudenmukaista.

Onnea vain suomalaisesta sponssausavusta! Miten se on mahdollista?

Katarimaria kirjoitti...

Ikäviä tuollaiset yllätyskulut :( Mutta toki tuollainen tuulimyllyjä vastaan taisteleminen vie pitemmän päälle voimia, jotka voisi käyttää mielekkäämminkin. Hyvä että opintotuki järjestyi! Onnea ja menestystä opintoihin, ja sinulle on muuten tunnustus blogissani, laita eteenpäin jos huvittaa :)

Susu kirjoitti...

Tassu venyttelee tässä nappuloilla ja lähettää sulle terveisiä. Täällä sataa ihanasti ja aamulla oli kivaa lähteä töihin kirkkaankeltaiset kumisaappaat jalassa - noi sun on kyllä enempi Fifiä...

Lähes kymmenen vuoden yrittäjyyden jälkeen viime viikolla ostin ensimmäistä kertaa jotain suurempaa kotiin - uuden pesukoneen. Tyhmä juttu, mutta tuntui hienolta saada jotain uutta oikeasti tienatuilla rahoilla...

Anonyymi kirjoitti...

hei! kiinnostaisi myös tietää miten onnistuit saamaan opintotukea Suomesta? vai oletko vielä kirjoilla Suomessa?