sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Niukasti kärryillä

Pahoittelen, että blogi on jäänyt melkoiselle hunningolle sen jälkeen, kun aloitin opintoni. Tuntuu, ettei minulla niiden ohella ole enää aikaa mihinkään muuhun kuin syömiseen ja vähäiseen nukkumiseen. En osannut etukäteen odottaa, että pitkien päivien (vähintään klo 9-17, ja usein päivä venyy tunnilla jommasta kummasta päästä) lisäksi kasaantuisi suuret määrät kotona tehtävää ylimääräistä työtä. Maanantai ja tiistai ovat tosin vapaat, mutta silloin minun täytyy hoitaa em. kotitehtävien lisäksi kaikki ne juoksevat asiat, joita en keskiviikon ja lauantain välillä ehdi tehdä. Kaukaisilta tuntuvat ne ajat, jolloin kalenterini sivut eivät täyttyneet, ajankäytölläni ei ollut juuri mitään väliä ja minä saatoin istua pitkät kuumat kesäiltapäivät kotona lukemassa/bloggaamassa/Facebookissa/TVkaistaa katsomassa... mutta tietysti tiesin jo silloin, ettei varsinainen elämä suinkaan ole oikeasti sellaista. 

Vaikeinta kuitenkin on se, että lähes päivittäin tunnen yksinkertaisesti haukanneeni aivan liian ison palan, jota en tahdo millään saada pureskeltua, saati nielaistua. Kuukauden päivät opiskeltuani en ole vieläkään vakuuttunut, että tämä ala on minua varten tai että suoriudun kursseistani kunnialla. Minulta puuttuvat perustiedot asioista, terminologia, kokonaiskäsitys siitä, miten talous ja kauppa toimivat. Olen suorittamassa kolmatta opintovuotta vastaavaa tutkintoa;  vähän kuin aloittaisi talon rakentamisen suoraan yläkerrasta tekemättä ensin perustuksia tai ryhtyisi opettelemaan uutta vierasta kieltä suoraan keskitasoisten ryhmässä käymättä ensin ollenkaan alkeiskurssia. Ranskalainen sanoisi, että olen "hypännyt liikkuvaan junaan", prendre le train en marche

Koska en tunne alan perustermejä, en viitsi jatkuvasti keskeyttää opettajia selityksiä pyytääkseni, vaan katson kotona Wikipediasta, mikä onkaan turnover tai lettre de crédit. Opettajista mukavimmat kyselevät vähän väliä, ovatko kaikki ymmärtäneet ja selostavat välillä pyytämättäkin, mitä jokin tarkoittaa, mutta eivät kaikki. Markkinoinnin opettaja näytti lähinnä epätoivoiselta kuullessaan, että ryhmässämme on kaksi kiinalaista ranskanopiskelijaa, yksi kieliä ja kirjallisuutta opiskellut suomalaismaisteri ja pari muutakin, joiden pohjatutkintoon ei ole sisältynyt markkinointia. "Olettepa te epätasainen ryhmä", saimme kuulla, "mutta yritetään nyt kumminkin pärjätä jotenkin." Ensimmäisellä tunnilla määriteltiin käsitteitä, joita en tietenkään tuntenut, ja melkein teki mieli pyytää anteeksi, etten tiedä, mikä on "marketing-mix", "psykologinen hinta", "haloefekti", "yield management" tai "click and mortar". Eivät kaikki muutkaan tienneet, ja kannustavaksi kommentiksi saimme kuulla: "Ravistakaa nyt jo ne hämähäkinseitit aivoistanne! Niiden, jotka eivät tiedä näitä, kannattaa joko kerrata vanhat kurssinsa tai käydä ostamassa markkinointia käsittelevä kirja. Muuten tästä ei tule mitään."

Toisin sanoen ymmärrän kyllä opettajien puheet, kirjoitan sujuvahkosti muistiinpanoja ja kopioin kuuliaisesti PowerPoint-kalvoja, mutta en ymmärrä asioita syvällisesti. Ymmärrän, mitä minulle sanotaan, mutta en ymmärrä, mitä se tarkoittaa. Tenttien kohdalla tämä saattaa tietää vaikeuksia: jos tenttiin täytyy vain muistaa perusteellisesti, mitä luennoilla on puhuttu, pärjännen kyllä, mutta jos vaaditaan opitun laaja-alaista soveltamista ja esimerkkitapausten analysointia, olen todella heikoilla. Ei myöskään sovi unohtaa, että minun on tarkoitus myöhemmin hyödyntää oppimaani työelämässä ja olla päivittäin tekemisissä markkinoinnin, tullisäädösten, incotermien ja markkinaosuuksien kanssa. Taitaapa olla humanisti pahasti hakoteillä...

Onneksi elämäni ei silti ole pelkkää (tylsää) opiskelua. Eilen minulla oli poikkeuksellisesti vapaa lauantai, joten lähdimme viettämään sitä Avignoniin tarkoituksenamme ostaa E:lle muutama syysvaate (löysin minäkin tietysti jotain...) ja käydä eläinmessuilla. Siellä riitti elukoita jokaiseen makuun kanoista hyönteisiin. Otin tapani mukaan muutamia kuvia, mutta Blogger ei taida parhaillaan haluta minun lisäävän niitä tänne. Tämä postaus jää siis kuvattomaksi, mutta yritän saada eläinkuvat julki mahdollisimman pikaisesti.   

Jos muuten joku haluaisi konkreettisempaa ja käytännöllisempää tietoa opiskelustani, kyselkää ihmeessä!  Kerron mieluusti enemmän, jos vain tiedän, mikä mahdollisesti kiinnostaa lukijoita.

5 kommenttia:

Fifin maman kirjoitti...

One more time: sä selviät tosta, usko itseesi!Ja oppinet ne termitkin, jos kerta ÅAssa opit puolaakin, niin kyllä marketingiakin. En minäkään sietänyt koiria, ennenkuin meille lykättiin sellainen ovesta sisään ja olin hetken hädissäni ja mikä on tilanne nyt! Fifi, et lannistu!

Niiden kiinalaisraukkojen täytyy opetella paljon enemmän, kirjaimet ja kaikki-tai ehkä ne ne osaa-mutta helppoa ei ole niilläkään. Herkeät kotitöistä ja hoidat koulun ja yrität sitä kirjaa väsätä ja kohta on joululoma ja mulla käsi kunnossa ja saat korvapuusteja. Ja Jenna tekee sulle tiikerikaakun.

Ei viittis millään stressata, kyllä sä selviät! Kysy Strassbourgin Kiveltä neuvoa, eikö se ole ekonomian miehiä, vai? Embrassit!

Airelle kirjoitti...

tiedätsä Fifi, mä olin kanssa varsinainen humanisti, tai ainakin kielten opiskelija, kun aloitin opiskella Langues Etrangeres Appliquées. jouduin yht'äkkiä lukemaan taloustiedettä, tilastointia ja kirjanpitoa. mun piti kanssa selityttää itselleni joka ilta kurssini (internettiä ei silloin ollut). ja sitten tuli se päivä, jolloin mä sain koko isosta amphista parhaimman arvosanan taloustieteen kokeessa...
eri asia sitten, onko kaikesta ollut mitään hyötyä tai käytinkö sitä töissäni, mutta se johtuu kokonaan itsestäni ja valitsemastani tiestä (ja taatusti vanhoista opinnoista ja siellä opituista termeistä on hyötyä, kun alan opinnot talvella); sinun urasi taas on sinun käsissäsi. uskon, että sulla on ihan tarpeeksi kapasiteettia oppia kaikki, vaikka tajuan, että sulla on paljon töitä tuon kaiken kanssa. ja työhösi sä voit tuoda niin paljon sellaista, mitä keskivertoranskalainen ei voi, monen maan ja kulttuurin tuntemusta, parempaa kielitaitoa ja yleistietoa, sitä kuuluisaa culture généralea, jota useimmiten pelkän talouspuolen lukijoilla ei ole. uskotaan ja toivotaan, että vastaan tulee vielä se työpaikka, jossa voit käyttää sitä kaikkea hyväksesi ja tuntea olevasi oikealla paikalla, ei "vain töissä". courage, ma petite, lache pas le morceau!

Henrii kirjoitti...

Tervehdys uudelta lukijalta! Olen Suomesta Monacoon melkein vuosi sitten muuttanut humanisti ja arvaa vaan, montako kertaa on käynyt mielessä, mitä niillä äikänopen papereilla täällä tekee... Gradu on parhaillaan työn alla ja motivaatio välillä täysin hukassa, mutta tänään pitäisi silti yrittää taas saada jotain aikaan.

Silmäilin blogisi ensimmäisiä kirjoituksia ja taidan palata sinne toistekin lueskelemaan graduprojektistasi. Minua kiinnostaisi myös tietää, miten päädyit asumaan Ranskassa pysyvästi, joten mistä kirjoituksesta lukeminen kannattaisi aloittaa? Kiitos! :)

Olet kyllä tosi rohkea, kun olet lähtenyt opiskelemaan ja vieläpä ihan uutta alaa. Talouselämän koukerot ovat aina jotenkin pelottaneet tätä humanistia! Uskon kuitenkin, että alkupaniikin jälkeen vähitellen helpottaa ja kun perussanasto on hallussa, muutkin asiat alkavat aueta ihan uudella tavalla. Tsemppiä ja jaksamista opiskeluun! :)

Lilas kirjoitti...

Kiva kun ehdit kirjoitella kaikkien opiskelukiireiden keskellä! Uskon, että alkukuvioiden jälkeen asiat alkavat lutviutua paljon helpommin. Sitten kun ehdit, olisi kiva kuulla, millainen opiskelijajoukko siellä on aloittanut, ikäjakauma kansalaisuuksien lisäksi. Onko ryhmätöitä paljon, vähän tai ei juuri ollenkaan?

Paljon tsemppiä opiskeluun!
t. Lilas

Fifi kirjoitti...

Maman,
Kiitos karhu! <3 Haluaa puusteja ja kakkutaikinaa ja Meerin viereen nukkumaan. Kyllä tää tästä, välillä vaan ketuttaa vähän enemmän ja toisinaan taas ei lainkaan.

Airelle,
Merci ma chère amie ! Tu me redonnes du courage. Toivotaan tosiaan, että tämän putken päässä odottaa edes jokin työpaikka.

Emilia,
Kiitos ja tervetuloa lukijaksi! :) En ole varma, olenko selostanut Ranskaan muuttoaikeitani missään yksittäisessä postauksessa, se kun on ollut tavallaan itsestään selvää jo ennen blogin perustamista. Maaliskuussa tänä vuonna tein kolme Fifin FAQ -postausta, joissa kerron jonkin verran taustoistani, ja Ranska-aiheisia juttuja löytyy etenkin toukokuun 2008 jälkeen, jolloin valmistuin ja aloin viettää yhä enemmän aikaa täällä. Lyhyesti ja tiivistetysti voin kertoa, että muutin tänne käytännössä kesällä 2009 ja virallisesti (osoitteenmuutos ym.) tämän vuoden maaliskuussa. Syynä oli vanhanaikaisesti parisuhde: tapasin puoliskoni E:n vaihto-opiskelijana ollessani v. 2003 ja olimme vuosia kaukosuhteessa, joten valmistuttuani halusin tietenkin meidän asuvan täällä yhdessä. Tsemppiä gradu-urakkaasi, se on välillä tappavaa, mutta jälkeenpäin helpotuksen tunne on suunnaton!

Lilas,
Kiitos tsempistä! :) "Luokallani" aloitti yht. 22 opiskelijaa, joista yksi on jo lopettanut. Iältään suurin osa on parikymppisiä, 80-90-lukujen vaihteessa syntyneitä; minä olen 29-vuotiaana toiseksi vanhin, sillä yksi opiskelija on 34-vuotias kahden lapsen äiti. Minun lisäkseni ulkomaalaisia on neljä: kaksi kiinalaista vaihto-opiskelijaa, yksi belgialainen ja yksi romanialainen, jotka tosin molemmat ovat asuneet täällä jo useamman vuoden. Ryhmätöitä on kohtuullisesti: monelle kurssille täytyy tehdä jonkinlainen artikkelireferaatti, esitelmä tms., joista osa tehdään yksin mutta enemmistö 2-4 h ryhmissä. Itse teen mieluiten töitä yksin, joten ryhmätyöt vaativat sopeutumista, mutta toisaalta työtaakkakin vähenee, kun samaa juttua on tekemässä 2-3 muuta opiskelijaa. Kiva, että kysyit, vastaan mielelläni lukijoiden kysymyksiin aina kun vain ennätän!