lauantai 27. marraskuuta 2010

Joulunodotusta Provencessa

Suomi on tietysti joulumaa par excellence, mutta kyllä provencelaisessa joulunodotuksessakin on tunnelmaa. Cours Mirabeaun jouluvalot ja -koristeet ovat olleet paikallaan jo lokakuusta saakka, ja vaikka ne alkuun tuntuivat olevan täysin väärässä ajassa (minä kuljin vielä ilman takkia ja sukkia sinä päivänä, kun valot asennettiin), nyt ne kirkastavat ihanasti pimeitä ja kylmiä iltoja. Kun kuljen iltaisin luentojen jälkeen kaupungin halki bussipysäkille, ajattelen joka kerta, että ympäristöni voisi olla rumempikin. Vai mitä pidätte:



Viime viikolla avattiin myös perinteiset Coursin chalets, puiset joulumyyjäismökit, joissa myydään käsitöitä, leivonnaisia, hehkuviiniä sun muuta jouluista. 

Kuva on kotoisin Aixin matkailutoimiston blogista, koska en ole toistaiseksi ennättänyt itse ottaa mökeistä kuvia päiväsaikaan.

Myyjäismökkejä vastapäätä Coursin toisella puolella on esillä kokonainen provencelaiskylä miniatyyrikoossa:


Aixin santon-valmistajat ovat koonneet kaupunkilaisten iloksi tyypillisen kylän santoneista, taloista ja monenlaisesta rekvisiitasta. Kylä tulvii pienen pieniä yksityiskohtia ja sen edessä viihtyisi tuntikausia vain katsellen ja ihaillen. Onnistuin kuvaamaan lasin läpi muutamia mainioita hahmoja:

  Aixin Les 4 Dauphins -suihkulähde

Camargue valkoisine hevosineen, mustine härkineen, flamingoineen ja mustalaisineen (vain hyttyset puuttuvat!)


Kalastajia ja kalanmyyjiä; kala- ja vihannestiskien yksityiskohtaisuus on käsittämätöntä, esim. ylemmän kuvan kalatiski on korkeintaan pikkusormen pituinen!

Laventelinpoimijoita työssään

Lammaslauma vaeltamassa kylän läpi paimenten ja paimenkoirien valvonnassa

Kaupungintalo ja pormestari, jonka tunnistaa trikolorinauhasta. Oikealla Ranskan lippu, vasemmalla Provencen kelta-punainen lippu.



Vihannestori, jonka minikokoisilla myyntipöydillä on pienen pienet hintalaput


Cézanne maalaamassa Sainte-Victoire-vuorta



 Bar de la Marine, Pagnolin Marseille-trilogian keskeinen miljöö; baarin sisällä näytelmien henkilöt César ja Escartefigue pelaavat korttia Monsieur Brunin ja Panissen kanssa.


Lucien ja Honorine ovat perustaneet leipomonsa jo vuonna 1799. Leipomon näyteikkunassa on esillä herkullisia kakkuja ja piiraita.


Alphonse Daudet'n mylly


Ja koska Provencessa ollaan, kylässä on tietysti myös boulodrome, petankinpeluukenttä!
 

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

45 ans de carrière

21.11.1965. Ranskalaiset seuraavat televisiosta Télé-Dimanche -ohjelmaa, jonka tärkeä osa on laulu- ja kykykilpailu Jeu de la Chance. Joka viikko ohjelmassa esiintyy uusia nuoria laulajia, joista yleisö äänestää parhaan jatkoon. Mainittuna sunnuntaina kuvaruutuihin ilmestyy pieni ja ujo 19-vuotias maalaistyttö mustassa leningissä, joka on ostettu avignonilaisen kaupan surupukuosastolta. Tyttö puhuu vahvalla provencelaisaksentilla, mutta kun laulu alkaa, ei mikään ole enää koskaan entisellään.

  
21.11.2010. Mireille Mathieu on pari päivää aikaisemmin juhlinut 45-vuotista uraansa Moskovassa. Konsertin jälkeen yleisölle tarjoiltiin kolme metriä korkeaa, Eiffel-tornin muotoista kakkua.


Näiden kahden päivämäärän väliin mahtuu tarkalleen 45 vuotta, 122 miljoonaa myytyä levyä, 80 albumia, yli 1000 kappaletta 11 kielellä. Tuhansia konsertteja joka puolella maailmaa, joista minulla on ollut suunnaton ilo ja kunnia nähdä ja kuulla 17. 

Bravo Mireille !

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Strutsipolitiikkaa

Blogi ja sen kirjoittaja ovat edelleen elossa, vaikka siltä ei oikein aina vaikutakaan...! Sen jälkeen, kun sain netin kännykkääni, olen monena päivänä aikonut avata tietokoneen ja sitten todennut, että en sittenkään viitsi, kun kerran sähköpostit ja FB-asiat hoituvat käpälästäkin. En silti suinkaan aio lopettaa bloggausta, odotan vain, että jotain kertomisen arvoista tapahtuu. 

Toistaiseksi ei kylläkään tapahdu juuri mitään opiskelun lisäksi. Lukukauden päätös on tasan kuukauden päästä ja stressi on sen mukainen. Valitettavasti itsekuri ja aikaansaavuus eivät korreloi suoraan stressin kanssa, vaan pikemminkin päinvastoin; tiedän hyvin, että tekemistä on älyttömästi, mutta toimeen ryhtymisen sijasta harrastan "strutsipolitiikkaa", faire la politique d'autruche, eli pistän pääni pensaaseen ja teen kaikkea muuta kuin sitä, mitä pitäisi. Moinen toiminta on täydellisen moitittavaa, mutta jostain syystä kynnys ryhtyä lukemaan kahden viikon päästä olevaan tenttiin tai kirjoittamaan kolmen viikon päästä palautettavaa kirjallista työtä on lähes saavuttamattoman korkea. Jossain vaiheessa ne työt on kuitenkin tehtävä, ja tiedän sen hyvin, mutta ei ihan vielä! Ei vielä tänään, ei tänä viikonloppuna! (Koskas sitten, kysyy omatunto ja pistelee ilkeästi pienellä neulalla.)


Kolme kurssia on sentään jo suoritettu, ja toivottavasti kunnialla. Ensimmäinen tentti oli varsinaista vientiä käsittelevästä "käytännöllisestä" kurssista – lainausmerkit ovat paikallaan, koska kurssi oli todellisuudessa kaikkea muuta kuin käytännön asiaa – ja ainoa tenttikysymys niinkin laaja kuin "Alat viedä lääkehammastahnaa Norjaan, mitä kaikkea sinun tulee muistaa ja ottaa huomioon?" Periaatteessa kysymyksen olisi voinut muotoilla ytimekkäämmin "mitä muistat luentojen sisällöstä?" Minä sentään yhtenä harvoista tiesin, ettei Norja ole EU-maa, ja lisäksi vastasin englanniksi (saksalainen opettaja piti ko. kurssin englanniksi, mutta vastata sai myös ranskaksi), mistä irtoaa parhaassa tapauksessa kaksi numeroa parempi arvosana. 

Pitääkin muistaa ottaa selvää, milloin tenttien tulokset kerrotaan. Täällä kun ei ikävä kyllä tunneta kahden viikon tulostenjulkaisukäytäntöä eikä läpipääsyä saa yrittää kolmea kertaa kuten Suomessa; jos ei ensimmäisellä kerralla onnistu, täytyy tentti suorittaa huomattavasti myöhemmin uusintakierroksella ja siitä kuulemma tulee jopa tutkintotodistukseen merkintä tyyliin "suoritettu toisella yrittämällä". Valmistuminen edellyttää myös, että kaikista aineista on saanut vähintään keskivertoarvosanan eli 10/20. Ilmeisesti eri aineet kuitenkin kompensoivat toisiaan, eli jos saan esim. saksasta 18/20 ja matematiikasta 7/20, minun pitäisi edelleen päästä läpi. Siksi olen yrittänyt haalia mahdollisimman hyviä arvosanoja helposta saksan tentistä sekä markkinointikurssin esitelmistä ym. ylimääräisistä töistä, jotka vaikuttavat loppuarvosanaan. 


Tänä aamuna meinasi usko todistuksen saamiseen mennä lopullisesti, kun finanssimatematiikan kurssi alkoi. Hiukan sentään lohdutti, että kaikki muutkin istuivat haavi auki ja huokailivat epäuskoisina. Mireille-niminen opettaja oli mielestäni mukava, mutta siihen se jääkin: itse asiasta on mahdoton ymmärtää mitään. Nyt minulla on 9,5 sivua hieroglyfeiltä näyttäviä muistiinpanoja, tähän tyyliin: 

i = A(0)1 x n1 x i1 + A(0)2 x n2 x i2 + A(0)3 x n3 x i3 / A(0)1 x n1 + A(0)2 x n2 + A(0)3 x n3

Tässä lienee kysymys kolmen erisuuruisen pääoman (A(0)1, 2, 3) sijoittamisesta eripituiseksi ajaksi  (n1, 2, 3) eri korkotasolla (i1, 2, 3) ja tarkoituksena olisi saada selville kyseinen korkotaso... ehkä. Tai sitten jotain aivan muuta. 

Kuuluu minulle sentään jotain mukavaakin: tapasin eilen Airellen ja kävellessämme Air Francen toimiston ohi huomasin ikkunassa tarjouksen Marseille-Amsterdam-Helsinki 225 euroa. Vaikka minulla on ollut lentoliput jouluksi jo kauan, ei noin hyvää tarjousta toki sovi jättää käyttämättä. Poikkesin siis tänään AF:n madamen puheilla ja buukkasin itseni kotilomalle helmikuun viimeisellä viikolla! Voinpahan samalla viettää perheen kesken pyöreitä vuosiani, jotka täyttyvät pari viikkoa aiemmin.   

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Elämää Googlen kuvittamana

MaaMaalla oli blogissaan mainio meemi, johon vastataan Googlen tarjoamin kuvin seuraavasti:
1) Vastaa kysymyksiin etsien vastaukset Googlen kuvahaun avulla.
2) Valitse kuva kuvahaun ensimmäiseltä sivulta.

Hauskaa ideaa oli tietenkin pakko heti kokeilla!

1. Ikäsi seuraavana syntymäpäivänäsi?


2. Minne haluaisit matkustaa?





3. Lempipaikkasi?
 



4. Lempitavarasi?




5. Lempiruokasi?

  

6. Lempieläimesi?



7. Lempivärisi?





8. Tämänhetkinen tunnetilasi?




9. Kulkuneuvosi?




10. Mitä teit viime lauantaina?



11. Mitä teit viime sunnuntaina?


12. Keneltä näytät?


keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Pieni Fifi

Huomenaamulla on ensimmäinen tenttini (saksalaisen opettajan englanniksi pitämä kurssi International trading, distribution & logistics) ja jotta pääsen hetkeksi täysin toisiin ajatuksiin, kävin nappaamassa Stazzylta ja Sannalta lapsuusaiheisen kyselyn:

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen "Mitä sinusta tulee isona?"
- Aivan pienenä kuvittelin vakaasti ryhtyväni prinsessaksi, balettitanssijaksi, laulajaksi tai vastaavaksi; pääasia, että tulevaan ammattiin kuuluivat olennaisena osana hienot vaatteet, ei siihen soveltuvuudella niin väliä ollut! Vähän myöhemmin tahdoin ehdottomasti ranskanopettajaksi, mieluiten entiselle yläasteelleni ja entisten opettajieni kollegaksi. Ranskanopettaja minusta sittemmin tulikin, ainakin paperilla.

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?
- Aikoinaan luin mummon säästämiä, isäni ja/tai enoni vanhoja 70-luvun Aku Ankkoja, mutta sen innokkaampi sarjakuvafani en ollut. Piirretyistä mieleeni ovat jääneet monet Pikku Kakkosen hahmot, kuten Nalle Luppakorva, Kössi Kenguru sekä animaatio, jossa Pikku Kakkosen tunnusnalle putoaa avantoon. Muitakin piirrettyjä tykkäsin katsoa, erityisesti  videokaseteilta jotain japanilaissarjaa, jossa oli kaksi orpoa pikkutyttöä ja toisella heistä muistaakseni punavalkoinen mekko... Äiti kenties muistaa tarkemmin?

3. Lempileikkejäsi?
- Pari-kolmevuotiaana leikin mummon kanssa kemikaliota: minulla oli jalassa mummon korkokengät ja sängyn päälle levitettynä kaikenlaisia tyhjiä kosmetiikkapakkauksia, joita sitten esittelin ja myin mummolle. Koulun leikkiminen oli parasta, ja siinä samassa opin puolivahingossa lukemaankin kauan ennen kouluikää. Isompana leikin mieluiten Barbieilla. Varsinaisia vauvanukke- ja kotileikkejä en muista suosineeni: nukkeni lähtivät mieluummin hienosti pukeutuneina tanssiaisiin kuin hoitivat lapsia ja kotia...

4. Parhaat synttärisi ja miksi?
- Eivätkö lapsena melkein kaikki synttärit ole parhaita? Parhaus lienee melko suoraan verrattavissa lahjojen määrään... Minulla on tainnut olla säännöllisesti erinomaisen mukavia syntymäpäiviä, koska yksikään ei ole jäänyt mieleen aivan ehdottoman parhaana. 18-vuotispäivä toi tietenkin mukanaan kaikenlaista muuta hauskaa, kuten ajokortin ja Alkossa asioinnin. Ainoa tällä hetkellä mieleen nouseva synttärimuisto on vuodelta 1995, kun olin 14-vuotispäiväni iltana kansalaisopistossa ranskantunnilla ja kurssilaiset onnittelivat minua ranskaksi. Yksi heistä huokaisi nostalgisesti "Voi kun vielä joskus saisi olla 14-vuotias" ja minä tokaisin, että olisin jo mielelläni vähän vanhempikin! No, enää en oikein välittäisi olla paljoakaan nykyistä vanhempi...

 (kuva täältä)

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
- En todellakaan mistään! Uimisesta olen aina pitänyt, mutta pelkästään pulikointitasolla. En ole koskaan varsinaisesti harrastanut liikuntaa viime vuosien vesijumppainnostusta lukuun ottamatta, ja kouluaikoina liikunta oli ehdoton inhokkini kaikista aineista. Numeroni olikin aina 6.

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi?
- Barbra Streisand. Parivuotiaana kuuntelin jatkuvasti mummon kanssa autossa äidin äänittämää kasettia, jolla oli mm. Mozartin 40. sinfonia, Carmenin alkusoitto ja Habanera, Plastic Bertrandin Ça plane pour moi (joka minulla on nykyisin iPodilla...) sekä How much I love you -niminen pitkän pitkä biisi, jonka esittäjästä minulla ei ole harmainta aavistusta. Kasetti on vieläkin jossain tallella, vaikka se taitaakin olla puhki kuunneltu. Barbra oli kuitenkin ehdoton ykkössuosikkini koko lapsuuteni ajan, yli 10 vuotta, ennen kuin Mireille tuli ja vei rakkaimman idolin paikan.

7. Paras joululahjasi/muu lahja, jonka olet saanut?
- Lapsena erilaiset Barbie-tavarat taisivat olla parhaita joulu- ja synttärilahjoja. Yksi parhaista saamistani lahjoista oli ensimmäinen kännykkäni, hervoton halkomalli, jouluna 1997. 

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?
- Käydä töissä ja saada palkkaa! Matkustaa Roomaan ja Lontooseen. Omistaa oman auton. Kirjoittaa kirjan (yritystä on parhaillaan kovasti, mutta lopputulos häämöttää vielä kovin kaukana!). Pukeutua täydelliseen Marie Antoinette- tai Madame de Pompadour -asuun korsetteineen, röyhelöineen ja metrien levyisine hameineen.