maanantai 31. tammikuuta 2011

Joulutodistus

Pitkään ja hartaasti odottamani tenttitulokset ovat viimein saapuneet! Konkreettisesti "todistus" piti käydä itse hakemassa kansliasta ja sitä oli kaipailtu ja kyselty jo moneen otteeseen ennen kuin paperin lopulta sai käpäläänsä. Suomalaisyliopistojen käytäntöä kahden viikon määräajasta tenttien arvostelussa ja netissä toimivaa tenttitulospalvelua oppii todella arvostamaan vasta muualla opiskellessaan...

Tässä kallisarvoinen arvosanalistani (skannerin puutteessa otin siitä valokuvan, klikkaa tarvittaessa suuremmaksi):


Pääsin läpi kaikista tenteistä, jopa matematiikasta! Markkinoinnista tosin sain vain 9,5/20, mutta niin saivat melkein kaikki muutkin, ja joka tapauksessa muut arvosanat kompensoivat sen. Ranskalaisesta arvostelukäytännöstä sananen: Kurssi/tentti hyväksytään, jos arvosana on vähintään puolet maksimipistemäärästä eli 10/20. Maksimiarvosana 20/20 on lähes teoreettinen tai ainakin äärimmäisen harvinainen, todennäköisin paras arvosana sijoittuu 18-19 välille. Useimmiten eri kursseilla tai aineilla on coefficient, eri painoarvo, jolloin jokin tietty kurssi voi lopullista keskiarvoa laskettaessa olla huomattavasti toisia tärkeämpi ja keikauttaa keskiarvon paremmaksi tai huonommaksi. Onneksi meidän koulutuksessamme kaikki kurssit ovat samanarvoisia.

Kuten todistuksesta näkyy, kielet ja kulttuuri ovat minun alaani: sain englannista 17/20, saksasta 17,5/20 ja kulttuurienvälisestä hallinnosta 15/20, matematiikasta ja atk:sta taas nipin napin vaadittavat 10/20. Ehkä eniten iloitsin Analyses et politiques -kurssin arvosanasta 12,5/20. Kurssi käsitteli periaatteessa taloustieteen teoriaa ja historiaa eikä minulla ollut siellä kertaakaan sellainen olo, että olisin todella ymmärtänyt asiat. Tentissä piti vastata poikkeuksellisen lyhyessä ajassa kahteen kysymykseen: "Mitä hyötyä on kansainvälisistä suhteista ja ulkomaankaupasta verrattuna omavaraisuuteen?" sekä jotakin monopoliaseman vaikutuksesta markkinoihin. Ensimmäiseen kysymykseen vastasin yhden konseptisivun verran, jälkimmäiseen viitisen riviä: selitin, mitä monopoli tarkoittaa ja lopetin komeasti: "monopolilla on varmasti jonkinlainen vaikutus myös tehtävänannossa kuvattuun tilanteeseen, mutta valitettavasti en tiedä siitä asiasta yhtään sen enempää." Olin lähes varma, etten pääsisi läpi, mutta niin vain pääsin! 

Kokonaiskeskiarvoni 13,35/20 ei ehkä ollut luokan parhaiden joukossa, mutta olen siihen valtavan tyytyväinen kun ottaa huomioon, ettei minulla ollut tältä alalta mitään ennakko-osaamista tai pohjakoulutusta. Sitä paitsi tiedän jo yhden tutkinnon suoritettuani, ettei erillisillä arvosanoilla ole mitään käytännön merkitystä; ei kukaan ole tullut kysymään, mikä oli graduni arvosana tai minkä tenttituloksen sain semiotiikan kurssista ensimmäisenä opiskeluvuonna. Ja vaikka ei vertailuun pitäisikään syyllistyä, muutamilla muilla luokkatovereillani oli huonompi keskiarvo kuin minulla, vasta-alkajalla...!   
             

maanantai 24. tammikuuta 2011

Blogimeemi

Aikani kuluksi googletin erilaisia blogeissa kiertäviä meemejä (mikä tahansa aivottominkin taukotoiminta on kiinnostavampaa kuin tilastotieteen esitelmän tekeminen sektoridiagrammeista ja histogrammeista...) ja osuin tällaiseen bloggaamista käsittelevään kyselyyn ennestään tuntemattomassa Future Lovers -blogissa. Edelleen aikaa tappaakseni lainasin meemin tännekin:
 
0. Miten selittäisit bloggaamisen/blogit tutullesi, joka tietää mikä Internet on, muttei tiedä mitä blogit ovat?  
Blogi on laajahko käsite ja se voi sisältää melkein mitä vain: se voi olla joko "yksityinen" netissä julkaistava päiväkirja (yksityinen lainausmerkeissä, koska mikään netissä julkaistu ei voi olla todella yksityistä), poliitikon kanava kertoa ajatuksiaan ja mielipiteitään äänestäjille, kätevä keino tekniikan tai kosmetiikan harrastajille esitellä uusia löytöjään ja testata tuotteita...   

1. Koska aloitit bloggaamisen?
Maanantaina 9. lokakuuta 2006. Samana päivänä kirjoitin ensimmäiset rivit sekä graduuni että blogiini.
 
2. Miksi bloggaat?  
Aluksi gradunteon tueksi, nykyään lähinnä pitääkseni yhteyttä Suomessa asuviin sukulaisiini ja ystäviini sekä kertoakseni kollektiivisesti kuulumisiani kaikille minut tunteville. Blogi on myös oiva väylä levittää kulttuuritietoutta ja välillä se toimii matkailumainoksenakin.
 
3. Kuinka usein bloggaat?
Nykyään harvemmin kuin ennen siitä syystä, että opinnot vievät suuren osan ajastani. Työttömänä ollessani minulla oli kaiket päivät aikaa blogata, nyt ehdin (ja jaksan) kirjoittaa lähinnä viikonloppuisin.

4. Tunnetko syyllisyyttä tms. jos et ehdi blogata? Miksi?
En ehkä varsinaisesti syyllisyyttä, mutta silloin tällöin minulla kyllä on huono omatunto, jos en ole blogannut esim. yli viikkoon. Siinä vaiheessa sukulaisetkin yleensä alkavat kysellä, milloin blogi taas päivittyy.
 
5. Bloggaatko vai blogaatko, miksi? 
Bloggaan. Kannatan Kielitoimiston Eero Voutilaisen tavoin perinteisen määrällisen astevaihtelun laajentamista myös soinnillisiin klusiileihin b ja g eli blogata: bloggaa tai lobata: lobbaa. (Menipä akateemiseksi tämä perustelu... Kannattaa lukea Kielitoimiston artikkeli aiheesta!)
 
6. Mitä laskuria käytät? Kuinka monta kävijää (ei latausta) blogissasi käy sivulaskurisi mukaan keskimäärin päivässä?
SiteMeter; kävijöitä näyttää olevan päivässä keskimäärin 64.

7. Kuinka monta lukijaa sinulla on blogilista.fi:n mukaan (jos olet kirjautunut sinne)?
Tasan 50, mutta uskoakseni varsin moni lukee blogeja muuten kuin Blogilistan kautta. Itse kyllä käytän mieluiten Blogilistaa blogipäivitysten seuraamiseen. 

(kuva täältä)


MUIDEN BLOGIT
1. Luetko muiden blogeja? Jos luet, miksi luet niitä?
Luen toki, aina kun suinkin ehdin! Blogien kautta pysyn ajan tasalla tuttavieni kuulumisista ja niiden (kuten Facebookinkin) avulla säilyy tunne yhteydenpidosta, vaikka emme usein tapaakaan.

2. Koska aloitit blogien lukemisen?
Siitä on kauan; todennäköisesti suunnilleen samoihin aikoihin kuin aloitin oman blogini.

3. Kuinka monta blogia sinulla on blogilistallasi (jos et käytä blogilistaa: kuinka monta blogia seuraat)?
Pikaisen laskutoimituksen perusteella niitä on Blogilistalla 45, mutta osa on sellaisia, jotka eivät ole päivittyneet enää kuukausiin (tai vuosiin) ja jotka ovat vain unohtuneet listani hännille. Oikeampi lukumäärä olisi 30 paikkeilla.

4. Millaisia blogeja luet kaikkein mieluiten?
Ulkosuomalaisblogeja, mieluiten ranskansuomalaisten, sekä sellaisia suomalaisblogeja, joilla on jokin yhteys Ranskaan. Sukulaisten ja tuttujen blogit ovat myös prioriteettilistan kärjessä.

5. Millaisia blogeja luet vähiten?
Perinteisiä muotiblogeja, joissa 30-kiloiset ja 14-vuotiaat pikkutytöt esittelevät H&M-muotia. Käsityöblogeja en lue yhtä lukuunottamatta lainkaan, en myöskään tekniikka-, urheilu-, raskaus- tai anoreksiablogeja sun muita, joilla ei ole mitään yhtymäkohtaa omaan elämääni.
 
6. Käytkö lukemassa blogeja, joiden tiedät ärsyttävän sinua?
En, miksi ihmeessä ärsyttäisin itseäni tahallani?

7. Luetko etupäässä suomalaisia vai ulkomaalaisia blogeja?
Suomalaisia, ts. suomenkielisiä. Vilkuilen erittäin satunnaisesti yhtä tai kahta ranskalaista kosmetiikkablogia.

8. Kuinka usein luet uusia blogeja yrittäen löytää uusia suosikkeja?
Harvoin. Joskus klikkaan sattumalta jonkin seuraamani blogin suosikkilistalta tuntematonta blogia, jonka otsikko ja/tai tuorein postaus kuulostavat mielenkiintoisilta, mutta useimmiten pitäydyn vanhojen tuttujen blogien parissa. 

 (kuva täältä)
 
INTERBLOGISTISUUS YMS.
1. Onko blogisi blogilistalla (blogilista.fi)?
On.

2. Jos on, miksi? Ilmoititko sen itse sinne?
Ilmoitin itse, näköjään maaliskuussa 2007 eli muutama kuukausi blogin aloittamisen jälkeen. Sitä ennen en tiennyt Blogilistan olemassaolosta.

3. Kuinka usein käyt seuraamassa oman blogisi sijoitusta top- tai hot-listalla?
En ikinä, en ole koskaan kiinnittänyt huomiota mihinkään ranking-listoihin. Käytän Blogilistaa vain omien suosikkieni lukemiseen.

4. Mitä ajattelet / miltä sinusta tuntuu, jos blogisi sijoitus on noussut top- tai hot-listalla?
Varmaan olisin ylpeä ja tyytyväinen, mutta kuten sanoin, en piittaa mahdollisista rankinglistasijoituksistani.

5. Mitä ajattelet / miltä sinusta tuntuu, jos blogisi sijoitus on laskenut top- tai hot-listalla? 
Ajattelisin todennäköisesti, että a) en bloggaa riittävän usein ja b) höpötykseni eivät jaksa kiinnostaa lukijoita. 


6. Kommentoitko muiden blogeja näiden kommenttiosastolla? 
Valitettavasti aivan liian harvoin! Olen useasti päättänyt ruveta kommentoimaan ahkerammin, mutta silti jostain syystä kommentointini jää kovin vähäiseksi.

7. Missä blogissa kommentoit kaikkein useimmin?

Ehkä Stazzyn ja Airellen blogeissa, lähinnä siksi, että meillä on suunnilleen samankaltaiset elämäntilanteet ja asumme suunnilleen samoilla seuduilla. 

8. Millaisia viestejä/asioita kommentoit kaikkein useimmin? 
Sellaisia, joista minulla on omakohtaista kokemusta tai sitten sellaisia, jotka syystä tai toisesta herättävät tavallista enemmän tunteita. Pelkkää tusinakommentointia tyyliin "hyvää viikonloppua" tai "onpa sulla kiva paita" en suosi.

9. Kommentoitko muiden blogeja omassa blogissasi? Millaisissa tilanteissa / mistä aiheista / mitä blogeja?

Harvemmin. Lähinnä siteeraan muita blogeja silloin, kun olen inspiroitunut jonkun postauksesta (kuten nyt vaikkapa tämän meemin kohdalla) tai tavannut jonkun muun bloggaajan. En yleensä kirjoita "X:n blogissa on hyvä postaus, käykää lukemassa" -tyyppisiä kommentteja.

10. Tuntuuko sinusta siltä, että “blogistanissa” (suomalaisten blogikirjoittajien / -lukijoiden yhteisö) on olemassa sisäpiiri?
No enpä osaa sanoa, kun ainoat tuntemani suomalaiset bloggaajat ovat joko ulkosuomalaisia tai tuttujani muuta kautta kuin blogimaailmasta. Sellaisen käsityksen olen saanut, että tietyt ja samat suositut muotibloggaajat pyörivät aina samoissa tilaisuuksissa, mutta koska ko. bloggaajat tai aihe sinänsä eivät suuremmin kiinnosta, en ole sisäpiiriasioilla päätäni vaivannut. 

 
11. Tunnetko kuuluvasi sisäpiiriin? Miksi / miksi et?
Kuten juuri sanoin, on koko sisäpiiriajatus minulle vieras. Mihin sisäpiiriin voisin kuulua? Provencelaisbloggaajiin? Emmeköhän me kaikki ole tasavertaisia. 

12. Käytkö blogitapaamisissa? Miksi?
Käyn mielelläni aina silloin, kun sellainen järjestetään inhimillisen välimatkan päässä. Viime keväänä meillä oli mainio tapaaminen Aixissa eteläranskalaistuneiden kesken ja lokakuussa treffasimme isommalla porukalla Pariisissa. Milloinkas järjestetään seuraava tapaaminen ja missä? Blogitapaamiset ovat mukava tapa jutella kasvokkain ennalta tuttujen bloggaajien kanssa sekä yhdistää tuntemattomien bloggaajien teksteihin nimi, kasvot ja ääni. 
 

lauantai 22. tammikuuta 2011

Kuparipää

Juuri kun kaikki tottuivat uuteen platinablondilookiini, menin ja vaihdoin jälleen. Olin jo jonkin aikaa katsellut kyllästyneenä kihartuvia ja sinne tänne hapsottavia oljenvärisiä kutrejani, jotka näyttivät valokuvissa melkein valkoisilta ja olivat kaukana siitä luonnollisesta skandinaavinvaaleasta, jollainen alkuperäinen tavoitteeni oli ollut. Täkäläisille "vaalea" tuntuu tarkoittavan yksinomaan liioitellun valkaistua päätä, sillä kampaajani hehkutti joka kerta värjättäväksi mennessäni "nyt tehdäänkin teistä oikeasti vaalea!", vaikka minä kaipasin vain vähän lisäväriä maantienvärisille juurilleni. Nimenomaan juurikasvun takia kyllästyin blondina oloon: kun hiukseni olivat mustat, juurikasvu tunki esiin kahdessa viikossa ja näytti mustan rinnalla harmaalta, ja nyt vaaleana juureni olivatkin tummemmat ja näyttivät yksinomaan epäsiisteiltä. 

Tavanomainen kampaajani oli lomalla, joten selitin ongelmani hänen miespuoliselle kollegalleen. Mies epäili, että pelkän vaaleanruskean pohjavärin kanssa tukastani tulisi kovin tylsä ja eloton, joten päädyimme lisäämään siihen un reflet, jonkinlaisen heijastus- tai korostusvärin (en tunne lainkaan virallisia kampaamotermejä!). Tulos oli joka tapauksessa tällainen:




Sävy ei tahdo millään näkyä valokuvissa oikein: se on jossain valossa hyvinkin kullanhohtoinen kuten ylimmässä kuvassa, toisinaan taas kuparinsävyinen punaruskea, vähän pronssisen Kalevala-korun värinen. Huomattavasti parempi kuitenkin kuin entinen pääni, ja jatkossa siihen voi kuulemma ottaa vaaleampaa tai tummempaa sävyä värihuuhtelulla (?). Olen siihen varsin tyytyväinen, etenkin kun sävy on nyt oikeasti lähellä alkuperäistä omaa tukanväriäni. 

Hiusoperaatiota edeltävänä päivänä käväisimme opiskelukaverini Loun kanssa Avignonissa. Minä tunnen kaupungin varsin hyvin, Lou ei lainkaan, joten iltapäivä kului leppoisasti katsellen ja kävellen, toki alennusmyyntejä unohtamatta.
(Päivämäärällä varustetut kuvat ovat Loun ottamia.)

 Oliko muka nätti tukka tässä, mitä?! Onneksi hankkiuduin moisesta eroon.

 Lou


Paavien palatsin eteen oli sitten viime vierailuni ilmestynyt kärsällään seisova elefantti, jota minä tietysti halusin mennä silittämään:

 Lou oli pettynyt Avignonin siltaan, jonka oli kuvitellut isoksi ja komeaksi, Pont du Gardin tyyppiseksi. "Eihän tuo ylety edes Rhônen vastarannalle!" 

Nyt kipaisen ulko-ovelle postilaatikolle katsomaan, olisiko äidin lähettämä paketti vihdoin tullut. Paketti lähti Salosta 11.1. ja äsken se vihdoin näkyi Postin seurantasivulla: "21.01.2011, klo 16:08 Saapunut kohdemaahan 01000 Ulkomaa/Foreign country". Olisipa paketti jo odottamassa postilaatikossamme! Haluan saada harmaan villatakkini ja mopsien puoliksi syömät Aino-tossuni ennen kevättä, ja ruisleipää mieluiten heti paikalla!
 

lauantai 15. tammikuuta 2011

Hyvät löydöt sallitaan

Enimmässä osassa Ranskaa alkoivat keskiviikkoaamuna alennusmyynnit. Moni liike houkutteli asiakkaita paikalle heti aamuvarhaisella luvaten ylimääräisiä aleprosentteja esim. klo 10 saakka. En ihmettelisi, vaikka strategia olisi tehonnut; sellaista talous- tai muuta kriisiä ei ole keksittykään, joka pitäisi aixilaisnaiset poissa kaupoilta alen ensi päivinä. (2009 tosin alet uhkasivat ensin mennä pyrstölleen, koska niiden alkupäivänä satoi kymmeniä senttejä lunta ja keskustaan olisi kannattanut mennä mieluiten hiihtämällä. Jotenkin paikalliset markkinat kuitenkin siitäkin selvisivät.) 

Alennusmyynnit ovat vähän kuin Hullut Päivät: sinne kuuluu mennä, vaikka ei mitään tarvitsisikaan, ja yleensä lopulta päätyy löytämään jotakin, jota ilman ei muka mitenkään voi elää. Vastaavasti joskus tulee hankittua jotakin "kun nyt halvalla saa", ja lopulta ostos osoittautuukin ylivoimaisen hyödylliseksi ja siitä on iloa vuosiksi eteenpäin.

Pahaksi onneksi meillä oli keskiviikkoaamuna kuivaakin kuivempi kansainvälisten valuuttamekanismien luento. Kutsumme opettajaa "satusedäksi" (Père Castor tunnetun lastenkirjasarjan mukaan), koska herran jutut kyllä käsittelevät taloutta, mutta harhautuvat useimmiten valitettavan kauas kurssin varsinaisesta aiheesta. Lisäksi kurssin piti alkaa kahdeksalta, mutta Père Castor ilmestyi vasta yhdeksältä sängystä pudonneen näköisenä – oli kuulemma ollut varma, että kurssimme oli vasta iltapäivällä! 

Välitunnilla luokkakaverini Lou houkutteli minua kanssaan kaupungille, taka-ajatuksena tietenkin alennusmyynnit. Miksi jäädä kuuntelemaan tylsää Père Castoria, kun meillä kerran on luentojen sisältö PowerPoint-esityksenä sähköpostilaatikossa eikä lopputunnilla taatusti tule esille mitään uutta ja mullistavaa? Kiusaus oli suuri ja olin jo melkein lähdössä mukaan, mutta sitten ikivanha ja tiukassa istuva kilttityttösyndrooma heräsi. Eihän luennolta saa lähteä kesken pois! Jos vaikka lopuksi jaetaan tärkeä moniste / annetaan kotitehtäviä / kerrotaan tärppejä tenttiin / muuta tärkeää? Ei, pakko jäädä, varmuuden vuoksi. Sitä paitsi Lou ja minä istumme eturivissä ja Père Castor olisi taatusti huomannut, jos me molemmat olisimme häipyneet. Niinpä Lou lähti shoppailemaan ja minä jäin kuuntelemaan, miten työllisyys ja kansainväliset investoinnit vaikuttavat kysynnän ja tarjonnan tasapainoon. 

Sen sijaan käytin jälkimmäisen puolikkaan kaksituntisesta lounastauosta nopeaan ja tehokkaaseen iskuun Carollille. Lempikauppoihini lukeutuvalla putiikilla on loistotapa järjestää alen aikaan kaikki vaatteet koon mukaan: tästä tähän asti kaikki on kokoa 38 ja tästä alkaa 40. Marssin suoraan oman kokoni kohdalle, sieppasin mukaani kaikki käyttötarkoituksen, värin ja materiaalin puolesta kiinnostavat objektit ja tein sovituskopissa nopeita ja selkeitä päätöksiä: tätä tarvitsen , tätä en, tämä käy sen ja sen alaosan kanssa, tämä ei minkään. Lopulliseksi saaliiksi jäi lähes kuvan kaltainen 3/4-hihainen teepaita: 

Sillä erotuksella, että omassa ostoksessani on beigen, harmaan ja tummansinisen sijasta hentoa vaaleanpunaista ja laventelia, Fazerin Ranskanpastillien sävyjä. Koko shoppausoperaatio oli ohi 20 minuutissa ja ennätin vielä mainiosti pankkiinkin ennen saksantunnin alkua.
Eilen meillä oli poikkeuksellisesti vapaa perjantai-iltapäivä ja minulla jälleen tunti aikaa ennen kosmetologilla käyntiä. Sain seurakseni Loun ja päätimme nopsaan kurkistaa Jacqueline Riun tarjontaa, ilman sen kummempia ostoaikomuksia. Heti oven vieressä minua kuitenkin odottivat...
 
 
 
saappaat! Tukevakorkoiset, kävelyyn tarkoitetut, mustaharmaat, neulevartiset saappaat, jollaisia olen turhaan etsinyt pitkin syksyä ja talvea kaupungin kenkäkaupoista. Ne näyttivät istuvan kärsivällisesti Jacqueline Riun hyllyllä odottamassa, että vedän ne jalkaani. Vielä kun toisen saappaan varsi oli koristettu sievällä -40% -lapulla, ei ostopäätös vaatinut tuntikausien harkintaa. Saappaat olivat minun 26,90 euron hinnalla. Todellisuudessa ne ovat vaaleamman harmaat ja vähemmän ruskehtavat kuin kuvassa ja täsmälleen saman väriset kuin useampi harmaa vaatteeni. Viidelläkympillä olen siis saanut tehtyä kaksi monikäyttöistä ja hyödyllistä hankintaa. 
 
Tiistaina lupauduin bretagnelaislähtöisen Loun oppaaksi Avignoniin. Siellä voin rauhassa keskittyä flaneeraamiseen, kahvitteluun ja valokuvaamiseen, kun loistavat löydöt on jo tehty.       
              

perjantai 7. tammikuuta 2011

Uusi vuosi, entinen meno

Aivan alkuun toivotan kaikille erinomaista alkanutta vuotta, terveyttä, rakkautta, onnea ja kaikkea muuta, mitä toivoa saattaa!

Vuoden ensimmäiset yliopistokurssit ovat alkaneet ja opiskeluinto antaa edelleen odottaa itseään. Heti alkuun tehtiin selväksi, etteivät kiireet ja tekeminen ainakaan vähene viime syksyyn verrattuna: kahdeksan eri kurssin lisäksi tehtävänä on parikymmensivuinen proseminaarityötä vastaava markkinatutkimus, jonka on oltava valmiina maaliskuun lopussa ennen englanninkielistä suullista käsittelyä, ja samaan aikaan on löydettävä kolme kuukautta kestävä työharjoittelu, josta on niinikään kirjoitettava laaja raportti. Hyväksytty työharjoittelu on edellytyksenä tutkinnon suorittamiselle, joten paikka on pakko löytää. 

Monet kurssikaverini tähtäävät harjoitteluun ulkomaille, mutta minä en ole mobiili vaan haluan asua (ilmaiseksi) omassa kodissani omien ihmisteni kanssa myös työharjoittelun ajan. Niinpä aion etsiä harjoitteluyritystä sekä Salo-Turku-akselilta että Aixin ympäristöstä. Harjoittelu Suomessa olisi ihanaa: saisin olla taas kolme kuukautta kotona mopsien kanssa! Toivottavasti jokin paikka järjestyy jostain, jotta en joudu työharjoitteluun teurastamolle, kuten aiempina vuosina on muutamille käynyt.

Luentokurssitkaan eivät saa kiinnostavuudellaan päätäni pyörälle. Kansainvälisiä valuuttamekanismeja ja maksuvälineitä, tilastotiedettä, tullisäädöksiä... Onneksi myös saksaa ja englantia. Vielä emme ole saaneet syksyn tenttien tuloksia, paitsi saksan: sain siitä 17,5/20 ja olin varsin tyytyväinen, sillä noin hyvällä arvosanalla voi jo kompensoida ainakin yhden mahdollisesti pieleen menneen tentin. Täyttä 20/20-arvosanaa ei periaatteessa edes voi saada, vaan se on lähinnä teoreettinen. 

Rauhallinen ja leppoisa joululomani tuntuu enää kaukaiselta muistolta. Tein Air Francelle netitse korvauspyynnön käyttämättä jääneestä puolikkaasta lentolipusta, mutta epäilen, että korvauksen saamiseen vierähtää kohtuullisen pitkä aika. Viime huhtikuun tuhkapilviepisodin jälkeen sain Lufthansalta korvauksen elokuussa! Pääasia tosin olisi, että korvaus ylipäätään myönnettäisiin, sillä jäin matkustusfarssissa tappiolle melkein nelinumeroisen summan. Kunpa helmikuussa ei tapahtuisi mitään luonnon- tai muutakaan katastrofia...! Kuuden viikon kuluttua olen varmaankin jo pakannut laukkuni lentääkseni heti ensimmäisenä talvilomapäivänä Amsterdamin kautta Helsinkiin. Siihen mennessä meillä on jo ollut yksi tentti ja tutkimuksenkin olisi parasta olla loppusilausta vailla; ainakaan en pääse pitkästymään seuraavien kolmen kuukauden aikana! Toisaalta olen valmis melkein mihin vain, jos uurastuksen jälkeen palkintona on työpaikka.