keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Mä oon kolmekymppinen...

Frederik ei varsinaisesti kuulu suosikkeihini, mutta tänä iltana on pakko olla miehen kanssa samaa mieltä: mä oon kolmekymppinen, oon kolmekymppinen... Ei tältä välttyäkään voinut, kakkonen iästäni rävähti kolmoseksi klo 20.02 Suomen aikaa ja voilà ! siirryin sulavasti keski-ikäiseksi ja elämäni neljännelle vuosikymmenelle. Sitä kuuluisaa kriisiä odottelen edelleen, iskeeköhän se jo heti huomisaamuna? Nythän minun kai pitäisi elää ns. ruuhkavuosia, kytätä peilistä yhä uusia ryppyjä silmien alla ja ympärillä (ne ensimmäiset näkyvät jo...!), kuolata vauvojen perään ja tehdä kaikenlaista muuta, mitä ikäiseni ainakin Trendin ja Olivian mukaan tekevät. Todellisuudessa minussa lienee valmistusvika, sillä biologinen kelloni on tyystin mykkä eikä todellakaan tikitä, helise tahi kumise Turun tuomiokirkon keskipäivän aikamerkin tapaan, paitsi kissa- ja mopsilasten kohdalla. Uraputkessa mönkimisen ja pääni lasikattoon hakkaamisen sijasta lämmitän yhdeksättä vuotta yliopiston penkkejä enkä oikein tiedä vieläkään, mikä minusta "isona" tulee. Ehkä se tässä seuraavien parin kuukauden aikana mystisesti selkenee...!

Koska tummanruskean paperikassin sisällöstä on tullut kyselyjä, paljastettakoon salaisuus heti alkuun. Tässä siis The Cadeau d'Anniversaire :
LV Neverfull MM (ei sentään "Mireille Mathieu" vaan "moyen modèle", keskikoko), joka leveässä perusolotilassaan nielaisee kevyesti muistiinpanokansioni, mutta jonka saa myös kurottua kapeammaksi ja elegantimmaksi citymalliksi. Sisältä Neverfull on suloisen nostalgisen näköinen:

Tästä ihanuudesta kiitokset E:lle. Itse lahjoin itseäni pienellä täydennysosalla:




Kultaketjullinen pussukka sopii joko yksin käytettäväksi tai vielä kätevämmin laukun sisäpuolelle lisätaskuksi huulipunalle, puuterille ja peilille, tähän tapaan:



Iltapäivän saksantunnilla meillä oli pienimuotoiset kemut. Katsoimme Goodbye Lenin -elokuvan, jota en ollut ennen nähnyt mutta josta olin kuullut paljon hyvää (ja syystä!), söimme sitruunamarenkipiirakkaa ja joimme vähäalkoholista ruokakaupan sangriaa. Sain yllätyksekseni luokkakavereiltani possukortin ja 20 euron arvosta kulttuuriseteleitä, joilla voi ostaa kulttuurituotteita kirjoista teatterilippuihin. En olisi moista odottanut ja olin erittäin otettu lahjasta, varsinkin noin hyvin harkitusta!



Päivä on ollut kerrassaan loistava, eikä vähiten kaikkien minua onnitelleiden ihanien sukulaisten, ystävien, virtuaali- ja IRL- tuttavien ja naapureiden ansiosta. Kaunis kiitos kaikille muistamisesta!

8 kommenttia:

Miltsu kirjoitti...

Onneksi olkoon!! Mainio ikä sanoisin :) Ja erittäin tyylikäs laukku!

Riitta kirjoitti...

Paljon onnea ja tervetuloa kolmenkympin rajapyykin toiselle puolelle :-D

fifin maman kirjoitti...

Hieno lahja! Melkein olisin kateellinen, jos olisin ns.merkkifriikki. Mutta tuo on juuri sinun juttusi.

Ajattelin, että ostan sinulle pussukallisen anti-age-kosmetiikkaa, alkanevat olla ajankohtaisia.

Söpöä , kun koulukaverit muistivat.
Täällä on -20 ja taivas vaaleanpunainen ja puut lumesta valkoisia. Muistan, että kun ensimmäisenä aamunasi katselin sairaalan ikkunasta ulos, oli melkein samanlaista, kylmää ja kaunista. Koska sinulle oli jo nimet valmiina eikä neljättä voinut antaa jäit ilman nimeä Aurora, joka silloin tuli mieleeni.

Airelle kirjoitti...

ihanat kollegat sulla ja tuntevat sinut jo hyvin! lahja oli juuri nin hulppea kuin kuvittelinkin.
en minä kyllä kolmekymppisenä ajatellut olevani keski-ikäinen _ enkä varsinkaan tuntenut oloani sellaiseksi. itse olin silloin juuri nuori äiti ja kerran minulle jopa kaupassa sanottiin, että voi kun olette urhoollinen, kun hankitte lapsia noin nuorena, tai jotain sen tapaista. olin kyllä vähän äimänä, mutta tietysti otettu.
ihmiset elävä nykyään niin paljon vanhemmiksi, ettei kolmekymmentä ole yhtään mitään. eräät ryhtyivät alan vaihtoon ja opiskelemaan monta vuotta myöhemmin...
onnea ja menestystä opintoihin ja varsinkin sen jälkeen ;)

fifin maman kirjoitti...

Airelle, olin hivenen alle kolmekymppinen, kun Fifi syntyi ja olin mielestäni ihan nuori äiti. Samassa huoneessa oli juuri 20v. täyttänyt, joka hermostui vauvalleen pienestäkin kitinästä.Lapsi lapselle?

Me, sinä ja minä, taidamme olla hitaasti kypsyvää laatua :).

Onerva kirjoitti...

Paljon onnea! :)

Stello kirjoitti...

Myohastyneet synttarionnittelut! =)

Fifi kirjoitti...

Mila,
Kiitos! :)

Riitta,
Kiitokset! :)

Maman,
Jee! Kyllä kohta täytyy jo ruveta ravitsemaan kuonoa tujummilla aineksilla. :D

Airi,
Kiitos, ja samoin! ;)Kieltämättä "keski-ikäinen" on lievää liioittelua, mutta törmäsin joskus viralliseen keski-iän määritelmään, jonka mukaan se alkaisi heti nuoruuden jälkeen eli 25 ikävuoden maissa...!

Onerva,
Kiitos! :)

Stello,
Kiitos! :)