Olen nauttinut suunnattomasti työharjoittelustani itse työn lisäksi siksi, että minulla on kerrankin hyvä syy pukeutua hyvin. Kun on työttömänä kotona talvisaikaan, on aivan sama, mitä päälleen pukee; kukaan ei kuitenkaan näe eikä välitä. Siksi olenkin nyt käyttänyt näin loistavan tilaisuuden hyväkseni ja pukeutunut lähes päivittäin eri tavalla. Tarkoitukseni ei suinkaan ole diivailla tai esitellä ranskalaista garderoobiani – toivottavasti kukaan ei ole vahingossakaan näin ajatellut! – vaan yksinkertaisesti toteuttaa yhtä lempipuuhistani nyt, kun siihen on erinomainen ja harvinainen mahdollisuus.
Tänään olin liikkeellä tämän näköisenä:
Paita Armand Thiery, hame La Redoute, sandaalit André
Mukana oli vielä Lancasterin luumu-violetti käsilaukku, jonka kuvasin äsken salamannopeasti kännykän kameralla, koska se unohtui alkuperäisestä kuvasta:
Minulla on vielä matkaa katu-uskottavaksi muotibloggaajaksi...
Minulla on ollut kuluneiden viikkojen varrella huomattavasti parempiakin asuvalintoja, mutta en todellakaan ole tullut ajatelleeksi otattaa itsestäni kuvia. Tänäänkin olin jo vaihtamassa ylleni koirankarvaisia kotivaatteita, kun tämä postauksen aihe palasi juuri ajoissa mieleeni: äkkiä pihalle seisomaan ja kamera äidin käteen! Tosin sain kyllä tänäänkin töissä kehuja tyylikkyydestäni ja etenkin siitä, kuinka vaatteeni ja asusteeni sopivat yhteen pienimpiä yksityiskohtia myöten. Kuten kollegalleni selitin, minun ei tarvitse nähdä minkäänlaista vaivaa sen eteen: tiedän vaistomaisesti, mitkä vaatteet ja värit sopivat keskenään, mitä kannattaa yhdistellä ja mitä ei. Mätsääminen on minulle luonnollista ja lähes alitajuista, ja tuskin pääsisin tavasta eroon, vaikka haluaisin.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti