Rikkinäinen ruoto

Vaikka ranskalaisen sairausvakuutuksen haukkuminen tuntuu taas vaihteeksi olevan blogini ykkösaihe, täytyy minun rehellisyyden nimissä myöntää, että on siinä paljon hyvääkin. Kun on oikeus valtion myöntämään ilmaiseen lisävakuutukseen vähävaraisille, saa kaiken sairaanhoidon (lääkärit, lääkkeet, kokeet jne.) ilmaiseksi. Tietysti se edellyttää vakavammanlaatuista köyhyyttä, mikä taas ei ole haluttavaa eikä suositeltavaa, mutta jotain positiivista siis rahattomuudessakin. 

Olen nyt viikon sisällä käynyt kaksi kertaa lääkärissä, kaksi kertaa apteekissa, kaksi kertaa fysioterapeutilla ja kerran laboratoriossa kuluttamatta senttiäkään. Viime viikon alussa selkälihakseni jumittuivat pitkän ja tehokkaan työnhakupäivän päätteeksi (lue: koko päivä tietokoneella epäergonomisessa kyyryssä ruokapöydän ääressä) siinä määrin, että epäilin jo vähintään munuaiskiviä. Seuraavana aamuna marssin heti yhdeksältä lääkärille, jolta sain 3-4 eri lääkettä ja lähetteen fysioterapeutille. Eilen kävin verikoetulosten kanssa uudestaan (en kyllä ymmärtänyt, mitä verikoe kertoo lihaksista, mutta tulipahan tutkittua kaikenlaista siinä samalla) ja sain taas kolmea eri lääkettä. Täällä saa pienimpäänkin ongelmaan aina pussillisen lääkkeitä, ja sitten valitetaan, kun Sécurité socialen budjetti on miljardeja alijäämäinen. Parhaillaan Ruotsissa vaihdossa oleva viimevuotinen opiskelukaverini päivitteli Facebookissa, kuinka ruotsalaiset lääkärit ovat huonoja ja kelvottomia: hän ei ollut saanut flunssaan lainkaan lääkkeitä, vaan se menee kuulemma itsestään ohi! 

Anyway, olen yrittänyt viikolla välttää mahdollisimman paljon tietokoneen käyttöä pöydän ääressä, ja toistaiseksi ruotoni vaikuttaa ihan kohtuukuntoiselta. Paras pysyäkin sellaisena, sillä loppuviikoksi minulla on ohjelmaa enemmän kuin riittävästi: huomisaamuna menen virallisesti ilmoittautumaan työkkäriin mukanani ilmoittautumispapereiden lisäksi yli 20 sivua kopioita työ- ja opiskelutodistuksista, palkkakuiteista ja vanhoista työttömyyskorvauspäätöksistä. Ne pitää olla, vaikka tiedän jo etukäteen, ettei minulla ole enää oikeutta työttömyyskorvaukseen niin kauan kuin en ole ollut uudelleen töissä Ranskassa. Korvausta saadakseen pitäisi siis olla töissä, mutta jos on töissä, ei enää tarvitse työttömyyskorvausta... äh, Merdemaan juttuja nämäkin. 

Perjantaina on Marseillessa ennakkoäänestys ja sieltä pitää tulla kipin kapin kotiin, koska E:llä on poikkeuksellisesti vapaa perjantai-iltapäivä ja me lähdemme sittenkin Pierrelatteen katsomaan krokotiileja. Löysin meille 1500-luvun luostariin perustetusta hotellista  "Krokotiiliviikonloppu pariskunnille" -tarjouksen, joka sisältää paitsi hotelliyön aamiaisineen, myös liput krokotiilifarmille:

(kuva)