Lauantaina oli syntymäpäiväni ja sen kunniaksi E. ja minä lähdimme yhden yön minilomalle lähiseudulle. Kohteeksi valikoitui pieni ja viihtyisä hotelli Rousset'ssa, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Aixista, aivan Sainte-Victoire-vuoren vieressä.
Lähdimme Rousset'hen heti aamiaisen jälkeen, ts. noin puoli kolmelta (viikonloppuisin aamiaisen nauttiminen aloitetaan meillä hyvin harvoin ennen puoltapäivää), joten meillä oli koko lauantai-iltapäivä aikaa nauttia laiskottelusta ja loikoilusta hotellihuoneessamme.
Huone oli valoisa ja soma:
1980-luvun kerrostalossa asuvana rakastan tällaisia vanhojen provencelaistalojen paljaita kivisisäseiniä! Tässä huoneessa oli vielä näkyville jätetyt kattohirret, joista myös pidän:
Iltapäivä kului kaikessa rauhassa lukien. E:tä on kotona kovin vaikea saada lukemaan, sillä yleensä hän joko nukkuu tai keksii kaikenlaista muka tärkeämpää tekemistä, kuten siivoamista. Nyt ei kuitenkaan tarvinnut miettiä pyykinpesua, kylpyammeen kuuraamista tai muutakaan turhaa, joten lukemiselle löytyi aikaa melkein kolme tuntia. Ihanaa saada pitkästä aikaa maata hiljaa paikallaan tietäen, ettei moneen tuntiin tarvitse välttämättä tehdä yhtään mitään!
Illalla nautimme erinomaisen syntymäpäiväillallisen yllä näkyvässä hotellin ravintolassa. Illalliselta minulla ei ole kuvia, sillä jätin ymmärrettävästi puhelimen huoneeseemme, mutta se sisälsi mm. samppanja-sitruunamehucocktailin, kalavartaan (kala oli lotte, joka Wikipedian mukaan on joko made tai merikrotti – olisi mukava tietää, kumpaa söin!) sekä tähtisadetikulla kruunatun suklaaleivoksen.
Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen olikin jo aika suunnata kotia kohti. Otin silti vielä pari kuvaa ympäristöstä:
Sainte-Victoire erottuu taustalla harmaana. On erikoista, kuinka hurjan erilaiselta se näyttää riippuen siitä, mistä päin Aixia tai ympäristökuntia vuorta katselee! Minun työhuoneestani se on aivan eri muotoinen kuin E:n isän luota katsottuna, ja nyt Rousset'sta käsin sitä ei taas uskoisi samaksi.
Huoneet sijaitsivat puutarhan puolella maan tasalla. Meidän ovemme oli toinen vasemmalta.
Parkkipaikka ja julkisivu. Koska hotellilla on iso puutarha ja sitä ympäröi korkea kuusiaita, ei ikimaailmassa uskoisi, että se oikeasti sijaitsee aivan Rousset'n teollisuusalueen tuntumassa! Heti portin sisäpuolella voisi luulla olevansa syvällä maaseudulla, niin hiljaista ja rauhallista tuolla oli. Nizzan moottoritie tosin näkyi ikkunasta kaukana hotellin pihan ja Sainte-Victoiren välissä, mutta mitään ei kuulunut.
Totesimme E:n kanssa, että tällainen pienikin irtiotto arjesta, vaikka ei kauas lähtisikään, on erinomainen keino rentoutua ja energisoitua. Vastaavanlaisia minilomia aiomme vastedes harrastaa paljon entistä useammin. Pieniä ja rauhallisia kyliähän täällä riittää vaikka kuinka.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti