Naapurini on itsensäpaljastaja

Joku teistä lukijoista kenties vielä muistaa, kuinka minulla oli ennen tapana kyttäillä naapureita niinä päivinä, jotka vietin aamusta iltaan kotona. Kyttäysharrastuksestani kerroin tarkemmin tässä postauksessa. 

Nykyään aikani kuluu ymmärrettävästi vallan muuhun kuin kyttäykseen, mutta silloin tällöin joudun silti tahtomattani kyttääjän rooliin. Toisin sanoen jotkut naapurit hankkiutuvat tahallaan kytättäviksi. 

Pahin kaikista on vastapäisen kerrostalon alimmassa kerroksessa asuvan pariskunnan mies. Kyseessä on juuri se sama pariskunta, jonka kuulin eräänä yönä riitelevän kovaäänisesti ulkona kaiken kansan kuullen. En tiedä näistä naapureista oikeastaan mitään; en tiedä heidän nimeään tai ammattejaan, en tiedä ovatko he naimisissa tai minkä ikäisiä ja näköisiä heidän lapsensa ovat. En tiedä edes, onko tämänhetkinen mies edelleen se sama riidan toinen osapuoli vai onko mies vuoden aikana vaihtunut toiseen. Joka tapauksessa tiedän tästä miehestä suunnilleen sen ainoan asian, jota en todellakaan välittäisi tietää: tiedän, miltä hän näyttää alasti.

Äijä on nimittäin melkoinen itsensäpaljastelija.

(kuva)

En suinkaan tarkoita, että hän hiiviskelisi salaa pimeän aikaan naapuruston pusikoissa musta sadetakki yllään. Paljastelu tapahtuu neljän seinän sisällä pariskunnan makuuhuoneessa ja on mahdollisesti jopa tahatonta, mutta valitettavan usein toistuvaa. 

Äijä siis nukkuu Aatamin asussa ja herää joka siunattu aamu juuri samaan aikaan kun minä olen meikkaamassa, eli kahdeksan ja puoli yhdeksän välillä. Meidän asuntomme on kaksi kerrosta korkeammalla kuin mainitun naapurin, mistä johtuen ikkunoistamme avautuu komea lintuperspektiivimäinen näkymä suoraan heille. (Näkee meiltä toki muuallekin, onneksi.) Minä meikkaan aina samalla paikalla olohuoneen pöydän ääressä ikkunan edessä siksi, että se on ainoa siihen toimintaan soveltuva paikka ja ylipäätään huushollin ainoa pöytä. Enimmän osan aikaa tuijottelen tiiviisti peiliini, mutta välillä katseeni pääsee harhailemaan ikkunasta ulos, etenkin  silloin, kun odottelen seerumin ja päivävoiteen imeytymistä. Yleensä juuri silloin naapuri iskee.

Tavallisesti mies nousee kaikessa rauhassa, avaa ikkunaluukut ja ikkunan, venyttelee kevyesti avoimen ikkunan edessä ja hipsii sitten sisemmälle asuntoon, jonne en onneksi näe. Joinakin aamuina hän ikkunan avattuaan menee vielä pitkäkseen suoraan ikkunan edessä olevaan sänkyyn, makoilee siinä sammakko- tai X-asennossa ja parhaimpina päivinä vielä rapsuttelee itseään sieltä ja täältä. Toistaiseksi hän ei sentään ole keksinyt pitää vähän omaa kivaa aamuhetkien ratoksi siinä puolijulkisesti.

Mitään ns. tuomittavaahan tässä ei ole. Kai sitä aikuinen ihminen saa yksityisessä kodissaan olla alasti 24/7, jos haluaa, eikä minunkaan olisi mikään pakko katsella nimenomaan ikkunasta ulos. Voisinhan katsella vaikka naapureiden talon kattoa, tai oman kotini seiniä tai kääntyä selkä päin ikkunaa. Minua tympii lähinnä se, etten voi koskaan ennalta aavistaa, milloin mies pomppaa ilkialasti hengaamaan ikkunansa eteen. Vilkaisen sattumalta ulos, näen liikettä, katson vaistomaisesti sitä kohti ja vaikka tähän on kulunut vain sekunti, olen jo nähnyt liikaa. En siis istu varta vasten odottamassa, että näkisin naapurin alastomana, vaan joudun pyytämättä ja yllätyksenä todistamaan sitä melkein joka armas aamu. 

Joko äijä ei ole tullut ajatelleeksi, että heidän asuntoonsa on esteetön näköala, tai hän ei välitä siitä. En halua ajatella, että ukko tahallaan hyppelehtisi ikkunassa perintökalleudet vilkkuen. Eikö hän voisi pidellä vaikka pyyhettä edessään sen aikaa, että saa ikkunan auki ja lähtee muihin huoneisiin? Tai vetää aamutakin päälleen ennen ikkunan avaamista eikä vasta sen jälkeen, kuten hän tavallisesti tekee? Olemme mekin kesäisin sisällä alasti ihan siitä syystä, että asunnon lämpötila on pahimmillaan 40 asteen tienoilla eikä silloin yksinkertaisesti voi olla vaatteet päällä, mutta ikinä emme mene ikkunoiden lähelle ilman jonkinlaista vaatetta tai pyyhettä ympärillämme. 

Ei minulla mitään alastomuuttakaan vastaan ole, mutta mieluiten olisin näkemättä ventovieraita ihmisiä ilman vaatteita. Uimahalli on asia erikseen. Ja oli kyse sitten tutusta tai tuntemattomasta, vaatetettu henkilö on miellyttävämpi silmälle. Kyllä minä E:tä ja itseänikin mieluummin puettuina katselen.