maanantai 17. maaliskuuta 2014

Taas evakossa

Viikonlopusta oli tarkoitus tulla hiljainen ja rauhallinen. Kävin lauantaina asioilla keskustassa ja sen jälkeen meidän piti syödä, katsoa hetki tv:tä, lukea ja mennä sen jälkeen ajoissa nukkumaan. Sunnuntaina olimme suunnitelleet laiskottelevamme kotona koko päivän.

Eihän se ihan niin sitten mennyt.

Lauantai-iltana E:n katsoessa tv:tä minä loikoilin makuuhuoneessa lukemassa Okalintuja, tai minun tapauksessani pikemminkin Les oiseaux se cachent pour mourir. 979-sivuisesta romaanista oli jäljellä alle 20 sivua ja halusin lukea sen loppuun ennen nukkumaanmenoa. Yhtäkkiä E. huusi hätääntyneenä, että minun pitäisi tulla heti paikalla keittiöön. Äänestä kuulin, ettei nyt ollut kyseessä mikään tavanomainen turhasta huolestuminen. 

Lämminvesisäiliö vuoti. E. oli sattumalta jääkaapilla käydessään halunnut tarkistaa, että kaasupullo on varmasti kiinni, ja avannut keittiön nurkassa olevan komeron, jossa sijaitsevat sekä lämminvesisäiliö että kaasupullo. Säiliö on ao. kuvan kaltainen pönttö noin puolentoista metrin korkeudella lattiasta:

  (kuva; sattuneesta syystä minulla ei tähän hätään ole kotona otettua kuvaa)

Säiliön alla, kaasupullon takana meillä oli iso kassillinen vanhoja, käytöstä poistettuja pyyhkeitä, joita E. säästi lattian moppaukseen yms. siivoustarkoituksiin. Ne olivat onneksi imeneet suurimman osan vedestä, joten se ei sentään lainehtinut komeron lattialla, mutta koko korkea pyyhekasa oli märkä kuin suoraan pesukoneesta tullut. Vettä ei myöskään suihkunnut täydellä paineella, vaan tiputteli tiiviiseen tahtiin, vähän kuin vuotava katto sateella.

Minä sain jälleen kerran olla tyytyväinen, että olen perinyt vanhemmiltani ja etenkin isältä rauhallisen ja järjestelmällisen tavan suhtautua ongelmatilanteisiin. E. hätääntyy ja hermostuu paljon minua helpommin. Nakkelin tyynesti kaikki rojut komerosta pois, käskin E:n soittaa naapurin apuun ja lykkäsin isoimman vuotokohdan alle kattilan, koska muutakaan astiaa en siinä hötäkässä löytänyt. Naapuri tulikin hätiin 15 litran sangon kanssa ja raahasi kaasupullon ulos komerosta keskelle keittiön lattiaa. Hän käski meidän täyttää vedellä kylpyamme, bidet, kylpyhyoneen pesuallas ja keittiön tiskiallas ja kun se oli tehty, E. ja naapuri kävivät rappukäytävän kaapissa katkaisemassa asunnostamme veden. Lämminvesisäiliö tiputtelikin enää aivan hiljaksiin, mutta kello oli puoli yksi yöllä, meillä oli jääkaapissa yhteensä litra juomavettä eikä kylpyammetta tai pesuallasta voinut käyttää, koska ne toimivat vesivarastona vessan vetämistä varten. Ensimmäistä kertaa sitten varhaislapsuuden menin nukkumaan pesemättä hampaita.

Sunnuntaiaamuna heti herättyäni keräsin parin päivän vaatteet ja muut tarvittavat tavarat kassiin ja E:n pakatessa omiaan varasin meille huoneen samasta hotellista, jossa tammikuussa asuimme kylpyhuoneremontin ajan. Emme mitenkään voineet jäädä asumaan vedettömään asuntoon, jossa vessa piti huuhdella kantamalla ämpärillä vettä kylpyammeesta vessaan, jossa niin hiusten kuin hampaidenkin peseminen oli mahdotonta ja jossa tuskin mahtui liikkumaan, kun kaikki kastuneen komeron roinat olivat pitkin olohuoneen lattiaa. Vaikka putkimies lupasikin tulla heti maanantaiaamuna, en olisi voinut tulla tänään töihin niin, että olisin peseytynyt viimeksi lauantaiaamuna...! Niinpä vietimme eilisen iltapäivän ja illan hotellissa. Tänä aamuna vein E:n kotiin ennen töihin lähtöä ja haen hänet työpäiväni jälkeen takaisin hotelliin. E. on nimittäin vielä kaiken huipuksi parhaillaan sairaslomalla, joten tämä episodi tuli huonoimpaan mahdolliseen aikaan.  

Onni onnettomuudessa oli, että E. keksi tarkistaa kaasupullon vielä lauantai-illalla. Olimme avanneet komeron oven viimeksi puolenpäivän aikaan aamiaista laittaessamme, eikä säiliö vuotanut vielä silloin. Jos olisimme menneet kaikessa rauhassa nukkumaan ja heränneet myöhään sunnuntaina, olisi vesi kukaties ehtinyt lorista alakerran naapurin katon läpi ja pahempaakin. Putkimies on parhaillaan paikalla ja saa ilmeisesti apurinsa kanssa uuden säiliön asennettua iltaan mennessä. Samalla hän vaihtaa keittiön vesihanan, sen, joka vaihdettiin viimeksi syksyllä, sillä naapuri avasi sen lauantaina hieman liian kovakouraisesti ja hana meni uudestaan rikki. 

Huh, mitähän seuraavaksi? 

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Herrje, muistuu tuosta tarinasta mieleeni muinainen Berläänin reissusi, kun kattilassa keitimme vettä vannakylpyäsi varten. Pannuhuoneen vedenlämmitys pannu kun oli juuri silloin viikon remontissa... ;o)

Anonyymi kirjoitti...

Mua jäi häiritsemään, että miksi et voinut harjata hampaitasi ilman juoksevaa vettä? :D
- Elina

Fifi kirjoitti...

J,
Hihii, muistan tuon vielä elävästi! :D Mutta sehän ei menoa haitannut...

Elina,
Toki olisin voinut harjata, mutta en olisi voinut sylkeä suunhuuhteluvettä minnekään, kun sekä pesuallas että keittiön tiskiallas olivat täynnä vettä ja tulppa kiinni. :)