Konttorirotan vappuloma

Ilman Facebookia olisin tuskin edes muistanut, että tänään on vapunaatto. Näillä kulmilla on aivan normaali työpäivä, ja entinen vapunvietto tuntuu minun kohdallani vuosi vuodelta kaukaisemmalta muistolta. Viiteen vuoteen en ole ollut Taidemuseonmäellä painamassa päähäni ruskeapilkullista valkolakkia. Aika aikaansa kutakin. Samppanjan sijaan juon Perrieriä työpöytäni ääressä ja katson kelloa viiden minuutin välein. Nyt se on 17.15, enää tunti ja vartti töitä! Ruokatunnilla tämä keski-ikäinen konttorirotta sentään tempaisi vapun kunniaksi ja söi lounaaksi hampurilaisen. 

Huominen vapunpäivä on onneksi Ranskassakin pyhä, ja koska se tänä vuonna osuu mukavasti torstaiksi, sekä minä että E. saimme perjantain ilmaiseksi vapaapäiväksi. Niinpä suuntaamme huomisaamuna neljäksi päiväksi näihin tuttuihin, rakkaisiin maisemiin:

Mikäli Météo Francen sääennustajat eivät ole äkillisesti menettäneet ammattitaitoaan, tulee Alpeilla olemaan viileää ja sateista, mutta olkoon sitten. Me tarvitsemme nyt rentoutumista, kunnon yöunia ja raikasta ilmaa. En taida ottaa mukaan edes rannekelloa: parin päivän ajan on aivan sama, onko kello 11 vai 14.30. En ole ollut lomalla päivääkään joulun jälkeen, jollei lasketa kolmen päivän sairaslomaa tammikuun puolivälissä, joten lyhytkin tauko tekee ehdottoman hyvää.

Iloista kevään, ylioppilaiden, työn ja kielojen juhlaa kaikille! 

Minulle ei myyty ruokaa

Olen usein aiemminkin maininnut, kuinka inhoan ruokakaupassa käymistä. Siinä kuluu ainakin puoli päivää ja hyvä lauantai-iltapäivä menee hukkaan, vaikka sen ajan voisi käyttää paljon mukavammin. Koska E:kään ei pidä ruokaostosten tekemisestä, pyrimme käymään kaupassa mahdollisimman harvoin, minkä takia ostettavaa kertyy kerralla huomattavan paljon, minkä takia kauppareissuun kuluu paljon aikaa, minkä takia emme tykkää käydä usein kaupassa... Bref, noidankehä on valmis, tai kuten Ranskassa sanotaan, le serpent qui se mord la queue eli käärme puree omaa häntäänsä.  

Luulin keksineeni ongelmaan loistoratkaisun: netissä tehtävät ruokaostokset! Suurimmat ranskalaiset markettiketjut (Monoprix, Carrefour, Auchan jne.) tarjoavat mahdollisuuden ostaa ruokatavarat netin kautta ja saada ne kuljetettuna kotiovelle haluttuun aikaan. Homma toimii kuin mikä tahansa nettikauppa: sivustolla mennään halutulle osastolle, kuin kaupan hyllyille ikään, ja klikkaillaan ostoskoriin tavaroita tarpeen mukaan. Lopussa ilmoitetaan, mihin osoitteeseen ja mihin aikaan tavarat tulee toimittaa, ja sitten vain kassan kautta ulos.

Esimerkkinä kuvakaappaukset Monoprix'n ja Carrefourin nettisupermarketeista.

Tilasimme muutama viikko sitten ensimmäisen kerran ruokaostokset netistä. Valitsin kaupaksi Monoprix'n, joka vastaisi suunnilleen suomalaista Anttilaa. Kaupungilla käydessäni ostan täydennystä jääkaappiin yleensä aina Monoprix'sta ja heillä on hyvä valikoima. Ensimmäinen nettitilauksemme sujui moitteettomasti: mitään ei puuttunut, tavarat tuotiin sovittuun aikaan ja säästimme aikaamme ja hermojamme, juuri kuten oli tarkoituskin.

 Ruokaostoksemme juuri kotiin kannettuina.

Toinen tilauskerta ei sen sijaan mennyt kuin Strömsössä. 

Itse tilaaminen hoitui aivan normaalisti ja ostokset oli tarkoitus toimittaa meille perjantai-iltana. Perjantaina iltapäivällä sain kuitenkin sähköpostin, jossa ilmoitettiin lyhyesti ja ytimekkäästi näin: "Tilauksenne n° XXX on peruutettu. Lisätietoja numerosta 0800-jotakin." Minähän tietysti soitin saman tien ja aspa linjan toisessa päässä selitti, että he käyttävät ulkoista palveluntuottajafirmaa taistelussa identiteettivarkauksia ja luottokorttien väärinkäyttöä vastaan. Jostain syystä tämä viaton ruokaostostilaukseni oli saanut kyseisen firman epäilemään, että minä en olekaan minä. Tiukkasin, miten asia hoidetaan pois päiväjärjestyksestä, ja sain vastaukseksi epämääräisen "teihin otetaan varmasti yhteyttä alkuviikolla, mutta sitä ennen tilaustanne ei voida käsitellä." 

Jäimme siis yllättäen ilman ruokaostoksia perjantaina loppuiltapäivästä, parin tunnin varoitusajalla. Ymmärsin kyllä, ettei se ole aspapojan vika, mutta homma pani silti ketuttamaan pitkän kaavan mukaan. Kotiin päästyäni laitoimme uuden tilauksen menemään, tällä kertaa Carrefourille, ja sitten vain ideoimaan, miten tyhjästä jääkaapista revitään ruokaa kahdeksi päiväksi. Onneksi meillä oli sentään varastossa erinäisiä säilyketölkkejä.

Vielä parempaa oli luvassa! Tänä aamuna sain odotetusti sähköpostia firmasta nimeltä Fia-Net, joka siis taistelee identiteettivarkauksia ja luottokorttien väärinkäyttöä vastaan. Varsin mahtipontista. Tämän maan jo tutuksi tulleiden käytäntöjen mukaisesti minua pyydettiin lähettämään kopio henkilökorttini molemmista puolista sekä RIB, pankin antama virallinen paperi, josta käy ilmi osoitteeni, pankkikonttorini osoite ja tilinumeroni. Kaukaa viisaana minulla oli ne jo ennestään skannattuna, joten vastaukseni lähti saman tien. Olin pudota työtuoliltani ällistyksestä, kun pari minuuttia myöhemmin sähköpostilaatikkooni ilmestyi vastaus otsikolla "lähettämänne todistuskappaleet eivät ole vaatimusten mukaiset": "Emme voi käyttää lähettämiänne dokumentteja, koska ne eivät vastaa sitä, mitä pyysimme lähettämään. Olkaa hyvä ja toimittakaa meille mahdollisimman nopeasti alle 3 kk vanha asumistodistus, mieluiten sähkölasku, jotta voimme vahvistaa henkilöllisyytenne Monoprix'lle."

Voihan prkl sentään. Harvoin menetän malttini, oli kyse sitten suullisesta tai kirjallisesta kommunikaatiosta, mutta nyt en viitsinyt vääntää asiaa mielessäni viittätoista kertaa ennen sen kirjoittamista. Ilmoitin, etten käsittänyt alkuunkaan, miksi voimassa oleva henkilöllisyystodistukseni ei muka kelpaa: siksikö, että se ei ole ranskalainen? Mistä lähtien vain Ranskan kansalaisilla on ollut oikeus tehdä ostoksia Monoprix'ssa? Sanoin myös, ettei minulla ole ainuttakaan asumistodistusta omalla nimelläni, sillä sähkö- ja kaikki muutkin sopimukset ovat puolisoni nimissä. Hyväksytäänkö toisen ihmisen nimellä oleva todistus ja jos ei, millaista ratkaisua ongelmaan he suosittelevat? Lisäsin vielä, että heidän käytöksensä on mahdotonta hyväksyä, etten ole edelleenkään saanut mitään selitystä sille ja että tulevaisuudessa minua ei erittäin todennäköisesti kiinnosta olla Monoprix'n asiakas. 

Tällaisen käsittämättömän epäluuloisuuden, virkaintoisuuden ja älykääpiöyden voisi vielä jotenkin sulattaa oikean virkamiehen taholta (vrt. esim. sairausvakuutus), mutta ei sentään piru vie ruokakaupan! Paitsi että en saanut ostamiani ruokia, joudun vielä toimittamaan ties mitä papereita ja todistuksia sinne sun tänne ja kuulemaan, että pyydetyt paperit eivät kelpaa. Odotan jännityksellä, vastataanko em. viestiini jotain. Jos ei, annan olla. Säästän energiani mieluummin oikeiden byrokraattien kanssa tappelemiseen.   

Asiaa tietulleista

Antibes-postaukseni kommenteissa sain toiveen kertoa lisää Ranskan tietullisysteemistä.

Toisin kuin Suomessa, täällä moottoriteitä ei ylläpidetä julkisin varoin, vaan suurin osa melkein 8000 km:n moottoritieverkostosta kuuluu yksityisille yhtiöille ja moottoriteiden käytöstä pitää maksaa tietullia. Tullimaksun suuruus riippuu ajokilometrien määrästä: mitä pidemmälle ajat, sitä enemmän maksat.

Tietulleja, péage, on paitsi moottoriteiden "keskellä", myös jokaisessa liittymässä ja ne näyttävät jokseenkin tällaiselta:

  (kuva)

Kun ensimmäisen kerran ajetaan moottoritielle, ei vielä makseta mitään, vaan otetaan maksulappu, ticket de péage. 

(kuva)

Automaatti sylkee sen itsestään ulos, eli mitään nappia ei tarvitse painaa. Kun lappu otetaan automaatista, edessä oleva puomi nousee automaattisesti ja ajomatka jatkuu normaalisti. Maksulappu tulee pitää hyvässä tallessa auton sisällä helposti saatavilla, sillä sitä tarvitaan ehdottomasti, kun ajetaan pois moottoritieltä. 

Tietulliin ajettaessa kannattaa kiinnittää huomiota kaistaopasteisiin. Niitä on nimittäin useampaa sorttia:

(kuva)

Oranssi T-kirjain tarkoittaa télépéage. Se on eräänlainen moottoritien "kausikortti" niille, jotka käyttävät moottoritietä säännöllisesti esim. työmatkallaan. Systeemissä auton sisään sijoitetaan laite, jonka tietulli etälukee ja kaikki tietullimaksut veloitetaan kuukauden lopussa samaan tapaan kuin vaikkapa luottokorttiostokset. Jos ei kuulu télépéage-systeemiin, ei tietullissa pidä valita oranssilla T-kirjaimella merkittyä kaistaa/porttia. CB- tai Cartes-kaista tarkoittaa sitä, että tullin voi maksaa ainoastaan kortilla, ja ukkeli tai vaihtoehtoisesti kolikoiden kuva puolestaan sitä, että siihen maksetaan käteisellä. Yleensä samaan automaattiin voi maksaa sekä kortilla että käteisellä, paitsi siinä tapauksessa, että on valinnut CB- tai Cartes-merkityn portin, joihin käteinen ei kelpaa. 

Kun moottoritieltä aikanaan ajetaan pois, on maksun aika. Tässä vaiheessa on matkan alussa saatu pahvilappu oltava käden ulottuvilla, samoin kuin lompakko tai luottokortti. 

Maksuautomaatti näyttää tällaiselta:

 (kuva)

Joissain harvoissa tietulleissa on vielä kopissa istuva fyysinen virkailija, joka ottaa rahat vastaan, mutta se on aina vain harvinaisempaa. Yleensä vastassa on kuvan kaltainen automaatti, ja ongelmatapauksissa automaatin hätäkutsupuhelimella saa yhteyden tietullin henkilökuntaan. Automaatti neuvoo sekä huomiovaloin, kirjallisesti että ääninauhan avulla, mitä missäkin vaiheessa pitää tehdä. (Sen sijaan en tiedä, osaavatko tietulliautomaatit muuta kieltä kuin ranskaa.)

Ensin maksulappu työnnetään sisään koloon, jossa lukee Ticket. Tullimaksu ilmestyy automaatin yläosaan Prix-kenttään. Sitten vain maksamaan: kolikot kohtaan Pièces, setelit kohtaan Billets tai vaihtoehtoisesti luottokortti Carte-koloon. Kortilla maksaessa tunnuslukua ei tarvitse näppäillä, vaan laite lukee kortin itsestään ja sylkee sen nopeasti ulos. Jos haluaa maksusta kuitin, pitää painaa Reçu-nappia. Automaatti antaa tarvittaessa myös vaihtorahaa kolikoina: ne putoavat erilliseen koloon kolikkomaksureiän alapuolelle. Kun tullimaksu on maksettu, puomi nousee ja tullista pääsee ajamaan taas normaalisti eteenpäin.

Jos tullin maksamisessa on jokin ongelma (automaatti ei toimi, maksulappunen on hävinnyt tms.), ei pidä hätääntyä eikä yrittää nousta autosta. Tulliportti on niin kapea, että auton ovea tuskin saa siinä auki, ja ennen kaikkea tietullialueella käveleminen on erittäin vaarallista. Parasta on kutsua automaatin hätänapilla apua, laittaa auton varoitusvilkut päälle ja odottaa rauhassa. Jos takana ei ole ketään jonossa, voi varovasti peruuttaa ja valita viereisen portin, mutta tullialueella paikan vaihtamisessa täytyy olla äärimmäisen tarkkana: monet ajavat tietulliin kovalla nopeudella ja jarruttavat vasta aivan tulliporttien edessä.  

Tullimaksun suuruus määräytyy paitsi ajettujen kilometrien, myös ajoneuvotyypin mukaan. Ajoneuvot on luokiteltu viiteen eri kategoriaan:

1) Kevyet ajoneuvot: korkeintaan 2 metriä korkeat ja 3,5 tonnia painavat ajoneuvot, käytännössä tavalliset henkilöautot

2) Välimuodot: yli 2 mutta alle 3 metriä korkeat ajoneuvot, käytännössä asuntovaunut ja pienet pakettiautot

3) Nelipyöräiset raskaat ajoneuvot: yli 3 metriä korkeat ja/tai yli 3,5 tonnia painavat ajoneuvot, käytännössä asuntoautot, bussit, pienet kuorma-autot

4) Yli nelipyöräiset raskaat ajoneuvot: yli 3 metriä korkeat ja/tai yli 3,5 tonnin painoiset ajoneuvot, joissa on enemmän kuin 4 pyörää, käytännössä rekka-autot tai pakettiauto-asuntovaunu-yhdistelmät

5) Moottoripyörät

Mitä isompi ja raskaampi ajoneuvo, sitä korkeampi tietullimaksu.

Autoroutes-portaalista (myös englanniksi) voi kätevästi etukäteen tarkistaa tullimaksun suuruuden, kunhan tietää, mistä minne on ajamassa. Esimerkiksi matka Aixista Nizzaan tavallisella 1-kategorian henkilöautolla maksaa 17,20 euroa:

Sama matka nelipyöräisellä raskaalla ajoneuvolla, kuten asuntoautolla, maksaa puolestaan 38,40 euroa:

Portaalista saa muutenkin paljon hyödyllistä tietoa turvallista ajomatkaa varten: sieltä selviää, mitkä kortit kelpaavat tietullin maksamiseen, millaista ajokeliä on odotettavissa, miten tulee toimia, jos ajoneuvo menee epäkuntoon... Portaalissa pystyy tekemään myös reittihakuja osoitteen tarkkuudella ja palvelu paitsi antaa ajo-ohjeet, myös laskee kokonaiskilometrimäärän ja moottoritien osuuden siitä, matkaan kuluvan ajan sekä matkan kokonaiskustannukset sisältäen sekä tietullin että polttoainekustannukset. Jos olette aikeissa autoilla Ranskassa, kannattaa ehdottomasti tutustua Autoroutes-portaaliin ennen matkaa.    

  

Toivottavasti tästä postauksesta oli hyötyä kaikille teille, jotka suunnittelette automatkaa Ranskaan tai Ranskassa. Jos te lukijat kaipaatte infoa mistä tahansa Ranskaan liittyvästä käytännön asiasta, älkää epäröikö kysyä joko kommenteissa tai sähköpostilla! Kaikkea en tietenkään tiedä, mutta neuvon mielelläni parhaani mukaan kokemukseni puitteissa. 

   

Promenade à Antibes

Lauantainen vierailumme Antibesissa ei rajoittunut pelkkään Suomi-kauppaan, vaan vietimme iltapäivän kierrellen vanhan kaupungin kujilla ja satamassa katselemassa valtavia huvijahteja. Tässä tuokiokuvia huhtikuiselta päivältä Ranskan Rivieralla:

  

Suomessa Rivieralla

Lauantai oli jännittävä päivä. Illalla tuntui kuin olisin käväissyt päiväretkellä koti-Suomessa, vaikka todellisuudessa ajoinkin vain 160 km itään Antibesiin ja takaisin. 

E. teki nimittäin lauantaina perinteisen suuren kevätsiivouksen siivoojan kanssa, ja minun piti lähteä sen alta päiväksi maanpakoon. Keksin, että nyt olisi loistava hetki käydä vihdoinkin täällä:

Nordic Temptations on marraskuun lopussa Antibesissa avattu pohjoismainen elintarvike- ja herkkukauppa ja jokaisen skandiexpatin paratiisi. 

Olin liikkeellä suomalaisen ystäväni kanssa ja olimme kummatkin aivan hurmoksessa heti kauppaan astuttuamme. Ihan kuin olisimme olleet kotona!

Koska olimme melkein Suomessa, aivan ensiksi nautittiin pullakahvit:

Korvapuusti oli aivan tuore ja kahvikin tuoksui aivan suomalaiselta. Jos aurinko ei olisi paistanut yhtä kirkkaasti ja lämpimästi näyteikkunasta sisään, olisin silmät sulkiessani voinut aivan hyvin kuvitella istuvani kotikotona vanhempien ruokapöydässä kahvilla. Kaupassa soi taustalla jopa suomalainen radio! On muuten kumma, että oikeasti Suomessa ollessani en voisi kuvitellakaan kuuntelevani Iskelmäradiota tms., kun taas täällä olisin voinut kuunnella vaikka mitä Frederikiä tai Meiju Suvasta ihan vain siitä ilosta, että radiosta kuulee omaa äidinkieltä. Taas kerran sain huomata, että Suomea oppii parhaiten rakastamaan silloin, kun asuu kaukana sieltä. 

Kahvin ja pullan jälkeen oli ostosten aika. Kauppa oli pullollaan vaikka mitä ihanaa ja kotoisaa:

Minun matkaani lähti seuraavanlainen lasti suomiruokaa:

Kuvasta puuttuvat vielä karjalanpiirakat ja kaksi rasiaa mämmiä. Pahaa aavistamaton E. saa tänä vuonna maistaa ehtaa suomalaista pääsiäisherkkua...! Lupaan kertoa mahdolliset ja todennäköiset kommentit myöhemmin blogissa. Ostin myös sellaista, jota en välttämättä Suomessa tulisi koskaan ostaneeksi, kuten Jalostajan maksapasteijaa tuubissa. Yllättäen E. innostui siitä huomattavasti ja tuubista onkin enää alle puolet jäljellä. Kesän Suomi-tuliaisiin täytyykin muistaa sisällyttää maksapasteijaa, vaikka täältäkin saa jos jonkinlaista pateeta ja maksaherkkua hanhenmaksasta alkaen. Veriletut sen sijaan eivät E:lle maistuneet, vaikka boudin, ranskalainen verimakkara, onkin hänen herkkuaan. Korvapuustikin olisi kuulemma parempaa, jos siinä olisi kanelin sijaan Nutellaa! 

Suosittelen ehdottomasti jokaiselle Lyonista etelään ja Biarritzista itään asuvalle suomalaiselle visiittiä Antibesiin. Puoti sijaitsee aivan keskustan kävelykatujen tuntumassa ja sen vieressä on sekä maanpäällinen parkkipaikka että parkkihalli. Kauppias Sarin vastaanotto on lämmin ja sympaattinen ja kaupassa saa helposti kulumaan tovin jos toisenkin. Ihana paikka!