Positiivinen viikko

Facebookissa on jo jonkin aikaa kiertänyt ns. positiivisuushaaste, jossa tulee viiden päivän ajan mainita kolme erilaista positiivista asiaa. Itsekin olen vastannut siihen ja sain juuri viidennen ja viimeisen positiivisuusstatukseni julkaistua. Lisäksi aioin osallistua Instagramin 100 Happy Days -haasteeseen, jossa postataan päivittäin kuva jostain asiasta, josta on juuri sinä päivänä onnellinen. Tämä satapäiväinen haaste jäi kuitenkin minulta kesken; ei siksi, ettenkö joka päivä olisi onnellinen jostain, vaan yksinkertaisesti ajan puutteen ja melko yllätyksettömän elämäni takia. Samoista ympyröistä ja samoista onnenaiheista ei saa loputtomiin kivoja kuvia.

Positiivisuutta ja elämän pieniä iloja kannattaa silti pohtia säännöllisesti ilman Facebook-haasteitakin. Jopa harmaimmassa arkipäivässä on aina jotain hyvää. 

Tänään ja tällä viikolla olen iloinnut mm. seuraavista asioista:

- Ensi maanantaina on pyhäpäivä ja sen ansiosta lähdemme tänään työpäivän päätteeksi Alpeille viettämään "mökkiviikonloppua".

- Viikonlopun jälkeen minulla on enää kaksi työpäivää ennen kesälomaa! Viikon kuluttua olen jo kotikotona vanhempien ja mopojen luona ja viivyn kesäkuun loppuun saakka. En ole ollut lomalla sitten joulun, jos kaikille yhteisiä pääsiäis- ja vappuviikonloppuja ei lasketa, joten se tulee todella tarpeeseen.

- Olen tehnyt tällä viikolla töitä kuin pieni eläin, aivan erityisesti käännöksiä: olen kääntänyt ranskasta englanniksi 109-sivuisen PowerPoint-esityksen kasvihuoneista ja englannista ranskaksi 75-sivuisen PPT-esityksen eräästä tuulivoimaprojektista kaikkine teknisine, geologisine ja hallinnollisine yksityiskohtineen, minkä lisäksi olen parhaillaan kääntämässä niinikään englannista ranskaksi 20-sivuista, 8-fonttikokoista dokumenttia Romanian energialainsäädännöstä ja -politiikasta. Vaikka käännökset ovatkin paras osa työtäni, tuntuu minusta suoraan sanoen juuri nyt siltä, etten jaksaisi sanoa, lukea tai kirjoittaa enää mitään millään kielellä, edes suomeksi. Haluaisin vain istua möllöttää ja katsella taivaalle. Alpeilla siihen onneksi tarjoutuu mahdollisuus.

- Olen taas saanut kohteliaisuuksia ja lähestymiseleitä edellisessä postauksessani mainitsemaltani työpaikan mieheltä. Hän tuli yhtenä iltana työhuoneeseeni toivottamaan hyvää illanjatkoa ja pyysi lupaa saada poskisuudella kiittääkseen minua hienosti suoritetusta, monimutkaisesta työtehtävästä. Hän myös lähetti minulle useampaan otteeseen lentosuukkoja autostaan ohi ajessaan ja ihastui Armanin Si-parfyymiini niin, että halusi nuuhkia sitä kaulaltani kaksi kertaa saman päivän aikana. Minä suostuin. (Vastauksena ko. postauksen kommentteihin: mies tuntee täysin parisuhdestatukseni, E:n nimen ja vähän muutakin yksityiselämästäni, enkä tosiaan usko hänen tavoittelevan mitään ns. konkreettista. Kunhan pelehtii, ja kieltämättä se hivelee itsetuntoani sen verran, etten todellakaan närkästy.) 

Positiivista viikonloppua teille kaikille!