keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Musta on tullu urheiluhullu

Kuka olisi uskonut, että näkisin tällaisenkin päivän? Minä mukavuudenhaluinen, plösö laiskiainen olen aivan yhtäkkiä ja yllättäen suunnattomasti innostunut liikunnasta! 

Olen marraskuusta saakka käynyt säännöllisesti kerran tai kaksi viikossa lenkillä, joko sauvakävelyllä tai ilman sauvoja. Päätin jo alkuvuodesta käydä lounastunneillani kävelemässä, mutta kevään ja kesän lämpimien ilmojen myötä intoni lopahti (toisin kuin Suomessa, täällä on kuumuuden takia vaikeampi harrastaa liikuntaa kesällä kuin talvella) ja koko liikunta-aikomus jäi lopulta syrjään tärkeämpien asioiden tieltä. Syksyllä meille tuli kaksi uutta kollegaa, jotka molemmat ovat hyvin urheilullisia, ja loppujen lopuksi minä olin koko työpaikalta ainoa, joka en koskaan lähtenyt ruokatunnilla mihinkään liikuntaharrastukseen. Naureskelin sitä huvittuneena aikani, kunnes minua lopulta lakkasi huvittamasta. 

En ole vielä vanha, mutta parin kuukauden päästä jo lähempänä 35 kuin 30 ikävuotta. Kuten kuvistani voi hyvin päätellä, en todellakaan ole normaalipainoinen. Sairauksia tai kremppoja minulla ei vielä ole, mutta tiedän hyvin, etteivät polveni ikuisesti tykkää ruhoni rahtaamisesta portaita pitkin neljänteen kerrokseen. Vietän päiväni istuen autossa ja tietokoneen ääressä, viikonloppuisin lähinnä sängyssä lojuen. Kaikki tämä yhdessä ei kuulosta hyvältä. 

Niinpä päätin vihdoin muuttua.

Sain viime vuonna firmalta joululahjaksi kolme sisäänpääsykuponkia läheiseen kalliiseen kuntokeskukseen. Ne olivat lojuneet pöydänlaatikossani lähes vuoden ja niiden voimassaoloaika oli umpeutumassa, kun lopulta sain aikaiseksi soittaa liikuntakeskukseen ja tiedustella sopivia vesiliikuntatunteja. Olen aina pitänyt vesijumpasta ja -juoksusta ja vesiliikunta on muutenkin kaikilta osin minulle rapakuntoiselle sopivampaa kuin kuivalla maalla liikkuminen. Varasin kolme vesiliikuntatuntia: yhden vesipyöräilyn ja kaksi aquaelliptique-tuntia, joissa ollaan eräänlaisen cross trainer -laitteen päällä uima-altaassa: 

(kuva)

Vesipyöräilystä en erityisemmin pitänyt, mutta aquaelliptique osoittautui paitsi tehokkaaksi, myös hauskaksi lajiksi: juuri sitä, mitä minä tarvitsen! Laitteen ansiosta en voi tehdä liikkeitä väärin, ja vedessä jaksan (melko) helposti polkea sitä tunnin, kun taas tavallisella kuntosalilla en aivan varmasti jaksaisi. 

Vesiliikuntatuntini pidettiin maanantaisin työpäivän päätteeksi klo 19.15, ja vaikka pääsin kotiin vasta yhdeksältä ja maanantaipäiväni venyi reilusti yli 12-tuntiseksi, huomasin heti ensimmäisen kerran jälkeen oikein odottavani seuraavaa maanantaita ja vesijumppatuntiani. Laitoin jo edellisenä iltana liikuntakassini valmiiksi ja kannoin sen ylpeänä työhuoneeseeni, vaikka se olisi hyvin voinut odottaa autossakin. 

Hauskimpia aspekteja liikuntaharrastuksessani on ollut siihen liittyvien uusien tavaroiden hankkiminen. Uutuudenviehätys kestää pitempään ja motivaatio paranee, kun liikunta antaa tilaisuuden käyttää jotain uutta ja varta vasten ostettua vaatetta tai asustetta. Ihmettelin Facebookissakin, kuinka aikaisemmin selailin Sephoran tai käsilaukkumerkkien nettikauppoja ja nyt tutkin ahkerasti Decathlonin, GO Sportin sun muiden urheilukauppojen tarjontaa. Olen ostanut mm. kaksi lyhythihaista ja kaksi pitkähihaista urheilupaitaa, kaksi vesiliikuntaan tarkoitettua uimapukua, nopeasti kuivuvan mikrokuitupyyhkeen ja kätevän lenkkeilyvyön, johon saan ujutettua puhelimen ja työpaikan avaimen tarvitsematta kuljettaa niitä taskussa tai kädessä. 

Ennen kaikkea minua on kannustanut kollegoideni esimerkki. Kun kolme työkaveria lähtee juoksulenkille ja kaksi pelaamaan tennistä, minäkin innostun lähtemään kävelylle. Pomoni, jota arvostan suuresti ja jonka kanssa minulla on erinomaiset välit, kannustaa minua päivittäin, kyselee liikuntasuoritusteni perään ja toimii epävirallisena elämäntapavalmentajanani. Hänen innoittamanaan olen myös koko joulukuun ajan syönyt lounaaksi aamulla itse tekemääni salaattia sen sijaan, että tilaisin byroohon ylihintaisia ja huonolaatuisia lounasannoksia. Muutama salaatinlehti, kurkkua, tomaattia ja/tai paprikaa, maissia, broilerileikettä tai tonnikalaa, juustoa ja kananmunaa, pari kuitupitoista Krisprolls-korppua, maustamatonta rahkaa ja Perrier: näillä eväillä olen lounastanut pian kolme viikkoa. Pomon ehdotuksesta ostin myös vaa'an, jollaista en ole omistanut vuosikausiin, ja kerron nyt tässä rehellisesti ja avoimesti, että painoni on pudonnut 10 päivässä 2,4 kg. Yleensä olen huomannut lihomisen tai laihtumisen peilistä ja vaatteista, mutta pomon mielestä tarvitsen jonkun konkreettisen, mitattavissa ja selkeästi vertailtavissa olevan tavan seurata edistymistäni. Jotta vaa'alle nousu olisi houkuttelevaa, halusin siitä mahdollisimman sievän:

   (kuva)

Olen itsekin varsin ihmeissäni tällaisesta äkillisestä muutoksesta ajattelu- ja elintavoissani. Aikaisemminkin olen aloittanut yhtä innostuneena, mutta vasta nyt minusta tuntuu siltä, että todella haluan jatkaa. En oikeastaan tavoittele laihtumista, vaan yleistä hyvää oloa; jos sen ohella laihdun, aina parempi, mutta se ei ole pääasiallinen tavoite.  

      

8 kommenttia:

Airelle kirjoitti...

hienoa Fifi ! tosiaan, vaikkei sulla ole vielä ongelmia, voin vain valitettavasti vahvistaa, että iän myötä myös ylipaino muuttuu kaikenlaisiksi krempoiksi. siis toivon, että innostuksesi kestää ja kantaa sinut pysyvästi parempien elämäntapojen pariin !

Susu kirjoitti...

Hieno juttu Fifi!
Voisitko käydä tartuttamassa tuon hulluuden minulle?

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Hieno homma.
Urheiluhulluilla on paljon hauskempi elämä.
Töiden jälkeen on kivempaa mennä urheilemaan kuin sohvalle jumittamaan..
Sinulla näyttäisi olevan tosi hieno kuntokeskus. Minun liikuntakeskuksessa ei ole vesiurheilua, mutta iso kuntosali on ja ryhmäliikuntatunteja monta joka illalle tarjolla. Tsemppiä urheilullisen elämän pariin.

Kerrothan jatkossakin liikunnallisesta elämästäsi, sekä ehkäpä siitä miten ja kuinka usein naiset siellä päin yleensä urheilevat. Varatalohoitoihin ainakin lehtien mukaan ranskalainen nainen käyttää paljon enemmän aikaansa ja rahaansa kuin me suomalaiset. Tällaisista aiheista olisi kiva lukea blogissasi.


Hyvää uutta vuotta!

Nina

MaaMaa kirjoitti...

Loistojuttu!
Ja tärkeintä kuuluukin olla hyvän olon tavoittelu ja terveyden ylläpito; kaunis olet jokatapauksessa! <3

Anonyymi kirjoitti...

Kolme kommenttia samalta lukijalta.. sekoilin tuon kommentin lähettämisen kanssa ja luulin parikin kertaa että viesti ei lähenyt. Kaksi kertaa laitoin saman viestin ja kolmas vielä vähän erilainen.
Anteeksi :)

Nina

Fifi kirjoitti...

Nina,
Eipä hätää, poistin kaksi ylimääräistä kommenttiasi! :) Huomasin, että sama kommentti tuli useamman kerran, mutta luulin sähköpostini bugittaneen (luen kommentit yleensä suoraan sieltä enkä blogista). Kiitos juttutoiveesta, palaan piakkoin asiaan!

Airelle, Susu ja MaaMaa,
Kiitos kommenteista ja kannustuksesta!