perjantai 10. heinäkuuta 2015

Kevyempi kroppa

Olen niin onnellinen, imarreltu ja liikuttunut kaikista eiliseen postaukseen saamistani kommenteista, että minun oli tultava jo tänään takaisin kiittämään niistä. En olisi uskonut, että niin moni tuttu ja ennen kaikkea tuntematon lukija kaukana Suomessa ja varmasti muuallakin päin maailmaa oikeasti ajattelee minua ja miettii, mitä minulle kuuluu ja minne olen kadonnut. Suuri, vilpitön, lämmin ja kaunis kiitos teille jokaiselle! Sain todellakin sanoistanne voimaa, intoa ja halua palata jälleen blogin pariin. Olette ihania. 

Koska en ole näyttäytynyt blogissa aikoihin, ajattelin aloittaa räväkästi muodon- ja elämäntapamuutospostauksella. Ennen kirjoitustaukoa olin jo ehtinyt kertoa aloittaneeni säännölliset vesiliikuntatunnit ja vaihtaneeni valmislounaat itse tehtyihin salaatteihin. Tällä linjalla olen jatkanut koko kevään, toisin sanoen joulukuun alusta tähän päivään eli vähän reilut seitsemän kuukautta. Käyn joka maanantai-ilta tunnin vesicrosstrainertunnilla ja kerran viikossa noin tunnin lenkillä, jonka pituus on yleensä 4,5-5 km. Keväällä kävin myös kuntosalilla kuntopiirissä, mutta se jäi, koska liikuntakeskus luopui kuntopiirilaitteistaan. Lisäksi olen tänä kesänä innostunut käymään rannalla ja uimaan meressä, mutta siitä lisää myöhemmin omassa postauksessaan. 

Kaiken tämän tuloksena olen tällä hetkellä 9,5 kg kevyempi kuin tasan seitsemän kuukautta sitten joulukuun alussa. Olen joutunut uusimaan vaatevarastoani rankallakin kädellä ja kiikuttamaan vaatekeräykseen useamman säkillisen liian isoja vaatteita. Olen tällä hetkellä vaatteesta ja merkistä riippuen yhtä tai kahta kokoa pienempi kuin viime syksynä. 

Allaolevat kuvat on ottanut ammattivalokuvaaja työpaikallani 18.12.2014:




Nämä seuraavat kuvat taas otti kollegani puhelimen kameralla tänä iltapäivänä:



Huomaatteko mitään eroa? (Olen edelleen maailman vähiten fotogeenisten ihmisten kärkeä, mutta eipä tässä ole tarkoituskaan esitellä kasvoja ja kauniita poseerauksia.) Olen totta kai yhä ylipainoinen, mutta enää noin kolmen kilon päässä ensimmäisestä itselleni asettamastani tavoitteesta, ja ennen kaikkea huomaan selvästi eron entiseen paitsi ulkoisesti, myös sisäisesti. Myös pääni sisällä. Työkaveri voi syödä vieressäni juustokakkua kaikessa rauhassa, kun minä lusikoin tyytyväisenä maustamatonta rahkaa ja kiwiä tai vesimelonia enkä kaipaa mitään muuta. Aamuisin herään mukisematta klo 5.30, jotta ehdin tehdä itselleni lounassalaatin, ja jos haluan jonakin aamuna nukkua pitempään, tilaan itselleni byroohon salaatin. En pasta-annosta ja juustokakkua kuten aikaisemmin. Lentokentän Starbucksin juustokakku-cookie-muffinssivitriinin edessä tunnen nykyään enemmän vastenmielisyyttä kuin himoa. 

Syömisteni kanssa olen aikaisemminkin säätänyt, mutta aivan uutta on innostukseni liikuntaan. Minä, jonka liikuntanumero koulussa oli aina 6 ja joka välttelin huolellisesti pienintäkin fyysistä ponnistusta, lähden joka viikko ainakin kerran tunnin hikilenkille. Nyt kesällä on päivisin niin kuuma, ettei lounastunnin aikaan voi kuvitellakaan lenkille lähtöä, joten olen aikaistanut lenkkini aamuvarhaiseksi ja tulen lenkkipäivinä töihin heti klo 7 maissa. Keskiviikkoaamuna esimerkiksi ajoin byroon parkkipaikalle klo 7.10, vein lounaan jääkaappiin, vaihdoin lenkkarit jalkaan ja lähdin lenkille. Tulin takaisin 8.15, menin suihkuun, vaihdoin mekon päälle ja korkokengät jalkaan ja meikkasin työpöytäni ääressä. Kun pomo tuli töihin ja näki työhuoneessani kuivumassa olleen pyyhkeen, hän sanoi "bravo, olet courageuse, minä en saisi vastaavaa aikaiseksi". 

Tulipa tästä vahingossa aikamoinen itsekehupostaus...! Mutta tuntui helpoimmalta aloittaa kirjoittamalla itselleni tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta. Olen itsekin vähän ihmeissäni, että oikeasti olen pystynyt muuttumaan näin perinpohjaisesti, enkä tarkoita vain hävitettyä läskiä vaan ennen kaikkea omaa ajatusmaailmaani ja tapaani suhtautua näihin asioihin. Vieläkin kurinalaisempi toki voisin olla, mutta haluan myös nauttia elämästä. Kun syö riittävän usein salaattia ja rahkaa, voi satunnaisesta samppanjasta ja leivoksesta nauttia aivan eri intensiteetillä ja ilman huonoa omaatuntoa.   


8 kommenttia:

Raitalammas kirjoitti...

Onnittelut! Ihan mahtavia uutisia.

kikka äl kirjoitti...

Olet ollut niiiiiin reipas, jatka vaan samaa rataa! En mä ihan kauhean kateellinen ole, vähän vaan.

Bisquits kirjoitti...

Olet kyllä tosissaan reipas! Itsekin haluan pudottaa vähän painoa, mutta jos katsotaan tämä imetysrumba ensin loppuun.

Susu kirjoitti...

Onneks olkoon hienosta muodonmuutoksesta! Mahtava saavutus. Mut et kello soimassa 5.30? Huh huh...

voikukka kirjoitti...

Hienoa, saatkin olla ylpeä itsestäsi!

Airelle kirjoitti...

loistavaa ! muodonmuutoksen todella huomaa ja varmaan olokin jo parempi. näytä sinä minulle hyvää esimerkkiä, yritän tulla perästä ;)

ReissuNaisen retket kirjoitti...

Mahtavaa! Onnittelut uudesta elämäntavastasi! Olenkin kaipaillut postauksiasi! Kiva, kun päätit palata takaisin. Mukavaa kesänjatkoa!

Anonyymi kirjoitti...

Kiva, että olet palannut kirjoittamaan blogiasi! Tykkään kovasti lukea kuulumisia sieltä ihanasta Etelä-Ranskasta. Ja voi, että olet todella courageuse, hieno muodonmuutos, vaatii todella luonteenlujuutta. Olet kaunis ja niin naisellinen, tyylisi on tosi chic!
-Sirpa-