perjantai 17. heinäkuuta 2015

Selviytymisopas ranskalaiseen uimahalliin

Tänään tein taas uuden aluevalloituksen, kun hiljattain hankkimani vesijuoksuvyön innostamana lähdin lounastunnilla uimahalliin. En ole käynyt täällä uimahallissa lähemmäs 10 vuoteen, en oikeastaan edes muista, koska viimeksi... kesällä 2006 ehkä? Suomilomilla sen sijaan vesijuoksu kuuluu olennaisesti äidin ja minun yhteisiin ajanvietteisiin. Tällä kertaa vesijuoksin kilometrin eli 40 altaanmittaa, mihin aikaa kului 55 minuuttia. Ajoitus oli juuri sopiva, sillä ehdin vielä mainiosti pukeutua ja ajaa takaisin töihin ennen klo 14. 

Koska kommenteistanne kävi ilmi, että luette mielelläni ranskalaisesta perusarkielämästä, tulin altaassa eteenpäin lykkiessäni ajatelleeksi, että nyt olisi hyvä sauma kertoa muutamalla sanalla ranskalaisesta uimahallista. Matkailijana tänne tuleva oletettavasti harvemmin päätyy kunnalliseen uimahalliin merenrannan tai hotellin altaan sijasta. 

Merkittävin ero suomalaisen ja ranskalaisen uimahallin välillä on se, että täällä ei ole erikseen naisten ja miesten puolta eikä suihku- ja pukuhuonetiloissa näin ollen oleskella missään vaiheessa alasti. Kun halliin on tultu kassan kautta sisälle, astutaan pieneen, noin kaupan sovituskopin kokoiseen lukittavaan pukukoppiin, jossa vaihdetaan uimapuku päälle. Kopissa on kaksi ovea: toisesta tullaan uimahallin aulapuolelta sisälle, toisesta astutaan ulos suihkutiloihin. Vaatteet ja muu omaisuus jätetään pieniin säilytyslokeroihin, jotka lukitaan kassakaappityyliin nelinumeroisella koodilla. Tässä asiassa ranskalainen halli johtaa suomalaista 1-0: ei enää inhottavia, kiristäviä avainkumilenkkejä nilkan ympärillä! Riittää, että muistaa oman lokeronsa numeron ja siihen keksimänsä lukituskoodin. Oma syntymäpäivä on aina varma valinta.

Jos ei halua uimisen jälkeen lampsia märkänä omalle lokerolle asti, täytyy pyyhe ottaa tässä vaiheessa mukaan ja jättää se jonnekin seinänvierustalle suihkun ajaksi. Naulakoita ei ole. Suihku on periaatteessa pakollinen ennen altaaseen menoa, mutta siis uimapuku visusti päällä, ja valitettavan moni näkyi pistäytyvän suihkun alla vain siksi aikaa, että muutama vesipisara ennätti iholle asti. Suihkun jälkeen on aika virittää päähän pakollinen uimalakki – kankainen lakki on vielä siedettävä, mutta lateksinen peräisin alimmasta helvetistä, se tuntuu litistävän koko pään ja riisuttaessa repivän kaksi kolmasosaa hiuksista mennessään. Kun uimalakki on paikallaan, pitää altaalle päästäkseen vielä kahlata lattiassa olevan syvennyksen läpi, jossa on vettä suunnilleen nilkkoihin asti. Syvennyksen molemmin puolin on seinässä vesisuihkut, jotka ripsivät vettä niidenkin päälle, jotka onnistuivat olemaan kastumatta varsinaisen suihkun puolella. Pyyhettä kannattaa tässä vaiheessa kannatella korkealla pään päällä, mikäli haluaa sen säilyvän kuivana. 

Sitten ollaankin jo uima-altaan äärellä. Allaspuolen seinällä on koko hallin pituudelta kaakelinen penkki, jolle pyyhe jätetään odottamaan. Sitten vain uimaan! Muistelin kaiholla Salon uimahallin kahta isoa allasta, joista molemmissa on erotettu rata erikseen vesijuoksijoita varten. Täällä on yksi rata kuntouimareille, yksi nopeille uimareille ja loppuosa yhteistä aluetta niin kroolaaville miehille, kokoustaville naisporukoille kuin hyppiville lapsillekin. Onneksi ihmiset kuitenkin väistelivät toisiaan melko sulavasti ja minäkin pääsin etenemään suhteellisen ripeästi, vaikka vesijuoksu onkin normiuimista hitaampaa. 

Uinnin jälkeen napataan taas pyyhe altaan viereltä mukaan, marssitaan jälleen jalkakylpysyvennyksen läpi suihkutilaan ja peseydytään, edelleen uimapuku päällä. Minulle jäi kieltämättä huomattavasti epäpuhtaampi olo kuin suomalaisessa uimahallissa. Molemmille sukupuolille yhteinen suihkutila ei sinänsä häiritse, vaikka ensin hätkähdinkin, kun suihkussa oli vastassa karvainen äijä saippuoimassa itseään. Minusta ei vain tunnu, että pelkkä vedellä huuhteleminen riittää puhdistamaan kloorin ja muut jämät iholta. Suihkugeeliä en huomannut ottaa mukaan, enkä toisaalta haluaisi jättää uimapukua saippuaiseksi lopputyöpäivän ajaksi ja/tai antaa saippuaveden valua uimapuvun alle, mistä en saa sitä kunnolla huuhdeltua pois. Vammaisille näytti olevan erillinen, ovellinen suihkukoppi; jos kehtaan, menen seuraavalla kerralla sinne ja peseydyn ilman uimapukua. 

Suihkun jälkeen palataan takaisin lokeroille, otetaan omat kamat mukaan, mennään takaisin minipukukoppiin vaihtamaan uimapuku tavallisiin vaatteisiin ja voilà, uimaretki on suoritettu onnistuneesti. 
  

2 kommenttia:

kikka kirjoitti...

Oikeesti !!! Hirnun täällä itsekseni enkä näe itseäni noissa allastiloissa, vaikka miten tekisi mieli uimaan. Varo sitten nielemästä siellä vettä, yhtään ei tiedä, mitkä basiliskot häntä heiluen uivat samassa altaassa.
Eihän Salon uimahallia voita mikään, se on huippu, mutta näköjään sama tyyli, että mammaporukka pitää seuroja keskellä allasta toteutuu sielläkin. Kai se on universaali ilmiö, ohi vaan.
Nopeaan kipitit, kun kilsan sait tuntiin menemään. Tuliko jälkihiki ?

Anonyymi kirjoitti...

Mahtavaa että olet takaisn bloggaamassa. Ehdin jo kaivata mietteitäsi pitkähkön taukosi aikana.
Kaikki normieläminen kiinnostaa kovasti. Ihan tavalliset asiat. Myös kaikki matkakertomuksesi ovat mukavaa luettavaa.
Ja innostuksesi urheilullisesta elämästä.
Luen mielelläni ulkosuomalaisten blogeja. Teitä on kymmenkunta blogistia joiden juttuja luen.
Sinä olet ehdoton ykkönen.
Mukavaa kesää.
Nina