Astetta hienompi loma

Täällä taas! En ole jälleen kyllästynyt bloggaamiseen, vaan blogihiljaisuuteeni oli pätevä syy: kesäloma. Kuten arvata saattaa, kaksi syyskuista lomaviikkoamme kuluivat Alpeilla, nyt jo kymmenettä kesää. 

Tällä kertaa loma tosin alkoi totutusta poiketen aivan toisella puolella Hautes-Alpesin departementtia, Saint-Véranin kylässä, joka kuulemma on Euroopan korkeimmalla sijaitseva kunta, 2040 m merenpinnan yläpuolella. Loman ensimmäinen päivä oli samalla E:n syntymäpäivä ja koska hän täytti pyöreitä vuosia, vietimme ensimmäisen lomaviikonlopun komeassa 4 tähden hotelli Alta Peyrassa. 

     

Hotelli koostui viidestä tällaisesta alppimajaa muistuttavasta rakennuksesta. Meidän huoneemme oli kuvan rakennuksen pohjakerroksessa vasemmalla eli aivan kuvan etualalla. Siihen kuului oma pieni terassi, jolta avautui tällainen näkymä:

  
Portaat veivät seinänvierustaa pitkin rinnettä ylös hotellin näköalaterassille:

Näkymä samasta kohdasta takaisin alas. Me majailimme kuvan keskellä olevassa talossa. 

Pidin kovasti Alta Peyran sisustuksesta. Se oli yhtä aikaa ylellinen ja maanläheinen, juuri kuten vuoristoon sopiikin. 

Hotellin aulan kirjastohuone näytti ihan kuin yksityisen, astetta isomman omakotitalon olohuoneelta. Vähän kuin olisi ollut kylässä jonkun luona. 

Huoneessamme näytti tältä:

Koska hotellissa on myös Nuxen spa, olivat kaikki kylpyhuoneen toilettitarvikkeet Nuxen Rêve de miel -sarjaa:

Iltapäivän kulutimme hotellin uima-allasosastolla, jonne en ottanut puhelinta mukaan ja josta minulla ei siksi ole kuviakaan. Siellä oli iso sisäallas, poreallas, höyrysauna ja tavallinen suomalainen sauna sekä minua erityisesti viehättänyt ulkouima-allas, johon pääsi pienen oviaukon kautta uimaan suoraan sisältä. Kelluin siinä auringonpaisteessa, katselin vuoria ympärilläni – St Véranissa ne olivat jylhempiä kuin varsinaisessa lomapaikassamme – ja ajattelin, että juuri sillä hetkellä millään muulla ei ollut merkitystä. Minun ei tarvinnut tietää mitä kello oli, tai olinko saanut sähköpostia, tai oliko joku jo tykännyt viimeisimmästä Instagram-kuvastani; vain vuoret, lämmin vesi ja auringonpaiste merkitsivät jotain. 

Illalla söimme E:n syntymäpäivän kunniaksi hotellin gastronomisessa ravintolassa. (Puhutaanko muuten suomeksikin gastronomisesta ravintolasta? ts. "hienommasta" verrattuna tavalliseen ravintolaan?) Sekin oli sisustukseltaan miellyttävä sekoitus luksusta ja ympäristöön sulautuvaa alppityyliä; toisaalta kattokruunut ja hopeiset aterimet, toisaalta taas näkyvät puiset kattorakenteet:

Illalliseen kuului alkupala, varsinainen alkuruoka, kala, liha, etujälkiruoka ja varsinainen jälkiruoka. Alkupala oli laitettu tarjolle varsin somasti:

Kyseessä oli jonkinlainen kananmunaemulsio ja jotain muutakin sen joukossa oli. Varsinainen alkuruoka oli sopivasti hanhenmaksaa, mutta se oli jo kadonnut lautaseltani siinä vaiheessa kun muistin, että piti ottaa kuva. 

Kalaruoasta ei voinut erehtyä:

En tiedä, mikä kala pageot on suomeksi tai onko sille edes vastinetta. Wikipedia puhuu hammasahvenista, ehkä tämä otus oli sitten sellainen. Maukas hän ainakin oli. En erityisemmin pidä ranskalaisesta tavasta tarjota kala silmineen päivineen, mutta siihen(kin) on vuosien varrella pitänyt tottua. 

Liharuoka oli kyyhkystä:

Kuvassa se ei näytä tasan miltään, mutta kyyhkynrinta hanhenmaksasiivun päällä ja tryffelignocchien kera oli suussasulavan herkullista. 

Juuston sijaan tarjottu etujälkiruoka, pré-dessert, oli jotain sorbettia likööritilkan kanssa, mutta siitäkään en muistanut ottaa kuvaa. Varsinainen jälkiruoka oli itse asiassa arvoitus:

Pienet suklaakakkupalaset olivat kaikki eri makuisia ja minun piti päätellä, miltä ne oikeastaan maistuivat. Ohuen suklaakannen alla oli vohvelin tapaan rei'itetty suklaakakkupala, jonka koloissa oli jokaiseen pikkupalaan sopiva kastike. En kuitenkaan saanut kurkistaa kannen alle, jotta en heti tunnistaisi eri makuja. Siellä oli vaniljaa, toffeeta, jotain alkoholia (rommia tai punssia ehkä) ja jokin neljäs, joka ei enää jäänyt mieleeni. 

Tällaisen aterian, samppanjan ja punaviinin jälkeen nukuimme paremmin kuin hyvin ja seuraavana aamuna suuntasimme reilun sadan kilometrin päähän tavanomaiseen alppikyläämme jatkamaan lomaa. Otin vielä viimeiset valokuvat ennen ajomatkaa:

Poikkesimme matkalla pikkuiseen Mont-Dauphinin kuntaan. Oikeastaan se on 1600-luvun lopulta peräisin oleva linnoitus, jonka tarkoitus oli suojella Ranskan Alppeja silloisen Savoien ruhtinaskunnan armeijalta. Mont-Dauphinin pinta-ala on vain 0,6 neliökilometriä ja siellä asuu noin 150 asukasta. Se näyttää sisäpuolelta ihan tavalliselta pikkukylältä:

Linnoituskylää ympäröi massiivinen muuri-vallihautasysteemi:

Sinne pääsee sisään ainoastaan porttirakennuksen läpi:

Portin sisäpuolella oli yhä ikivanhat opastaulut:

Linnoituksessa ei ollut sunnuntai-aamupäivänä mitään tekemistä ja päivän ainoa opastettu kierroskin järjestettiin vasta monta tuntia myöhemmin, joten tyydyimme jaloittelemaan tovin kylän "pääkadulla" ja jatkoimme sitten matkaa.

Loppulomalla emme enää tehneet mitään erityistä ja mainittavaa, vain rentouduimme, luimme ja nautimme raikkaasta ilmasta, puutarhasta ja näköaloista. En ikinä, kymmenen vuoden jälkeenkään kyllästy näihin maisemiin:

Loman loppupäivinä löysin puhelimestani panoraamatoiminnon, jolla sain muutaman upean kuvan lähiseuduilta. En ennen tämän julkaisua tiedä, miltä ne blogisivulla näyttävät, mutta toivottavasti saatte klikattua ne auki oikeassa koossa: